Lempi
Illat on pimiät. Ukon tilanne stappiili. Veriarvot lähestulukoon kaikki viitearvoissa. Kilipirauhanen on ainaki toistaseks rauhottunu. Niimpä onki aikaa tuumailla. Ja vunteerata. Mutta ei mittää jonnijjoutavvaa politiikkaa. Eikä minkää sortin luonnonsuojelua. Eikä Ukko ota ees kantaa siihen että ruokatejollisuus on suurempien voittojen varassa pilannu meijän ruuvan. Poistaneet vitamiinit ja lisänny kemikaalit. Eikä oteta kantaa soteen. Tai saveen. Mietitään ennaltamäärittelemättömän ajan verran elämän perusjuttua. Sitä mikä tätä pallua pyörittää. Ja mitä iliman ihimiset kuolis sukupuuttoon. Siihen mitä tällä hetkellä elläimet tekkee. Ja niistä eniten kaipaa tiekarhua.
Se perusjuttu siis. No se on se urosten ujostellen puhuma rakkavus. Se lämmin tunne joka tullee ku näkkee ja kokkee jotain oikeen mahottoman ihanaa. Mielihyvvää. Koska sehän onki yhen sortin kemijallinen rejaktio mikä syntyy tuolla päänupissa. Hetki. Juu. Piti ihan Akalta tarkistaa. Ei. Ei sitä että rakastaako se Ukkua. Ei vaan rauhanen missä se tunne saa alakusa. Ja siis se eijjoo niinku eri naarailla ja uroksilla. Vaikka naaraat joskus väittääki että se ois. Alapäässä. Ei. Se on käpyrauhanen. Mielihyvän sentteri. SIis keskus. Ihan siihen syntyhetkeen Ukko ei ala purreutuun. Hormooneja siihen varmaanki liittyy. Ja ne reakoi sitten ihan ympäri roppaa. Tapahtunnee se kuulusa syvämessä läiskähys. Enivei. Se on voimakas tunne jota jokku ei koskaan kuulemma koje ja toiset jopa pelekää. Jännää.
Niin. Mutta on se myös monimuotonen. On olemassa äitin rakkaus. Ja miksei toki isinkin. Ukko ei oo kokenu moista. On läheisen rakkaus. On rakkaus lemmikkejä kohtaan. On jopa rakkautta rahhaan ja materiaan. Lyhyesti. Ihan ku muukin päässä tapahtuva toiminta ni rakkauski voi kehittyä jopa sairauven puolelle. Mutta tässä taas Ukon vajjaa lääketieteellinen koulutus astuu essiin. Tai siis vajjaa tarkottaa tässä olematonta. Ja on ihimisiä jokka keinoja kaihtamatta ja epätoivosesti hakevat moista tunnetta. Esimerkiks rehvailemalla. Tähän Ukon välihuomautus. Lopettakaa hakeminen. Tullee jos on tullakseen. Rakkautta ei voi ostaa vaikkakin moni sitä yrittää...
Ja sitten se voimakkuus ja näkökyky. Rakkaus on monilta osin sokia. Toki se sinällää hyväki asia koska kukkaa meistä eijjoo täyvellinen. Vikoja on riippuu vaan miten niitten kans oppii eämään. Ja rakkauven avulla toisen vajavaisuuvet minimoituu ja loppujen lopuks unohtuu. Koska kaks toisiaan rakastavvaa henkilyä täyventää toisiaan. Toisen puute korvautuu toisen rikkauvella. Tiijättehän te ? Mutta on siinä sokkeuvessa taas sitten se kolikon toinenki puoli. Rakkaus on niin vahava että moni ottaa säänöllisesti turpiisa ihan vaan sen takia ku toinen on suurimman osan aikaa ihana. Väärin mutta minkäs teet ? Miten saaha toinen luopumaan tunteesta joka pittää otteessaa kui... Niinku... No. Lujasti.
Mutta ny Ukko lopettaa tän pintapuolisen höpötyksen. Lähtee käytännössä totteuttaan sitä rakkautta. Rakkaan Akan kans. Juujuu. Ja rakkaitten kissojen kans. Vaikkaki välillä moiset ovat riiviöitä. Hih. Ja vähän se Akkaki. Mutta ihania. Muistakaa siis. Rakastakkaa. JA näyttäkää se. Ni.
Se perusjuttu siis. No se on se urosten ujostellen puhuma rakkavus. Se lämmin tunne joka tullee ku näkkee ja kokkee jotain oikeen mahottoman ihanaa. Mielihyvvää. Koska sehän onki yhen sortin kemijallinen rejaktio mikä syntyy tuolla päänupissa. Hetki. Juu. Piti ihan Akalta tarkistaa. Ei. Ei sitä että rakastaako se Ukkua. Ei vaan rauhanen missä se tunne saa alakusa. Ja siis se eijjoo niinku eri naarailla ja uroksilla. Vaikka naaraat joskus väittääki että se ois. Alapäässä. Ei. Se on käpyrauhanen. Mielihyvän sentteri. SIis keskus. Ihan siihen syntyhetkeen Ukko ei ala purreutuun. Hormooneja siihen varmaanki liittyy. Ja ne reakoi sitten ihan ympäri roppaa. Tapahtunnee se kuulusa syvämessä läiskähys. Enivei. Se on voimakas tunne jota jokku ei koskaan kuulemma koje ja toiset jopa pelekää. Jännää.
Niin. Mutta on se myös monimuotonen. On olemassa äitin rakkaus. Ja miksei toki isinkin. Ukko ei oo kokenu moista. On läheisen rakkaus. On rakkaus lemmikkejä kohtaan. On jopa rakkautta rahhaan ja materiaan. Lyhyesti. Ihan ku muukin päässä tapahtuva toiminta ni rakkauski voi kehittyä jopa sairauven puolelle. Mutta tässä taas Ukon vajjaa lääketieteellinen koulutus astuu essiin. Tai siis vajjaa tarkottaa tässä olematonta. Ja on ihimisiä jokka keinoja kaihtamatta ja epätoivosesti hakevat moista tunnetta. Esimerkiks rehvailemalla. Tähän Ukon välihuomautus. Lopettakaa hakeminen. Tullee jos on tullakseen. Rakkautta ei voi ostaa vaikkakin moni sitä yrittää...
Ja sitten se voimakkuus ja näkökyky. Rakkaus on monilta osin sokia. Toki se sinällää hyväki asia koska kukkaa meistä eijjoo täyvellinen. Vikoja on riippuu vaan miten niitten kans oppii eämään. Ja rakkauven avulla toisen vajavaisuuvet minimoituu ja loppujen lopuks unohtuu. Koska kaks toisiaan rakastavvaa henkilyä täyventää toisiaan. Toisen puute korvautuu toisen rikkauvella. Tiijättehän te ? Mutta on siinä sokkeuvessa taas sitten se kolikon toinenki puoli. Rakkaus on niin vahava että moni ottaa säänöllisesti turpiisa ihan vaan sen takia ku toinen on suurimman osan aikaa ihana. Väärin mutta minkäs teet ? Miten saaha toinen luopumaan tunteesta joka pittää otteessaa kui... Niinku... No. Lujasti.
Mutta ny Ukko lopettaa tän pintapuolisen höpötyksen. Lähtee käytännössä totteuttaan sitä rakkautta. Rakkaan Akan kans. Juujuu. Ja rakkaitten kissojen kans. Vaikkaki välillä moiset ovat riiviöitä. Hih. Ja vähän se Akkaki. Mutta ihania. Muistakaa siis. Rakastakkaa. JA näyttäkää se. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti