Ukko plokkaa

Nii. Ukko on ottanu kovat asseet tuon tautipirulaisen karkotukseen. Tai oikiastaan tän lääkkeen teki Akka mutta sen löysi joku aika sitten Ukko. Vaikka itte reseptin tekijä on ihan joku muu. Mutta se selevinnee teille ku lujette. Tai siis tietysti jos tarvitte lääkettä lentsun kaatamiseen tai vaikkapa sen loitolla pitämiseen. Ukko ymmärsi että toimii sekä että. Aineksista Ukko ei tässä sen kummemmin kommentoi mutta maku. Mielenkiintonen. Joku vois väittää että paha. Tai inhottava. Mutta sen kestää varmasti ku muistaa ettei mikkää hyvä lääke oo maultaan prilijantti. Että toimiiko moinen ? No sanotaanko jotta parin shotin jäliltä olotila on aikaslailla palijon parempi. Toki täytyy muistaa että Ukolla on sammaan aikaan menossa antispijoottikuuri ny kuuvetta päivää. Että ihan kaikkia kunniaa ei voi moiselle juomalle antaa. Mutta se voijaan tojeta että ihan varmasti se on suurena apuna. Ja tullee ainakin Ukon juomavarastoon jäämään. Mieluummin sitä lääkitystä ostaa ruokakaupasta ku apotee

Tiistai. Het aamusta isolle kirkolle. Vaikkei ollu mittää varmuutta otetaanko siellä ees vastaan. Eilen ennen kotiuttamista yrittivät syöpäpolille soitella mutta sillä kertaa ei kukkaa vastannu. Ukko totes ettei yllätä. Aina voi ehtiä moista kapulaa vahtaamaan. Niimpä Ukko tilas eilen pirssin ja tänä aamuna lähti sitten kohti ison kirkon hospitaalia. Toki lääkäri ois varmaan ottanu vastaan vähän huonommassaki kunnossa. No. Sovittii sitte tohtorin kans että tää jakso mennää pelekällä piikillä ja pijetään pumppua levossa vielä eikä anneta ärräkuuria, Ukko tyytyy. Maha on jo tarpeeks sekas antispijootista. Vaan täytyy ihan rehellisesti myöntää että muutama päivä kovemmassa kuumeessa vie ukosta aikas hyvin mehut. Vähäsekki voimat katuaa jonneki. Pelekkä kumartuminen ottaa jo hengen päälle. Vaikkapa saunan lämmitys. Siinä ku aikasa pää alaspäin taiteili ni johan sai sisälle palattuaan hengittää usiamman kerran. Ja syvvää. Ja hartaasti. Se taitaa tuo kuumetauti olla vähän niinku auton akus

Maanantai. Ilta. Koti. Kyllä. Ukko on kotona. Paikassa johon kuuluu. Paikassa jossa haluaa viettää terveet päivänsä. Paikassa jossa mielellään myös ne vähemmän terveet päivät haluaisi viettää. Paikassa jossa on hoito. Huoma. Läheisyys. Rakkaus. Ja kissat. Hih. Ukko siis kotiutu eilisen kuumeettoman päivän tuoman parantumiskehityksen kautta. Ja toki asiaa autto myös se tulehusarvo oikiasti paukahti alemmas. Johonki viiteenkymmeneen. Ja kartioloki vielä vahavisti sen että pumppu toimii. Ei kuulemma vielä ihan täysillä. Mutta toimii. Että onko Ukko sitten terve ku kaalimaan vartija ? Noei tietenkään. Yskää on. Ja sitä tulehusta. Yskimällä saa sen vaivan parantaa mutta tulehukseen on kuuri. Loppuviikoks. Jännittää toki sitten vielä se annetaanko syöpäosastolla piikkihoitoja vai ei. Ukko ku ei sinne soittanu vaan osaston hoitaja ainaki yritti. Vaan pirssi on huomiseks jo tilattu ja aamusella keltalamppusen auton keula kohti isoa kirkkua jyrähtää. Ottavat vastaan tahi ei. Sinne mennään ja

Ukko on joskus maininnu näistä viikonpäivistä. Ettei niillä oo mittää erua. Nyt on saatu uusia kokemuksia ja tämän emppiirisen tutkinnan perusteella voi olla sitä mieltä että ainakin näin metisiinilaitosolosuhteissa eroja päivien välillä ilimenee. Esimerkiks niinki tärkiä asia ku kahavilakanttiinien aukioloajat. Viikolloppusin ihan riittämättömät. Voisivat sitä kompensoija vaikkapa halavemmilla hinnoilla. Sanotaanko vaikka miinus viiskytä. Että jos näitä vertaa nuihin kaupunkilla oleviin niin kyllähän nämä hintojen puolesta pärjää. Mainiosti. Joo. Ja muuten. Yks asia joka kans näyttää viikolloppuna olevan eri ku arkena ni lääkäri. Tai se että niitä ei näy. Taikka ei eilen näkyny ja tännää ei vielä puol viiteen mennessä oo näkyny. Ja tuskin näkkyy... Eipä tuolla toisaalta taija Ukon kotiuttamiseen olla vaikutusta ku arvot alakaa ropisee alaspäi. Tulehusarvo saastaysikympistä sattaankolomeentoista. Kuumemittari näyttää ny tasan kolomeeseittemää. Naaman vasemmassa osassa oleva poskionte

