Ukko plokkaa

Lankalauvantai. Lanka. Pyh. Alakaa olleen koomisia nää pääsijäisjutut. Perjantai on pitkä. Just. Ja lauvantaina sitten lankaa. Punasta ? Villasta ? Hukassa ? Mikäs se huominen sitte olikaa ? Sukka ? No. Mutta yks asia mikä puhuttaa Ukkoa on tuo perinneherkku. Mämmi. Vasepuukissa suoritetun pikasen kyselyn perusteella tuntuu ainaki plokin lukijoitten sejassa olevan sitten ilimeisen kulinaristisesti erikoisia ihmisiä. Ku tykkäävät moisesta appeesta. No Ukon periaatehan on että jättää tuon syömättä ni jää niille jokka tykkää ni enemmän. Syökää. Mokomat. Ukko ei koske. Ees sillä tikulla. Mutta tää päivä. Vatta alakanu rauhottua. Antipioottia vielä pari päivää että tuskin on onkelmat ihan täysin ohi. Onneks ruokahalluun ei moinen oo vaikuttanu. On meinaan syöty pitsaa parriin kertaan ja makaroonilaatikkua kertaalleen. Ja ihimietteleijöille tievoks että nuo pitsat on yhteesä puolikas pitserian annos. Vaan. Että ei tartte siellä olla varraamassa Ukon öiikuttamiseen mittää maansiirtokonetta.

Piitkä perijantai. Aamu ainakin oli hyvin päivän nimiä kantava. Herätys kello viisjarapiat. Ja kuten on monesti tullu tojettua ku tässä mökissä herrää nii samalla aukiaa kissapato. Ne ku havvaittee että joku palavelijoista on siinä tilassa että voi alottaa työntevon ni asia tehhään varsin seleväks. Ja sitte voijaan rauhottua ku on syöty. Nii tänäki aamuna. Ja ku Ukko taas on laatua ku herräänieinukuennää ni minkäs teet. Kahavit tippuun ja silimäluukut kunnolla auki vaan. Ja vaikka lehtiä tien varresta hakemaan. Ja kissat siinä vaiheessa tekkee arvaatteko mitä ? Juu. Nukkuu. Vaan tässä vaiheessa tuli sitten huomattua onglema. Seikka joka liitty Ukon ommaan jätehuoltoon. Ja tällä kertaa ei ollu kyse siitä mistä ylleensä eli lääkkeitten aiheuttamasta lakkotilasta. Ei. Mutta ei kyllä myöskään siitä päinvastaisesta elikkä ylituotannosta nestemuotoisena. Ehei. Nyt ollaan oltu siinä välimallissa jossa niissanotut hyövykkeet tullee ihan normimuotosena mutta kiihtyvällä tahilla. Lyhyvellä mat

Miksi toisilla punaset sukat on ja toiset iliman maan päällä vajeltaa... Kun toisilla on selässää reppu ja toiset mersuun sujahtaa... Yks rautaa salilla nostelee ja toinen sairaalavuoteessa just sormiaan liikuttellee. Ja mikää ei vaikuta juurikaan toiseen eikä monenkaan huuto kuulu yhenkään korviin. Yks laulaa hallelujjaa ja toinen pimmeyteen ihan reippaasti astelee. Niin ollaan muka samallaisia vaikka ollaan juurikin ja ainuastaan. Erilaisia. Samoilla keeneillä. Muka. Hah. Wau. Olipa mihinkää liittymätön avvaus. Syyllisiä ovat satunnaisessa järjestyksessä seuraavat. Kortisooni. Revlimiiti. Unen laatu. Päikkäreitten puute. Poskionteloteurastuksen osa kaks. Ei niin kiva. Valuu. Särkee. Ja kun pelekästään nuo laittaa nippuun ni osutaan semmoseen henkiseen tilanteeseen jolle Ukko ei keksi muuta kauniimpaa nimitystä. Ku. Arvaattako ? Juu. Vitutus. Sori. Mutta tuo tunne on vaan jottain jolle ei oikeen kauniimpaa ilimasua löyvy. Tympäsy. Heh. Juu. Aamulla kyllä nukuttiin. Puoli yheksään.

Nii. Keskiviikko. Verikokkeita ja muuta hauskaa. Nimeommaa. Päivä jollon oli pieniä asijoita jokka teki päivästä eiliseen verrattuna vaikkapa paremman. Ei mikkää loistava silleen millää isolla mittarilla mutta päänuppi kiittää. Pieniä juttuja jokka vaan onnistuvessaa toi hyvvää mieltä. Hyvä osotus siitä ettei tartte voittaa vaikkapa milijuunia lotossa tai suuria tavarapalakintoja jotta tullee henkiselle puolelle suuria positiivisia aaltoja. Ku joskus vaan asiat mennee niinku pittää. Omalla painollaan.  Unet. Makijat. Joskin ahasta oli kahen kissan kans. Talon suurin herraskissa ku päätti jakkaa ittesä Ukon kylykeen. Lähempänä ois ollu nahan alla. Mutta ei vaikuttanu unen laatuun. Herätys tuli sitte suunniteltua aikasemmin mutta ku oli aikanaan peiton alle vääntäny ittesä ni ei haitannu. Kissat nääs aktivoitu ku Akka heräs aamutoimiisa. Siinä kuuven aikaan. Ukko tosin ei noussu vaan suoritti kissamaisen hyvin pitkän kaavan ylösnousun. Hiukka ennen seittemää. HIh. Ja aamu parani. Kah

