Ukko plokkaa

Lääkkeet. Pillerit. Tapletit. Alakomahooli. Niinkö ? Tupakki ? Nuuska elikkäs kaninpaska. Sori. Ruma sana. Mutta. Herätyksenä tämmönen litania. Tarkotus on ottaa puhheeks se mitä varten täällä ollaan ja miten siitä ajasta nautitaan. Kun ne kuiten on omia valintoja. On olemassa urheiluhulluja. On hulluja jokka syö pillereitä ja ottaa kuppia. On olemassa ihimisiä jokka syö terveellisesti ja välttää kaikemmaaliman myrkkyjä ja kemikaaleja murkinoissaa. Ajjaa pyörällä eikä starttaa pensalla käyvää moottoria. Vastustaa vaikkapa tuulimyllyjä. Vaan yhteistä kaikille on se että kuolo korjaa. Ennemmin tai myöhemmi. Nii että hyväksyykö Ukko sitten huumeet ? Ei. Onko Ukko vaikkapa tuulimyllyjen puolella ? Mitä sen on väliä ? Loppupeleissä. Ei se Ukon elämänlanka pitene siitä ottaako joku suoneesa vetamiinia tai jottai ? Eikä elämän laatu parane sillä että huutaa pitkin toreja jotakin asiaa vastaan. Nii ne tulevat sukupolovet juu. Ei se niittenkää puolesta murehtiminen tee Ukon päivästä parempaa.

Ilta. Kello kohta seittemän. Takana on jo saunominen. Ja ruokailu. Niiettä semmosta on teillekki luvassa ku tuutte vanahoiks. Nukkumaanmeno tapahtuu viimestään puoli kymmenen. Herrääminen aamulla siinä kuuven aikaan. Eikä monestikkaa herrää siinä välillä. Paitti jos hallittematon tarve tullee käyvä vessassa. Ihan sama kummalla tarpeella. SIllon mennään ku hätä on. Aivan sama ku nukkumisen kans. Nukkuu ku nukuttaa. Eikä muuten tällä ijällä oo ruokahalustakkaa puutetta. Saa nähä kuinka kauvan nuo nivelet kestää tuota jatkuvaa jääkaapilla juoksua. Nii. Roppa alakannee pikkuhilijaa tottua uusiin myrkkyihin. Että vaikka yöllä jo kunnolla tulleeki nukuttua ni päikkärit ei oo ennää entisesä. Tottumuksesta vissii on väsyny iltapäivällä ja saattaa jopa tunnin nukkuakki mutta... Ihan kuin suonissa virtais enemmän ja nopiampaa veri. Että tietyöt ois hetkeks tehty. Kaikki kaistat käytössä. Ja jos Ukosta on kii ni pyssyyki. Vaikka sillä korresteroolilääkkeellä. Ei antanu lääkäri armoo minkää pill

Maanantai. Uus ja ulijas resipentti on valittu. Taikka ei sentään uus. Ja tiijä onko tuo niin ulijaskaan. Ulijaat pilleet se varmaan saa ku on kuulemma oikeen virkanastujaiset. Ihan vaan semmosen ajatuksen Ukko heittää moisesta touhusta ilimoille että. Kuinka voi astua virkaan jossa jo on ? Pitäs sitä niinku ensin erota ja ottaa uuvestaan homma vastaan. Vai kuinka se toimii ? Ku jos on jo virassa ni eikö sillo pirkseet oo vaan hukkaan heitettyä rahhaa ? Meijän rahhaa... Tännää Ukko kävi pitkästö aikaa kylillä. Ihan vaan verikokkeissa. Ja uusia aikoja varraamassa. Ja jos on joku jossain moittinu ylleistä terveyshuoltoa ni mitäs sanotte seuraavasta. Ukko varas aikoja verikokkeisiin. Tulosti virkailija sitten sen paperin ja sammaan henkenvettoon huomattii että siinähän oli aika hammaskalustontarkastukseen. Että ihan aikaa varraamatta semmonen on annettu. Iliman mittää ilimotusta kotijo. Vielä ainakaan. Että aikoja muka joutus oottaan. Juu. Aika annetaan vaikkei oo vaillakaan. Juu. No

Sunnuntai se vaan on. Ei sen kummempaa. Koko päivän sai vielä väki käyvä puukoppeissa paperille numeroa piirtämässä. Tojennäkösesti lähiaikona joutuu uusimaan sen toimenpitteen. Taikka sitte tuo kalluppien kuninkas valitaan suoraan. Sitte valitaan ja sen mukkaa sitte mennään. Onko kansa sitte ollu oikiassa vai väärässä ni jää noitten niissanottujen eksperttien mietittäväks. Ku aina näistä vaalihommista saahaan vejettyä jos jonkillaisia johtopäätöksiä. Toinen toistaan typerämpiä. Monen teoreetikon titteli on polliittinen tutkija. Oikia työ ? Tuskin. Nii. Se onki jännää ku puhutaan että ihimisillä on ja pittääki olla mielipitteitä. Nii sitte on näitä kellareissa pölyn keskellä istuvia tutkijoita jokka sannoo kuka ja kenen kanssa ollaan sammaa mieltä. Ja oikiassa. Jotenki tuntuu että onko nää tyypit jollain tappaa epäonnistunu jossaki ? Vai jääny vaille jottai ? Istua ny pöytäsä ääressä jossai yksinäisessä huoneessa ja lukia kaikemmaaliman julkasuja ja tekemässä niistä arvioita. Teorioi

Konttorilta iltoja. Tilapäisesti kuulokkeet piässä. Rokkiva soi juu. Kaikkia hienoja opuksia ku ei Ukollakkaa oo vinnyylijnä. Soittimet on taas hiukkasen muuttanu paikkaasa. Lähinnä vaan sen takija ku piti laitella johtoja piiloon. Osasyy Akka mutta kyllä Ukollaki alako silimiä häirittee ku lojuvat mokomat tuolla nurkassa. Johot siis. Ja toisekseen ne houkuttellee noita tän talon karvaotuksia ja niitten hampaita. Yks kappale läppärin johtoja on nakerrettu. Onneks ei ihan poikki että toimii. Ja kaijuttimen johto maistunu on kans. Vaan kummaa on sekin toimii. Että mitäs lauvantaihin. Akalla iltavuoro. Että aamupäivästä jottai ja aikanen murkinointi. Päikkärit siihen ja sitte aivan mahottomalla kiireellä lorvimaan. Ja laiskottelemaan. Ja ihan poonuksen vielä velttoilua viikollopun kunniaks. Emmertaalia. Netistä. Urakka on menossa kohti syyskuuta. Enklannin aikaa. Ukko vois teille jokka Suomen rytmissä katotte ni kertua vaikka ja mitä. Kuka on ja kenen kans ja ja ja. Vaan eipäs kerrokkaa

Onko se jo perijantai ? Tuo kaikkien viikolloppupäivien äiti ? Taas on kaks päivää aikaa olla ku ellunkanat hunningolla ympäri ja takas. Ja päivänä kaks sitä taas ihimetellään että mihin se meni. Ja olo on väsyneempi ku ny. Eikä kukkaa varottanu kuinka nopiaa se mennee tuo aika ku pittää hauskaa. Tai vaan lorvii. Hetkinen. Voisko ne yhistää ? Lorvimalla pittää hauskaa ? SIis tekemättä ja liikkumatta ? Hmm. Jos tyhyjentää ensiks kaupan hyllyt herkuista ja vuoraa ittesä sohovan nurkkaan pariks päiväks satojen elokuvien kans ??? Elikkäs voi. Lorvauskaa. Hih. Mutta yks juttu ennenku karkaatte sinne jonnekin. Varsinki jos teette siirtymät omalla moottoriajoneuvolla. Keli on suoraan sanuen helevetillinen. Elikkäs ku jääkiekon pelluuseen oikeen varta vasten tehty alusta. Niiettä jos ei mikkää ihan pakko oo mihinkää suuntaa autoilla ni ottakaa ne herkut ja käpertykkää sinne sohovalle. Jotenki se ajatus tiellä liikkumisesta ei Ukkoakaa juuri houkuttele. Onneks vasta maanantaiaamuna pitäs olla

Juu. Pimmeys. Mörkhet ? Darkness ? Päivä pitäs olla pitempi ku aikasemmi ja valua enemmän. Voijolla. Mutta ku ilta koittaa ja aurinko laskee maillee ni se pimmeys mikä tullee on mustempaa ku... Helevetialaiset menot. Tai jottai. Normaalisti tähän aikaa valomäärä riittäs Ukolle pihakuusta tuijottaa. Ny pittää muistella miltä se päiväsaikaan näyttää. On ku ois seinä rakennettu tuohon akkunan taa. Vaan mikäs siinä. Pari kuukautta ja mokomaa valua kirotaan jo liiallisuutesa takia. Suomalainen ku eijjoo tyytyväinen mihinkää. Ei lämpöö. Ei veroihin. Eikä resipenttiin... Nii. Mutta tää valo. Toiset laittaa kirkastusvalolamppuja. Yhet kulukee tie sonnalla jossai epsanjassa tai vuorilla. Ku pittää olla valosaa ja lämmintä. Jäläkimmästä kyllä on nykki. Eijjoo mittari kylymissää ku näyttelee lämpöasteita. Ja kaiken lisäks sattaa vettä. Että sen suhteen Ukon oletettu ajokielto on kyllä ihan paikallaan. Eipä tartte kuvitella ajavasa sitä jäähallissa ajettavvaa mikäsenyolikaan pompooni. Tai joku.

Nonnii. Ukko meinas jo ottaa varaslähön saunaa. Laski kellosta muka ihan itte että jo se on kuuma. Onneks Akka ovella löi kinttua ettee että top ja tykkänää. Ois kuulemma kulukuset jäätyny lauteisiin jos ois sinne koppii menny istuskelleen. Nii että ootellaa jokune tovi vielä. Ois kai vaikka aikaa raapustaa rivi tai kaks. Kyllä se tuo meijän perheen veikkauspelivoittaja sitte huutelee voittolöylyihin. Vaan ei ne hirviän kuumat voi kahella eurolla olla. Jää toki nähtäväks. Nii. Ukko kävi postilla hakkeen paketillisen levyjä. Samalla reissulla ois pitäny ostaa näkkäriä. Ei löytyny passelia. Ja kissoille kuivamuonaa. Unohtu. Eli sinällää kolome asiaa ja vaan yks unohtu. Mennee varmaan ihan normikäytöksen piikkiin. Ettei oo vielä atsaleaa. Eiku tementtiaa. Ja sitte vielä ku oli siinä kenollaan olevassa kupongissa se valtava kahen euron voitto ni pitihän sitä käyvä pitkäripasessa hakkeen erikoisoluvet. Yks pullo molemmille. Ukolle sitä alakomahoolitonta vehenäolutta. Ja Akalle...ööö... Uk

Ti... Hetki... Joo. On. Tiistai. Ja kottiutumisesta viikko. Ja uusista lääkkeistä samoten. Ollaan ny parempia kavereita ja hiukkasen ollaan toistemme temppuja opittu tunteen. Yks positiivinen asia on ettei oo semmosia pääkopan toimintaan nekatiivisesti vaikuttavia. Eikä tunnu olevan vattaa sotkeviakaan. Vaan tuosta korresteroolilääkkeestä ei olla nii varmoja. Moisilla on melekosia sivuvaikutuksia. Voihan ne olla hyviä jossaki mutta jos listassa on että saattaa aiheuttaa tiapeettesta ni täytynee miettiä vakavasti vaihtoehtoja. Riittäskö kuitenki pelekkä ruokavalion justeeraaminen ? Joo. Mutta tää toipumisaika on kuulkaas meleko tylsää. Toki Ukko eijjo aikoihin ollu mitenkää enrkisesti tai ahkerasti toimiva yksilö...Mutta ku ei saa tehä. Eikä mennä. Siis autolla. Jännää että semmosten asioitten kieltäminen mitä ei ylleessäkkää tee ni harmittaa. Muka tekis ny mieli tehä. Vaikka hiihtää. Oikiasti ei. Taikka nostella painoja. Heh. Ikinä. Varmaan mahottoman viinamäärn kerralla juominenki o

Ulukona on liijan mahoton pakkanen. Ukon pittäis alakaa uutta elämää jo pikkuhilijaa tekemään. Mutta tuo luontoilimiö nimeltään sää eijjoo sammaa mieltä. Jos jo aamusta on ollu pakkanen yli kahenkymmenen ni sehän tarkottaa sitää ettei tämmönen leikkauksesta toipuva potilas ny yksinkertasesti voi mennä lenkille. Ensinnäki. Kylymä. Toiseksi. Kylymä ilima. Ja kolomanneks... No ymmärrätte varmaan ettei se ny vaan oo kovin viisasta lenkkeillä tuolla kelillä. Tai no ainakaan se eijjoo hauskaa. Tai no ainakaan Ukkoa ei huvita. Nykki muuten mittari näyttää kaksviis. Pakkasta.  Nii. Että mitä se Ukko ny höpisee. Liikunnasta. Eihän semmonen ny sovi. Mennee maine. Laiskana ovat tähänki asti pitäneet ni mitä tuota muuttamaan. Saattaa vielä jopa laihtua. Mahtus vanahoihin vaatteisiin jopa. Oiskaise. Vaan ohan tuota vissii kummempiaki sattunu. Kuulemma evuskunnastaki löytyny joku viksu. Toki se ehti karata mutta kuiten. Ja jos Ukko ny rupiais liikkumaan ihan vaikka puolitosissaan ni tuskin sitä ku

Juu ja kiitos. Ukko piti lommaa yhen kokonaisen päivän. Kirjottamisesta vaan tosin. Muisti kyllä koko päivä laiskotella. Ei vaiskaan. Lääkkeet ja tuo pumpun paukahus vaikuttaa yhä sevverran raskaalta että ei oikeen oo enerkiavaroja mihinkää ylimääräseen. Elikkäs tullee etteen semmonen homma ku riorisointi. Elikkäs asioitten laittaminen niille kuuluviin lokeroihin semmukkaa mitä ne elämässä merkittee. Toki nää on ihan henkilökohtasia valintoja ja ei varmaankaan sitä ainuaa oikiaa oo. Vaan jos listaa alottaa vaikkapa sillä tän paketin heikoimmalla lenkillä. Raha ja materia. Toki tulot vaikuttaa monneen asiaan mutta ei oo sitä kaikkein tärkeintä. Vähemmälläki pärjää. Suhteuttaa menosa tulloihin. Ja materia taas. Vaikka on olemassa jos jonkinnäköstä aparaattia elämää helepottaan ni on myös monta yksinkertasempaa työkalua joilla on ennenki pärjätty. Turhakkeista tässä vois mainita vaikka kahavikonneet ja jos jonkillaiset kuorimavempeleet. Nii. Sitte vois listalla olla luonto. Ja elläime

Se ois perijantai. Työtä tekevien palijon oottama. Viikollopun alottava. Ja parin päivän päästä taas kaipaama. Mutta otetaas ensin tää ilta. Jos sulla on vappaata ni mietippä seuraavaa. Kannattaako sitä roppaa kuormittaa koko yön piletyksellä ? Runsaalla määrällä alakomahoolia ? Ja moisten yhteisvaikutuksesta aiheutuvalla pumpu ylikuormituksella ? Voihan se olla että teitillä on sykkeet niin hyvin kohillaan ettei mittää onkelmis tuu. Niin tosin Ukkoki luuli. Ja miten kävikään... Ukko kävi vielä tännää apoteekissa ku eilen unohtu tyroksiini. Ja ihan itte ajo vaikka joissakin tietoissa saattaaki olla ettei sais. Mutta ku Akka oli isolla kirkolla ja lääkettä eijjoo ni minkä teet. Lanssiakaa ei moiseen voi hälyttää. Ja Ukko ajeli rauhallisesti. Taikka oikiastaan siis normaalisti. Ukko ei oo tarkotuksella ajanu ylinoppeutta ennää aikoihin. Kiireet on nissanotusti jääny taa. Eikä Ukolla kyllä tälläkää reissulla hoppu ollu. Vaikkei kauvaa mennykkään. Ajottaa reissun oikeen ni saa ajella yks

Ootellaan. Ihimetellään. Tää uus elämä hakkee uomiaan. Ukko kokkee jollain tappaa olevasa kyllä sen suhteen pirun onnekas. Tässä porskutettaan ja kirjotellaa höpöjä vaikka on ny käyny kahen tappavan mankelin läpitte. On ollu syöpää ja nu tää pumppupommi. Ja jotenki vielä suht kevyillä asseilla on Ukkua ammuttu. Tavallaan. Ei täällä muuten ennää oltas. Joojoo. Syöpä on krooninen. Pumppu on käyny melekeen kuolon porteilla. Kuten lauvantaiaamun kiertävä lääkäri kysy... Etkö ota tätä tilannetta vakavasti ? Vastaus on että ottaa. Mutta kuten Ukko totes lääkärille ni tää on tuttua. Pääkoppa on ravistettu jo syöpäpirulaisen kans. Kuolema on asia jota ei tartte aatella päivittäin. Ei vaikka pumppu tekis mitä. Syövän kans aatokset oli jo tarpeeks mustia ettei pumppu pysty laittaan paremmaks. Tai synkemmäks. Tottakai se voi viijä ennenaikaseen hautaan mutta niin voi vielä syöpäki. Ja voihan Ukko vaikka jäähä auton alle. Tai tulla salaman lyömäks. Ennakkoon murehtiminen on yks maaliman turhimmi

Eilen kotiutuneen pumppupotilaan eka kokonainen kotipäivä. Totuttelua. Ruoka eikä lääkkeet ennää tuukkaan suoraan kouraan. Ihan itte saa purkista pillerit ja levystä tapletit napsia. Ja kellon kans. Yks ekaks alle. Puoli tuntia ja lissää. Paitti että. Tännää se kaava ei vaan toiminu. Osa lääkkeistä ku oli vielä ihan apoteekissa. Että ihan rauhassa sai miettiä ja nauttia koveiinia. Ja leipää. Onneks Akka oli ollu yövuorossa ni oli kissat jo ruokittu. Ukko sai semmosen peheminän laskun aamun. Pumppu voi olla kärsiny mutta eijjoo vaikuttanu autoiluun. Nii sitä ei kielletty. Vissii komppivikasille lätkästään ajamattomuuskäsky. No. Ukko laitto autua hetkeks roikkaan ja hurrautti sitten apoteekkiin. Suunnitelma oli että purkki kertaa monta. Mutta. Aateekoo. Siellä oli jonkillainen systeemien päivitys menossa. Ja tottakai ku semmonen tehhään kaupan aukioloaikana ni eihän se voi millään mennä ku römssöössä. Onneks ei kuiten moinen vaikuta lääkekaappeihin. Ja ehtihän siinä muutaman tapletin o

Viimestä viimein. Hoitohenkilökunta oi sitä mieltä että Ukko on ny tarpeeks ollu sairaalan kirjoilla ja vaan pots lojottanu. Elikkäs maannu. Että ulos ennenku rupiaa kunnolla haiseen. Ukko oli ihan sammaa mieltä. Hoito oli kohillaan ja ruokaki maistu. Viimesin kolomesta huonekaveristaki oli ihan jees. Ja ku pittää jonki verran jalotella ni tuo hospitaali on kyllä aika mainio paikka semmoseen. Tais se kilometrimäärä olla jottai kuuskytä. Että siinä ku kävellä tassutteellee ni ei ihan heti reitit lopu.  Just. Ny ollaan sitte kotosalla. Ainua mitä siinä välissä oli ni taksi. Taikka siis onkelmana taas se Kela. Hitto ku Ukkoa pistää vihaksi tuo touhu. Mietitään vaan miten saahaan mahollisimman monta ihimistä sammaan autoon. Ja halavalla. Ukko pyysi hoitajaa soittamaan auton. Ja vielä ennenku oli yhtään reseptiä tai muutakaa kotiuttamispaperia kourassa. Ku arvas että joutuu oottamaan. Ja miksikö ? No ku Kelan lokiikka sannoo että taksin pittää tulla kotipaikalta. Järki ? Missä ? No olok

Juu. Ison kirkon hospitaali pittää yhä Ukon pihteissää. On ultrattu ja opetetltu lääkekemiaa. Mikä pilleri otetaan mihinki aikaan ja minkä kans. On annettu ohojeita liikkumisseen ja ittestään huolehtimiseen. Joko ultra mainittiin. No. Kaks kertaa muuten sekin tehtiin. Leikkaushaava kuvattiin. Oojakoo. SItte ylitohtori kuvas pumpun. Kuulemma joku osa on vielä lakossa. Kuulemma saattaa pillereillä lähtä käyntii. Ja jos ei ni Ukko ei muista mitä sitten. Kaippa näillä taikutreilla on konstisa. On tää lääketiete sen verta ihimeellinen maalima että tämmönen juntti on enemmän ku ihimeissää. Hih. Nii. Ja yks jännä juttu tässä uuvessa tautikaverissa on. Siis sepelivaltimotauti oli se. Että sitä sairastaville ja niitten paremmille puoliskoille järjestetää oikeen kokonainen päivä jossa annetaan varmaanki ihan mahoton määrä invormaatiota siitä miten tän kans oikiasti pitäs ellää. Kukkaaha ei varmaan ihan tiketilleen kaikkiin ohojeisiin pysty mutta... Ukko ainaki parraasa yrittää. Vaikka tuo taut

Isolta kirkolta iltaa. Yhä pitävät ei ny lepositteissä mutta osastolla. Lääkäri tuumas että pelataan varman päälle. Ja samalla kuulemma sitten het aamusta neuvotellaan syöpähoitojen jatkot. Ku tosiaan saattaapi sytämen vikkoihin vahavana vaikuttajana olla tuo ärrä. Ei sille yksin syytä anneta mutta kärkipaikoille se tunkee itteesä. Ja sitten ne elämäntavat. Ja keenit. AInaki jos lääkemäärään kattoo ni pittäis vissin sitä lautastaki tutkia ennen ku tunkee murkinaa ääntä kohti. Sama se. Kuhan ei hirveesti vihireetä. Tai kaaleja. Ne ku on sen herrar ruskaon evästä. Kuolee vielä sukupuuttoon. Sen tiekarhun kans. No. Sen Ukko myöntää ny että ihan ensimmäistä kertaa on semmonen sairaalareissu ettei oo tullu hötkyiltyä. Eijjoo kiusattu hoitajia kysymyksellä millon pääsis kotio. Vaikka mukavaa se toki ois ni mieluummin semmosen pumppupaukun saa täällä ku yksinään kotimökissä. Vaikka kotia se kaikkein mukavin ois taivaltaan lopetella. Mutta se sitten joskus. Vuosien päästä. Ny laitetaan pumpp

Terveisiä siolta kirkolta. Eilinen meni silleen urosvinkkelistä makiasti ku sai vaan pötkötellä. Toki ois voinu loikoilla ihan kotosalla. Eikä teekoossa. Tai ampumalanssissa. Tahi leikkauspöyvällä. Ny kuletaan sitten yks pallo suonissa etiäpäin. Ja tästä Ukko ny pari sannaa laukoo ja toivoo että ajatuksella kuuntelette. Siis. Jos koette rinnassanne semmosen tennispallon kokosen polttavan tai muuten ikävän tunteen. Lääkäriin. Heti. Eikä siis huomenna. Vaan oikiasti heti. Koska saattaa olla että sitä huomista ei ennää tuu. Ja jos se lääkäri eppäilee ni käskekää ottaa käyrä. Ja verta. Tnt. Joku ropopiini tai jottai. Kyllä ne siellä tietää. Ja aina joku tietysti kyssyy tuntuko se operaatio. Ei tunnu. Vaikkei nukuteta. Saa vielä isolta ruuvulta seurata leikkausta. SIellä vilisee kaikellaisia makarooninnäkösiä kuvatuksia. OIkiastaan näyttää mato-ongelta. Veen alla siis. Ja ku se pallo laitetaan sinne suoneen niin onki yllättäen aikas suoraa viivaa. Mutta pelekän operation pelon takia ei to

