Läähätän ja läkähyn...

Sunnuntai. Plokin aika. Toki käyny jo mielesä monta kertaa viikon aikana että josko kirjottas taas usiammin. Saa komentoija. Asian tynkää löytyy ihan samalla lailla ku ennenki ja tää kertaviikko saattaa olla jopa liijan pitkä. Enivei. Kirjottamisesta puhuttiin tuolla yhessä nettiryhymässä ja oikiassa ovat. Tää on yhä hyvvää terapiaa ja toimii samalla semmosena päiväkirjana. Ukko on kyllä rehellisyyven nimissä laiska vanahoja lukemaan mutta olokaa hyvä. Lukekaa ja kertokaa. HIh.

Että mitäkö tällä viikolla. Pari keikkaa isolle kirkolle. Hoitojakson jäläkimmäinen viikko. Itte hoitojen kans eijjoo mittää onkelmia. Eikä kulukemisenkaa suhteen. Siitä ihan pikkunen kiitos kelakeskukselle onnistuneista lokistisista toimenpitteistä. Kyyvit on ollu ajallaan ja ihan on saanu yksikseen ajella. Tai no kuski tietysti mutta ei mittää yhistettyjä kyytejä. Ukko laitto sinne hiukka pallautetta ku ei halua minkään sortin pöpöjä kanssamatkustajilta. Eikä kuskeilta. Tais mennä sanoma perille.

Tai no liittyy hoitoihin semmonen kosmeettinen haitta. Piikki kun tekkee tuonne ihon alle ihan omia juttujaan. Jos ette oo koskaan nähäny miltä näyttää kunnolla pieksetty nahka ni kuvitelkaa. Ukon navan seutu on oikiasti niinku pieksetyllä sikaelläimellä. Kirjava. Tumman semmonen. Ja kun kaks kertaa viikossa lyyvään nahkaan velkate ja siihen päälle kerran vuorokauteen vielä kleksaane ni kyllä väri vaihtuu. Mutta ei maisema. Ja osansa siihen soppaan saattaa laittaa vielä rimaspaani. Tuppaa meinaa vuotaan pistokohat.

Mutta se pääoire elikkäs viikon onkelman tittelin saa ahistus. Henken semmonen. Sitä on ny lääkärit tutkinu ja hakenu syytä niin pumpusta ku keuhkoista. Ei löyvy vikkaa. Eijjoo tiapeeteskaan. Toki se on hyvä ettei moisia lisätauteja oo mutta ku se vaiva ei vaan katua. Ilimenee siis seuraavasti. Ukko nousee istuvasta tai makkaavasta asennosta pystyyn. Liikahtaa jokusen metrin ja tullee tunne ettei saa happia. Ihan pittää pysähtyä haukkomaan ku kala kuivalla maalla. Ei kipuja. Ei tykytystä. Vaan läähätys. HIh.

Nii. Toki aina voi hakia syytä lääkityksestä. Tosetissa ku on kaikennäköstä. On ärrää ja pumppupilleriä. On tulehuslääkettä. On kilipirauhasen tasottajjaa. Ja sitten on pari kertaa viikossa kortisoonia. Ja vattalle suojaa antavia metisiinejä. Ja kun kaikki moiset toimii jokkaisella omalla tavallaa ja tuntuu että joka päivä hiukkasen eri tavallaki ni ei kai se ois mikkää ihime jos moiset myrkyt laittaa välliin läähättämmää. Vai mitä ? Ja ku Ukko eijjoo minkää sortin kemisti tai varmaseutti ni eipä viisastu moisista yhistelmistä. Ei.

Mihinkää yhteiskunnalliseen tilemmaan ei ny oteta mittää kantaa. Ootetaan hetki ku Akka työpäivän ja aterioinnin päälle hiukkasen leppuuttaa silimiään ja sitte otetaan ryntäys kohti pihan perän verstasta. Ois tarkotus appiukon juhuliin rakentaa päivän sankarille perseen alusta. Suunnitelma on hyvin tallessa molemmilla päässä ja puitaki ois. Ainua onkelma onki sitte ite valamistus. Yhteistyöllä. Josko se kerranki menis huutamatta. Ku moisen operaation suorittaminen vaatii vähintään sitä veitsiläistä tarkkuutta. Hih. Taas.

Vaan lopuks. Nauttikaa kesästä. Se on kohta ohi. Juhannuksena sattaa jo varmaan lunta. Sitä ennen vois vaikka ajella semmosen routripin. Amerikkalaisittain. Että persus auton penkkiin ja kohti tuntematonta. Kai sen verran täytyy valamistautua että järjestää yhen tai kaks yöpaikkaa että saa ruumiisa vaakaseen asentoon yöajaks. Mutta iliman silti sen suurempia suunnitelmia. Ja tyhyjällä kalenterilla. Josko sillä välttäs sen kuulusan ressin. Ootteko sammaa mieltä ? Saa kertua. Ni.