Tännää laitetaan kuosiin tosielämän kuvvauksista tiistai. Tuo ikunen kakkonen. Välliinputuaja. Maanantai on maineelta se viikon surkein. Alottaja. Keskiviikko taas on se niissanottu pikkulauvantai elikkäs jo jonkinnäkönen juhlapäivä. Mutta tiistai siinä välissä on jokseenkin hajuton ja mauton. Väritönki kenties. Yhen sortin lepopäivä oikiastaan. Joissakin urheiluajjeissa se on ottelupäivä. Vaan harvemmin. Ja onko muuten muissa ku talavella kiekossa ? NIiettä semmosta päivää tässä ny muistella ja riittisellä silimällä tujotettaa. Vai pitäskö olosuhteet huomioijen antaa pikkusen armua ? Ukon tämänkertanen tiistai on semmonen pitkän kaavan vuorokausi. Eilinen kortisooni venytti nukkumaanmenua tuonne puoli nelijään aamuyöhön. Ja nukahtaminen sitten tapahtu joskus sen jäläkeen. Ei havvaintua. Ja ku Akka teki lähtyä työmaalle ni kävi tarkastamassa tilanteen. Kuulemma omituisia tuhinoita kuulu peiton alta. Oli Ukko juuri herännä. Kello puoli seittemän. Että siinä yöunet. Tällä perusteella t

Pakkasta. Lunta ja pakkasta. Lunta. Pakkasta. Aurinkua. Elikkäs muutosta vaan ja ainuastaan noista yhessä. Hoksaatteko ? Luntako... No sitä on ollu ja näyttää juhannukseen asti reippaasti olevanki. Pakkasta ? Ei sekkää näytä muuttuvan. Aamulla yli kakskytä. Ja ollaan maaliskuussa. Meille vanahemmille tää ei toki historijan saatossa oo uutta mutta viime vuosina ei moisiin lukemiin olla totuttu. Niiettä jälelle jää se aurinko. Että kuinka se ois muuttunu. Yksinkertasen simppeliä. Monen kaipaama valo on saanu kaverikseen lämmön. Sätteet oikiasti jo sulattaa tuota lunta. Tai ainaki se näyttää siltä. Vaan asijaan. Piikki. Pirssiin ja menoks. Näky perjantainen viikkopyhä polilla ku ei meinannu persposkille paikkaa löytyä. Tuntu kaikki potilaat olevan yhtaikaa liikkeellä. Kahavilan puolella sen sijjaan ei ollu ruuhkaa ja se taas näky siinä ettei saanu tuoretta pullaa. Oli ilimeisesti menny matemaattiset suoritukset sille istumalihakselle. Taikka toinen vaihtoehto olis että ennen ku Ukko saa

Juu. Kaikkihan on jo varmaan tässä vaiheessa päivää siirrelly kelloja. Onhan ? Vaikka jos ihan tarkkaan asiaa tulikitaan ni kyllä ainakin tässä mökissä se oli Ukko joka siirty. Kellolta toiselle. Heleppua tosin ku eijjoo semmosia ihime sisustusaikarautoja joihin pittää tiirikalla mennä lasin alle. Näissä meijän kelloissa ku vaan laitetaan sormi viisariin ja siirretään moista tarvittava määrä tiettyyn suuntaan. Tässä tappauksessa kuulemma kessään päin. Ei nuo aparaatit kyllä sen lähempänä kessää juurikaan ny oo. Pölyrenkaista päätellen ihan samassa paikassa. Vaan aiheutti se muutos kyllä Ukolle pienimuotosen jetläkin. Vai miks sitä aikavaivaa sanotaan. Kuulemma mittää vaikutusta vaikkpa jos mennee ruottiin tai itärajan taa ni yhellä tunnilla. No ei kai. Mutta se herätys. Puhelin sannoo kaheksan. Seinäkello seittemän. Ja päänuppi että hä. Siinä. Vaikuttaahan se. Ennen ku ehtii oikiasti vaikuttaa. Tä. No kuitenkin aamutoimiin se ei aiheuta muutoksia. Sevverran Ukko ällyytti kissoja ette

Juu. Kevättä hyvinnii. Ja saisse. Sannoo kermaani. Ukko heräs puol kuus. Pirteenä. Pakkasmittariin vilikasu. Pakkasta. Oli. Mutta lukema unohtu samalla ku katto sen mittaajan taakse. Akkunasta kartanolle. Lunta. Taikka räntää. Valakosta kyllä. Yhä. Taas. Ja vielä. Ruma sana. Elikkäs perskele. No. Kahavi tippumaan. Kissoille ruokaa. Aamulääke. Yhä pirteenä. Kummallista. Toki unta oli takana sen seittemän tuntia. Ainaskin. Snuukkeri kummasti laitto ramaseen. Mutta hyvä niin... Uni ja lepo. Iso juttu. Mutta. Kello kävi sen kaheksan nurkille ja Akkaki heräs. Ukko taas koki semmosen ihimesammumisen. Joku tuolla ropan sisällä päätti että ei ainakaan kylille olla menossa. No tämä asia ratkastiin silleen että Ukko sai käskyn mennä pots ja lojo. Peiton alle. Kylille ollu mittää asiaa ennen puolta päivää. Ei siellä mikkää ois aukikaa ennen ainakaa kymppiä. Ja suurimmat ruuhkat ohi puoleen päivään mennessä. Että oikeen hyvällä omallatunnolla unta kohti. Tai ainaki silimäluukkuja kii toviks. N

Juuh. Aamu oli sitte semmonen hiukkasen aavistuksen ylläri. Ku mittari tako eilen melekeen hellelukemia ja lähes nollissa ni tännää oli eri saundi. Seittemää kello löi ja lämpömittarissa melekeen kakskytkolome. Pakkasta. Ei hellettä. Sehän se oiskin lumet vienyt monen hartaan toiveen mukasesti. Vaan ei. Kunnon jää. Ja eiliset kosteahkot lumet auton korilla. Onneks Ukolla oli pirssipäivä. Joka siis tarkottaa ison kirkon sairaalareissua. Tännää oliki hiukkasen jännempi matka ku ei tienny saako onteloposket piikkiä vai ei. Koska verenohennuslääkitys. No. Ja yhtää ei ollu Ukko ees yllättyny ku pihhaan kurvas naapuripitäjän auto. Kotikylän pirssit oli taas karannu isolle kirkolle iliman Ukon luppaa. No. Olo oli ku ois onnikassa istunu. Kuski oli lepposa. Ilimotti toki het ettei jää ootteleen. Lyhyven ohimenevön hetken Ukko tuumas että tässä mennee sitte koko päivä. Ku joutuu sit oottaan ensin korvapolilla ja sitten uutta kelapirssiä. Mutta. Ekaks hemopoli. Hyvissä ajoin. Piikki. Korvapoli

Ilta ja kello lähestyy kaheksaa. Akka leppuuttellee makkuuhuoneessa silimiään. Kissat makkaa kuka missäkin maha piukeena ruokailun jäläkeen. Osa meni kyllä kartanolle ku on niin lepposa keli. Tais olla sen pari astetta pakkasta. Päivän sää onki siinä aika hyvin summattu. Jos lissää siihen pikkusen lunta sataneeks joka kyllä on ollu ihan normi. Ni siinä on meteorolookinen raportti valamis. Että kai sitä kevättä kohti ollaan lujjaa menossa. Vaikka kova homma luonnolla on että juhannuksena lumet on sulanu muuvaltakin ku kokkojen kohilta.  Mutta muuvalle. Ukko kävi verikokkeissa. Käsivarret on ny sitten tasasen mustelmilla ku tällä kertaa veri suostu ulostautuun vaan vasemmalta puolelta. Oikian käsvarren suoni ei ollu yhteistyöhalunen. Yhtään. Tiijättehän sen tunteen ku neula eijjoo ihan suonessa. Kirvelee sillee jännästi mutta verta ei anna ulos. Vaan kun on neula suonen sisätilloissa silleen ku pittää ni ei oo ku pikku kirpasu. Toki seki tarkottaa tällä lääkityksellä mustelmaa. Ja siih

Ensinnäkin. Kortisooni ja sen aiheuttama vika unissa. Muuten hyvälaatusta lepua mutta aikas lyhyvellä aikavälillä. Myöhään valavoo. Ja aikasin herrää. Eikä päikkäreitä juuri unilla siunattu. Nyt sitten toista päivää kortisoonia näillä unilla ja aamusella pittäis olla verta pikkuputkiin antamassa. Se tietää joko hyviä unia lyhyvesti taikka koko yön valavomista. Ukko ei lähe veikkaamaan eikä esittämmää mielipijettä siitä että kumpi. Ku se toinen sitten kuiten totteutuu. Taikka joku malli siitä väliltä. Se kortisoonin kiusasta. Sitten on ärrä. Pari kuukautta annostelussa välitaukua ja johan sen vaikutuksen aikas selekiästi huomaa. Vatta on kovalla. Ja pinna tiukalla. Miettikääpä siihen sitten vielä se yllämainittu huonosti nukkuminen. Juu. Eikä nuo poskiontelot auta yhtään asijaa. Onneks ne tuntuu vaan sillon ku yrittää nukkua ja kääntää sitä ejistääkseen kylykiä. Elikkä noin puolen tunnin vällein. Ja jos kestää maata paikallaa hiukan pitempää ni alakaa lonkka ilimotteleen ittestään. Et

Palluuta niissanottuun normaaliarkeen. Ärrä on teheny kampäkin. Vaikutuksia ei vielä oo. Ja toisaalta sammaan päiväpakettiin ku nakataan kortisooni ni ollaan meleko syvissä vesissä yhteisvaikutusten kans. Ja toisaalta vielä siihen lissäyksenä nuo pumppulääkkeet. Ne eijjoo vielä kokenu ärrämyrskyä. Että Ukko on ny semmosena oman elämän kojekanniinina. Taas. Metisiinipupu. Hih. Ja Velkate. Tiijä uskaltaako tohon pakettiin laittaa mittää vitamiineja. Sen tietää että jos lääkäriltä kyssyy ni vastaus on itämaisittain njet. Nietu. Arvasitteko ? Toinen lääkärin ohojaama temppu ois ollu onteloposkien piikitys. Ihan hiukkasen piti vääntää moisesta käsiä. Ukko oli sitä mieltä ettei sitä välttis tarvi. Että pärjää ku ei kauhian tuskanen tila oo. Tohtori oli sitten pirun oleva. Eiku ovela. Käytti taikasannaa. Keuhkokuume. Ja kaverina hospitaalihoito. Ja voi sanua että puras. Mielikuva sairaalapetissä makkaamisesta ei houkuta. Varsinkaan jos vielä ois kaverina korkiahko kuume. Tai mitä oireita se

Juu. Uus viikko. Vanahat kujjeet. Lääkkeet. Kahavi. Verikokkeet. Munkkikahavi. Parlamentti. Postipaketti. Ette muuten arvaa oliko taas levyjä. Juu. Oli. AIkuseen makkuu hilipatihippaa. Hittaan käjen levy. Polliisia. Muummuassa semmosta. Ja lähinnä oikeen komiasta kevväisestä kelistä nauttimista. Kissapoika pääsi häkkiin lintuja tarkkaileen. Aurinkolasit pitäs jostain taas kaivaa. Alakaa meinaa tuo elämä sevverta häikäseen. Joojoo. Aurinko se on joka silimiin paistaa. Elämä on sammaa harmaata puurtamista. Mutta elämistä. Ei mittää tauvin kans kärsimistä.  Joo. Ärrä tullee takas. Tai ainaki hetkeks. Ukko ottaa pitkästä aikaa sen pillerin ny illalla. Huomenna sitte lääkärin kans keskustellaan kuinka sen kans mennää. Voihan toki olla että se tohtorisetä päättää ettei sitä tarvikkaan syyvä. Ja aina riippuu noista verikokkeista. Niitä siellä luvetaan ku piru sitä raamattua. Ja sitte ollaan sormi poskella ja mietitää. Josko ja ehkä. Saattaa olla ja sielläpäi. Että jos alotetaan ja sitte tul

Väsyttää. Nukuttaa. Uuvuttaa. Mutta. Kello. Ei ees kaheksaa. Sauna on jo käyty. Iltapala syöty. Jos ny menis peiton alle ni herräis nelijältä. Kuulostaa erittäin huonolta suunnitelmalta. Eikä ainuastaan Ukon kannalta. Vaan myös Akan ja erityisesti noitten karvasten otusten puolesta. Ne ku aktivoituu heti ku ihimisiä liikkuu. Ja ovat vailla murkinaa. Aivan sama paistaako aurinko ja onko siellä ulukona pimiää ja pakkasta. Ei haittaa. Mau. Apetta. Mulle. Heti. Eikä mittää pirkkaa taikka reinpouta. Latsia. Kiitos. Nii. Että rytmi sekas. Kyllä. Akka kävi eilen rimpsalla. Serkkusa kans. Joskus yöaikaan kottiutuvat. Ja huonosti kuulemma nukkuvat. SItä on sitten paikattu aamupäivällä. Ja päivällä. Ja ny maataan sohovalla tuijottaen jottai römssöötä ja uni on jo toisessa silimässä. Mutta taas se rytmi. Ei voi nukkua loputtomiin. Eikä toisaalta jaksas valavuakkaa. Joku hölömö on joskus sanonu että kuolema kuittaa univelat. Vaan kyllä se elämäki niitä ottaa maksuun. Korkojen kans. Huomenna pa

Vattan epäkelepoo toimintaa. Siitä on Ukon lauvantai tehty. Ja nyt jos ihan tarkkaan tuijottaa ni sumu. Taikka usva. Ei ulukona vaan näkökentässä. Ja tojennäkösesti ei voi näitä kahta vaivaa millään laittaa sammaa syssyyn. Vatta ny reakoi johonki syötyyn ja juoksuttaa Ukkoo posliinilla. Taikka aamupäivän moista teki. Ukko löi korkin tiijätte mihin ja on saanu olla sejjäläkeen rauhassa. Paine eijjoo liijan kovaks kasvanu. Vielä ainakaan. Sitte kaatuu varmaan seiniä ku ampumaan ruvetaan. Hih. Ni. Täsä illan päälle ku Ukko suunnitteli jo ihan oikiasti jättää kirijottamisen huomiselle. Ni. Sattu että rupes tuijottaan ruutua. Tietokonneen. Telekkariin asti mittää ois nähänykkää. Nii se sumu tahi usva. Piti oikeen tsuumata että näki mitä ruutuun piirty kirjaimia. Ja alakuun ne oli vaan semmosta tummaa mössöö mutta sitte kirkastu. Ja sitä hetkiä Ukko ny käyttää oikeen häikäilemättä hyväkseen. Lyyvään kirijaimia jonnoon ruutulle oikeen urakalla. Heleppua ku jären käyttö eijjoo pakollista. Hi

Perijantai. Viikko alakaa taas olla naputeltu. On ollu jos jonkillaista äksöniä. Taikka siis ainaki ropassa. Lentsun perkele on pitäny huomiota yllä. On ollu aaltoja ja köhiä. Niiskutuksia ja puuskutuksia. Vaan aikasa kutaki. Ny on pitkästä aikaa ollu semmonen päivä että melekeen ois voinu sanua normaaliks. Hiukka on semmonen uupelo olo muutaman viikon oireilun jäliltä. Mutta kesä ja kärpäset ja hiukkasen paremmat viilikset tullee. Lujjaa. Maaliskuu jo yli puolenvälin. Juhannukseen alle kolome kuukautta. Miettikää sitä. Huh. Ja jos roppa on alakanu olleen normi kuosissa ni kuulohommat kans. Tuossa meni semmonen kuuven vinnyylin sarja ihan heittämällä kuuntelukokemuksien joukkoon. On se ihan oikiasti terapiaa ku laittaa mustan lätyn pyörii ja mussiikki valtaa huonetilan. Kaunista. Rauhottavvaa. Vaikka ois jytärokkia ni silti. Jalat vispaa ja sukat pyörii. Hih. Sitä oikeen nuortuu ku rytmi valtaa roppaa. Ja makuasiahan se tietysti on mutta ei tää nykymeteli mitä ratijosta puskee ni aih

ja Hilima. Laulo Jaakko Teppo. Ei se Matin veli. Eikä Sepon. Ihan se jonkuperän multakurkku. Jos joku muistaa ni hyvä nii. Sillä suurta merkitystä oo juurikaan mihinkää ainakaa just ny. Ku ei se Hilima silleen aiheeseen liity. Paitti oikiastaan juu. Ku kysseessä on onni. Ei Onni. Juunou. Ku suomalaiset on kuulemma maaliman oliko peräti onnellisin kansa. Mahtavaa. Aplootit sille. Iliman vinlantiaa. Siis laulua eikä votkoo. Sillä se onni katuaa. Ainakin jos juo huonua venäläistä votkaa ja näkö lähtee. Ja voi hyvä tavaton ku mopo ei ny oikeen pysy lapasessa... Joo. Ukko jo mietti tuossa tauvon pitämistä tälle iltaa. Mutta ku luki siitä että ollaan nii mahottoman tyytyväisiä ja onnellisia ni pakkohan se avata sanasta arkkua. Ukko ei kyllä juurikaa lukenu että mihin sitä ny nii mahottoman ilosia ollaan mutta arvataan. Luonto. Sää. Turvallisuus. Vaikkapa. Meniskö sinne päin ? Toivottavasti ku nuo ois jo aikas hyviä juttuja. Paitti että liijan harva oikiasti arvostaa luontua. Monilla se on

Niissevaan taas on juossu viikko keskiviikkoon asti. Mutta elekää erehtykö. Se eijjoo vielä puolivälissä. Vasta kolomekauttaseittemän. Mutta jatkoon. Ukko on tännäänki ollu sen jo liijan pitkään ropassa olleen pöpön vallassa. Kurkku oli aamusella herätessä asteikolla herkkä viiva arka. Ei suoranaisesti kipiä mutta liki. Ja suu on saharankuiva jostain syystä aamusin. Mutta kuten on jo tullu aikasemmin tojettua ni se on vaan lentsu. Ei ees miessemmonen. Pahanen kakara.  Juu mutta kävi Ukko kylilläki. Ja erehty luulemaan että oli jo heinäkuu. Ei toki kelisä puolesta vaan ku kylä oli ihan pikkusta vaille kuolleen näkönen. Ei ollu autoja liikkeellä eikä yhen yhtä jalallakulukijaa tullu vastaa. Ruokakauppaa piti oikeen mennä sissää että näky ihimisiä. Ja arvauskeskuksessa. Henkilökuntaa tosin. Ja tuli tojistettua mittarista että on siinä laitoksessa kuivahko sisäilima. Mittarin neula lötkötti aikas liki nollaa. Ja eikös se tarkota melekosen rapiaa henkitysilimaa ? Ilimasta tulleeki miele

Tiijättekö ? Ku aikasa tuijottaa tyhyjää ruutua ni siihen alakaa näköjään tulleen tekstiä. Sitä että mistä se siihen tupsahtaa kirijain kerrallaa ollaan juuri selevittämässä. Ukko soitteli yksykskakkoseen ja nollanollaseiskaan ihan melekeen panniikissa. Tämähän on jo suurilta osin yliluonnollista. Oikiastaan vielä enempi. Ku Ukko ei ollu ollenkaa valamis minkäällaiseen tekstiin. Ihan oli tuumaillu että sais vaikka jäähä tältä iltaa välistä. Mutta ei. Itte moinen rupes. No. Ukko laittaa sen kamman koville ja ottaa taisteluasennon. Kaijutin tuuttaa jo heviä. Niinku koko illan onki teheny. Rojektinpoikasta pukkaa. Joskus vaan tekkee hyvvää istua ja kuunnella. Aatoksella sitten samalla tutkailla intternettiä ja levyjen taustoja. Että kuka minkäkinlaisten aineitten vaikutuksessa sillon joskus vuosina seiskyt ja kasikytjottai mussiikkia tekivät. On meinaa hiukka eri meininkit ollu sillon. Ja kuitenkaa hommia eijjoo niin juupelin vakavasti otettu. Johtuskohan moisesta että mussiikki oli sil