Juu. Ja jos ny jompikumpi lukijoista eilen huomas ni oli tauko. Lepoa. Sormille päälle ja muutenki. Roppa elikkäs selekä ny jotenki jumittaa. Tai saattaa se olla vika rintakehässäki. Tuota luuston anatomiaa ja toisiisa kietoutuneita hermosäikeitä ku Ukko ei juurikaan tunne. Vaan se käy seuraavasti. Ukko nukkuu vasemmalla kylellä. Kaikki hyvin. Herrää. Aattelee lonkan takia kääntää kylykiä. Virhe. Tunne on ku semmonen paksu palava parru työnnettäs rinnasta selekään. Ei auta kääntyä takas vasemmalle. Ei oikialle. Eikä varsinkaan olla selällään. Siispä ylös ja hartioitten pyöritystä. Erinäisiä käsien huitomista monneen eri suuntaan. Saattaa jopa melekeen heti helepottaa. Tai sitte ei. Nii. Ja ny siellä sanotaan että ota puranaa. Tai vastaavaa. Taikka laita hevosen salavaa. Muuta litkua taikka linimenttiä. Juu ei. Kipulääkkeisiin Ukko ei sorru. Yks syy on se päätös minkä teki sillon aikanaan ku myrkyistä pääs erroon. Ja toinen syy on tuo vattakalusto. Ihan ei varmaks ossaa sanua aiheutta

Juu. Iski laiskuus. Tai jottai. Ja Ukko aatteli jotta kun siellä saattas olla joku joka eijjoo tutustunu yhteen Ukon tuotoksista elikkäs Ensioon. Nii. Tässä. Olokaa hyvä. Huomenna sitte taas jottai muuta... Ja anteeks ulukoasu. Kopioitu wordista.... Ensio, viimeinen postimies Perjantai. Yksin pukuhuoneessa. Alasti. Työt tehty. Nahka puhdas. Ja kaappi. Maanantaina ei tarvitse tulla enää. Saneerattu. Irtisanottu. Ulos potkittu. Aivan sama. 35 vuotta. Muutama kippo ja viiri. Useita saunailtoja. Mukavia työkavereita. Vittumaisia pomoja. Vielä vittumaisempia isoja pomoja. Mutta mukava työ. No, ainakin ensimmäinen puolisko urasta. Ja lähes toinenkin. Sitten alkoivat saneeraukset. Reittien vähennykset. Työajan kyttäys. Kellokorttikone. Helvetin kone se on. Pahimpina päivinä sai olla kymmeneen kertaan nokikkain sen kanssa. Ja jos et ollut tarkkana, siis minuutilleen, vähennettiin palkasta. Ja auta armias, jos löit aamulla väärän näppäinyhdistelmän, koko päivän iskut meni hukkaan. Se on onn

Illat on pimiät. Ukon tilanne stappiili. Veriarvot lähestulukoon kaikki viitearvoissa. Kilipirauhanen on ainaki toistaseks rauhottunu. Niimpä onki aikaa tuumailla. Ja vunteerata. Mutta ei mittää jonnijjoutavvaa politiikkaa. Eikä minkää sortin luonnonsuojelua. Eikä Ukko ota ees kantaa siihen että ruokatejollisuus on suurempien voittojen varassa pilannu meijän ruuvan. Poistaneet vitamiinit ja lisänny kemikaalit. Eikä oteta kantaa soteen. Tai saveen. Mietitään ennaltamäärittelemättömän ajan verran elämän perusjuttua. Sitä mikä tätä pallua pyörittää. Ja mitä iliman ihimiset kuolis sukupuuttoon. Siihen mitä tällä hetkellä elläimet tekkee. Ja niistä eniten kaipaa tiekarhua. Se perusjuttu siis. No se on se urosten ujostellen puhuma rakkavus. Se lämmin tunne joka tullee ku näkkee ja kokkee jotain oikeen mahottoman ihanaa. Mielihyvvää. Koska sehän onki yhen sortin kemijallinen rejaktio mikä syntyy tuolla päänupissa. Hetki. Juu. Piti ihan Akalta tarkistaa. Ei. Ei sitä että rakastaako se Ukkua.