Maanantai. Ykkönen. Esikoinen. Alakava kurjuus. Liijottelua. Ehkä. Mutta jos joskus nii tännää Ukko ois taipuvainen aatteleen että koko maanantai on ajatuksena ihan mahoton. Turha. Joutava. Psk. Iliman aata siis. Kirijaimellisesti. Tehän ootte jo ikäväksenne joutuneet tojistammaan Ukon horinoita vattan toiminnasta. Mutta ku se kerta kaikkiaan ny kuuluu tähän sairastamisen arkeen. Eikä Ukolla kävis pienessä mielessäkkää jättää moista yksityiskohtaa pois sen takia että joku pahottas mielensä. Että jos niin teet ni omapa on asias. Ei tartte tänne marista. Vaan voihan asian kattua positiivisesti yhellä kantilla. Vattan toimimattomuus tyhyjensi kalenterin tältä viikolta kerta pierasulla. Tai no... Olokoon. Onneks sattu niissanottu vappaa viikko. Siis hoitopoliittisesti. Ei oo ees verikokkeisiin menua. Saattas jopa jos toipuu ni viijä romuja kierrätykseen. Tai siis jos löytää tojotan tuolta pihamaalta. On meinaan sevverta taas tullu tuota valakosta herkkua taivaalta että hyvinki hautautuu

Sunnuntai. Viikko loppuu. Vanhenee kässiin. Niinku elämä. Ja roppa. Ainaki Ukolla. Akka oli yön töissä ja Ukko valavo. Tai siis ei het kerta saanu unen päästä. Ja se ei ainakaan johu unen pään koosta. Kai. Mutta valavottua tuli. Pitkästä aikaa yli puolen yön. Oikiastaan jo tovi ku on valavonu yli yhentoista. No. Ja sitte aamulla taas saiki nukuttua. Ku oli ensin kuuven aikaan päästäny pari kissaa pihalle ja käyny vessassa. Ja ottanu eka erän lääkkeitä. Alottanu kemiallisen sojankäynnin sisätilloissa. Siis ropassa. Joka sitte pari tuntia muhittuvaan roihahti. Tai no liekeistä voi puhua kuitenkaa.... Juu. Että kun tätä elimistöä on ny pari viikkoo kiusannu ensinnäki viirus ja sitten sen hoitoon pommitetut lääkkeet. Plus omahoitojuomat ja särkylääkkeet. Jonka päälle laitetaan ruokavalion ja ylipäätään syömisen epäsäännöllisyyven lissääntyminen ni yhensortin ruuvansulatusteatteri on aikalailla ohjattu ja ensiltaa vailla. Ja se oli sitten tännää. Pääosan esittäjä elikkäs jätteenhoitolaito

Se ois viikko niinku melekeen siinä. Jälellä yks illanvietto ja sitte se pallautumispäivä. Taikka näin niinku ylleesä. Ukon ilta ei pijä sisällään sen kummempia viettoja. Ei ees saunaa. Akka ku mennee yön seuvuks työmaalle ni ei kylyvetä. Vaan mitäs tuosta. Ei sitä ny ihan joka ilta. Lääketieteellisesti se on semmonen nelijästä viiteen kertaan viikko joka on se optimi. Joka siis auttaa ruumiin parempaan vointii. Ja henkiseen ylivoimasuuteen. Ainaki kissoihin verrattuna. Taikka melekeen. Mutta siitä pääseeki yhteen aiheen tynkään. Asenne. Ja vaikkapa kuinka otetaan vastaa tiaknoosi ja kuinka tauvin kans eletään. Ensinnäki. Viha. Juu. Saa olla. Mutta ei lääkärille. Eikä hoitajalle. Eikä ees oikiastaan tauvillekkaan. Tilanne saattaa suututtaa. Lääkärit tekkee parraasa. Tauti on ja pyssyy. Ja jos tuntuu ettei hoitohenkilökunta tekis parastaan ni Ukko väittää että meleko monesti syy on siinä potilaan peilissä. Me kun ollaan jokkainen omallaisesa persoona. Ja kaikki ei vaan tuu toimeen kai

Perijantai. Ei oo mittää rovosoivaa. Eikä yliampuvaa. Eikä välttämättä ees mittää paasaamista. On aika rauhottua. Viikko ja sen urakat takana. Toisilla raskaammat ku toisilla. Vyysisesti. Toisten viikko kevenee taas henkisesti ku viikolloppu koittaa. Joillaki saattaa tulla päätökseen pariviikkonen jakso. Niinku Ukolla. Ens viikko on piikkien osalta lepo. Ei ees verikokkeita. Ainua lääkäriin viittaava on hammashoito. Ei lääkäri vaan semmonen hykienisti. Oisko se semmonen suun nurkkien siivoushenkilö tai jottai. Kiviä se kai hakkee että on kai yhen sortin mainari. Ei saa sanua kaivosmies. Eihän ? Hih. Vaan kuiten. Ukko muisti. Ku piti ison kirkon hospitaalista kaks lappua pyytää mukkaa. Toisessa on mahoton määrä numeroita. Verikojetuloksia. Muuten on sillasia lukuja että vaatii erikoislääkärin että huomaa Ukossa olevan jottain perustavallaatusta vikkaa. Ei perustohtori ossaa hakia moisia muutoksia. Aikanaan Meilahen hoitaja totes että Ukon arvot on paremmat ku hällä. Terveellä. Nih. Mu

Torstai. Naistenpäivä. Ploki. Saattaa sisältää sarkasmia. Tuotesijottelua tuskin. Järenhiventä vielä vähemmän. Kosmisia aaltoja. Tuskin. Liijottelua ja asioitten väärinymmärrystä ihan varmasti. Huumoria... Tarkotuksella mutta kuinka onistuneesti on taas jokkaisen omassa näkökentässä. Se on kuulkaas kuten savolaisista sanotaan että vastuu on ihan täysin kuulijalla. Sitä ku on niin monennäköstä kutosta niinku kasiakin. Tai suattaa olla. Ihan niinku vois miettiä mistä hyvä ploki on tehty. Ja sitten kertua se Ukollekki. Saatas jolleki päivälle jottai miellyttävvää luettavvaa. Paitti että tännää Ukko eijjo semmosella huvitustuulella. Ukko on ajelu eestaas. Aamulla verikokkeissa ja turhaan kaupassa. Ku ei ollu kalakuorma tullu. Ja sitten toisen kerran hiukkasen myöhemmin. Ehti välissä pikkusen hetken torkahtaa. Ku jostain syystä nuo yöunet jää heikommalle ku yrittää tuota paremman puoliskon elikkäs Akan henkitysääniä yöaikaan vältellä. Tiijätte ku toisella on lunssanpoikasta ja torvet täyn

Keksiviikko. Juu. Semmosta normisettiä sosiaalisella ajelulla kylillä. Kauppoja. Ruokaa. Älpeelevy. Matkahuollosta mokomia lissää. Pitkäripasesta Akalle naisten päivän kunniaksi sitä hapanta värikästä viiniks mainittua. Ku kukkakauppa on lomalla ja ketjukauppojen kukkavalikoima oli sanosko rehellisesti jotta olematon. Varmaan puutarhureitten mielestä hyvä niin. Oli toisessa muuten kotimaista tulppaania. Voiko moinen pittää paikkasa ? Ukko hiukkasen eppäilee. Puukenkämaasta saattaa moinen olla peräsin. Ehkä. Vaan pittääpä muuten laittaa korvaan taa yks juttu. Ruokakauppias lupas tarkistaa varastosa josko löytys vinnyylejä. Saas nähhä kumpi muistaa. Mutta sitten. Ukko luki laturaivosta. Ja aikoo taas kommentoija vaikkei ajele moottorikelekalla latuja pitkin. Eikä hiihtele pyöräteillä. Taikka kävele kelekkaurilla. Ei kyllä ajele moisilla autollakkaa. Huomaatteko ? Jokkaiselle on aikasa ja paikkasa. Eikä sillon tarvi tapella. Ei tarvi kävelijöitten pelätä sauvoja ku kävelee pyöräteillä t

Urheilulommaa. Iliman urheilua. Taikka siis livesemmosta. Mutta pistää miettimään. Unohetaan ne klisseiset jutut siitä että ennen oli asiat paremmin. Osa oli mutta osa ei. Esimerkki. Jos kasikytluvulla ois ollu sukset yhtä heleppohoitosia ku ny ni vois väittää että siitä tähän päivään ois nuorten liikkumarosentit ollu aika palijon parempia. Taikka ois vaikka ollu mopoautoja. Taikka ylipäätään enempi urheilupaikkoja sisätilloissa. Niinku vaikka jäähalleja. Ja palloiluhalleja. Muuta ku kerran kuussa lysähtäviä kuplahalleja. Taikka semmosia poloven tappavia keinonurmivutishalleja. Se ääni joka kuuluu poloven sisältä ku kaikki särkyy... Hyi. Iso hyi. Vaan juu. Se taitaa olla semmonen sukupolovijuttu tuo vertailu. Ja että aika kultaa muistoja vaikka kuinka se meni. Aina ois heleppoo verrata vaikkapa kompiaisia. Sillon joskus kymmeniä vuosia sitte neki oli erilaisia. Totta. Sillon ei käytetty samoja kemikaaleja. Ja neki kemikaalit jokka oli makiaisissa taitaa nykyjään olla listoilla kielle

Juu. Hiihto. Pthyi. Pakkanen. Ei kiva. Lumikin on jo hiukkasen siinä ja siinä. Ja luminen puu. Yks etelän ihiminen jo sosiaalisessa metiassa päivitteli kuinka kaunista on ku puussa on lunta. Oikiasti. Oiskohan jo liikaa tullu vietettyä aikaa jossain kuplan lämmössä. Taikka ihan vaan sisätilloissa. Joo. Mutta ulukotilasta ihan vaan sevverta että oli mittarissa tänä aamuna se melekeen kolokyt. Ja tottakai sillon on menoja. Ja Akka yön töissä sen ainuan roikan kans. Että semmonen pikanen lämmitys ja avvaimen kääntö. Ei se ihan sujuvasti tartannu tuo tojota mutta lähti. Ja matka kohti verikokkeita alako. Tais olla jo puhetta siitä punkteeraamisesta. Juu. No. Siihen varattiin ihan lääkärin aikaa. Ja puukattiin avuksi hoitajakin. Mutta. Kas ja kumma. Rimaspaani ja Prilikue kaksikkona tekevät kuulemma semmosta tuunia ettei sinne laiteta neulaa onteloon. Siis poskeen. Ku on se verenvuotovaara. Tai siis ettei se lopu. Ja tässä valossa se perjantain polikarkumatka alakaa saamaan oikeen järkipe

Iltaa. Kokkeillaan taas tälleen ihan iliman mittää ajatusta. Toki ne jokka Ukon tuntee ni o het kättelyssä mieltä sitä että ei mittää uutta. Ajatusta ei näissä juttuisa ois ees langan pätkän vertaa. Ukko ny kuiten sevverta valamistu että laitto kuulokkeet päähän. Kaks syytä moiseen. Musa ja mussiikki. Se ja samako ? Ei. Ensinnäkin saa kuunnella. Rauhassa ja lujjaa. Ja toisekseen moinen touhu ei häiritte. Ees kissoja. Tai sitä yhtäkään joka tuossa vieressä mustasukkasesti Ukkoa vahtii. Yks iso kissapoika on nukkunu Ukon vieressä yön ja päikkärit. Ja ny tää parantajaneitikissa vahtii ettei moinen pääse uusiutummaan. Oho. Jo toista kappaletta. Kai sitä sitten jottain pittäis. Aamu. Akka meni pätkään ja Ukko oli valamistautunu jo moiseen. Ukon keuhkoissa ku on vielä sitä yskäntynkää ni annettiin moisen ääniviihteen takia rauhaa Akalle nukkua omissa olloissaan. Ukko on siis yskiny yksikseen täällä seinän toisella puolella. Sen kissapoijan kans. Ja kun kysseessä on talon toiseks suurin nel

Rakas päiväkirija. Tännää on ollu hiukkasen hilijasempaa että sori jos ei se punane lanka aina kohtaa kirijotettua tekstiä. Ja ku samalla tullee kuunneltua tuota maaliman parasta rokkipäntiä joka myös lentävästä ilimapallosta muistuttaa ni saattaa huomio välliin karata ihan sinne sun tänne. Varmaan enimmäkseen ihan jonnekki muuvalle. Ja kun sammaan henkenvettoon voi lisätä lääkekuurin loppumisen ni saattaa roppaparan kemijallinen palanssiki horjua ja aiheuttaa näppäimistön ohilyöntejä. Järenjuoksua se ainakaan ei vilikasta millää tavalla. Vattan toiminta ku ei paranna tekstiä vaikka kuinka solisisi. Hih. Anteeks. Aivastuttaa. Jännittävä tää viirus. Tai sen jäläkimaininkit. Alakuun sai kaivaa eritettä tuolta henkityskanavista melekeen lapiolla ja ny sitten aivastuttaa. Ja ku vettä hanasta solisee. Tai kuinka se yskä muutti muotuaan. Kuivasta rohinasta kurkkua repivän limmaa melekeen irrottavan kautta kaiken keuhkoista pois heittävään kostiahkoon lähes tukehuttavaan kohtausyskään. Ja p

Perijantai. Päivä jolloin moni asia olis voinu mennä toisin. Se että oisko se menny paremmin jää muitten arvioitavaks. No. Ihan aamu oli semmonen hyvien unien jäläkeinen normisetti. Lääkkeitä. Shotti. Valamistautumista ison kirkon reissuun. Vastaamatta jääny puhelu. Sekin liittyy tähän huoltojuttuun ku myöhemmin ilimi tulleen tievon mukkaan se oli hammaslääkäri. Ja kun ei soittanu uuvestaan ni oletimma Akan kans että kysseessä oli perruutusaika ja se tarjottiin toisaalle ku Ukko ei ehtiny vastaamaan. Toki mitä suuremmalla tojennäkösyyvellä ei moiseen ois ehtinykkää... Mutta seuraavakkaa puhelu ei yllättäny. Taksikuski. Naapurikunnasta. Mutta ei siitä joka on matkalla isolla kirkolle vaan tuosta hiukkasen sivumpaa. Kotikylän taksit oli menossa joten tämä saa luvan kelevata. Ja kuskin kans jutellessa tulle ilimi muummuassa semmonen yksityiskohta että tuo Kelan tarjuama kyyti tullee kuulemma maksajalle halavemmaks näin vaikka auto tullee kauvempaa. Mutta jos kysseessä ois ollu vaan meno

Torstaita mennään. Rokkaa ei näy. Ainuastaan noita myrkkypaukkuja. Elikkäs inkiväärishotteja. On meinaan tehokasta tavaraa. Että lämpimästi suositellaan tässä mökissä. Pittää vielä harkita kuinka jatkossa otetaan. Kerta päivään saattas olla jees mutta voip olla että harvemmallaki saattas pärjätä. Toki säänöllisyys on aina parempi. Tullee ainaki otettua ku siitä tulis ruttiinia.  Mutta tuon lääkekuurin kans ainaki on heleppoo aikaa tarkistaa. Pillerit nieluun ja shotti perrään. Ja sitte puhallettaan lieskoja. Hih. Ja huh. Vaan jos on lääkkeet ja yrtit ollu apuna ni ihan sammaa voi sanua tuosta meitin parantajakissasta. On joka käänteessä ku Ukko asettuu vaakatassoon ni neiti vieressä. Ja ylleesä vielä tunkee ittesä oikeen lähelle peiton alle. Ja satavarmasti kehrää niinkauvan että uni tullee. Siis Ukolle. Ja koska on ny ollu kyse keuhkojen toiminnasta ni Bella nukkuu rintaa vasten. Tai Ukon asennon huomioijen niin lähellä ku pääsee. Eikä oo ainua. Tuntuu nuo muukkin ainaki päiväsaikaa