Iso kirkko. Hospitaali. Osasto. Potilashuone. Akkunapaikka. Tiätty. Siinä on Ukon maja ollu ny pari päivää. Ja on vielä ainaki samaverran. Tai vähemmä. Ku eijjoo lääkäriä täle päivää näkyny.  Sevverta Ukko tietää esimerkiks siitä ceeärpeestä että se on ny alle kakssattaa. Alakaa kuulemma tulleen jytinällä alas ku antispijootti rupiaa purrreen. Siinähä se onki yhellainen sou. Yöllä ku oli tarkotus laittaa tippaa ni kannyyli päätti olla asennossa tukko. Että uutta laittamaan. Ja Ukon suonilla se ei kuulkaa oo mikkää puistokävely. Saatikka sen vanahan poistaminen. Se ku oli päivystyksessä laitettu Ukon käsivarteen karvasimpaan kohtaan. Ja lopun arvaatte... Paitti että arvasitte väärin. Hospitaaleissa on nykyvään semmonen ruiske että lähtee tuommoset tarrajutskat irti karvasiltakin paikoilta iliman tartsanihuutoja. Eikä tuu mittää eteläsamerikkalaista karvanpoistotemmpua suoritettua. Toki Ukolle moisesta operaatiosta jää muistoks suhteellisen kookas mustelma. Kiitos rimaspaani ja prillim

Sanotaanko ? Saako sanua ? Selevä. Ruma sana. Otetaan vielä toisen kerran. RuMa SaNa. Vaikka se prkl. Taikka stn. Ja jmlt. Muttei sentään sitä veellä alakavvaa. Juu. Että miksikö ? No. Ukko makkaa taas hospitaalissa. Se pari päivää riehunu mieslunssa muuttu ihan oikiaks tauviks. Sanovat että RS-viirus. Ukolla tuli ekaks mieleen Voort Eskortti.  Mutta sitte yöhoitaja toi lapun jossa oli invormaatiota moisesta. Eikä autosta. Vaan jostain pikkulasten tauvista. Siis alle parivuotiaitten. Kaikellaista. Että ei tarvi ihimetellä jos se parivuotias itkee koko aika tässä tauvissa. Ymmärtää Ukko. Hyvin. Mutta yks asia on mikä Ukolla silleen kevyesti yli hilseen. Sanovat happisaturaatioksi. Elikkäs JOS Ukko on oikeen ymmärtäny niin hapen määrää veressä. Tai sinne päi. Ja ketju mennee näin. Laitetaan sormen päähän semmonen muovinen pyykkipoika. Sen Ukko älyää että se mittaa samalla pulssin. Mutta ku hoitaja sannoo että happisaturaatio huoneilimasta. Ja anturi on sormenpäässä. Siis että mitataan

Keskiviikkoilta. Suomi on ootetusti hävinny kiekossa Kanatalle. Mutta posittivista että vaan yksnolla. Hyvän olon tunnetta lissää se Saksalaiset voitti Hurrit. Ja se on enemmä ku iso HIH. Vaan sekää ei muuta sitä että Akka istuu saunassa ja kuuntelee luontoiltaa. Tai että Ukko löhhöilee konttorin sohovalla ja kuuntelee kasarriheviä. Semmosta lekentaarisen vankilasaaren mukkaan nimettyä. Alkatratsi. Niiettä vaikka oltas kuinka urheiluhulluja ni eipä tuolla suuria vaikutuksia loppupelissä oo tähän normiarkeen. Vai oisko se näkkäri maistunu paremmalta jos kiekkoporukka ois voittanu ? Tuskin. Nii. On Ukkoki kuluttanu muutaman tunnin erinäisten urheilutapahtumien seuraamisella. Aikanaan jopa itte tuli pelattua. TAi roikuttua mukana. Ku reenaa ne lahajattomatki. Tai nehän ne vasta reenaaki. Juu. Kuitenki. Tuossa varmaan sammoihin aikoihin ku sairastu ni asioihin suhtautuminen muuttu. Ei pelekästää ylipäätään elämään vaan kaikkeen siihen mitä se piti sisällää. Että mikä niistä on niin tärki

SIllälailla. Meni paketti viimes yönä ihan kertakaikkisen uusiks. Ei tullu ison kirkon reissua. Ei saanu piikkiä. Eikä päässy ihan ees sallaa käymään kirpparillakaa. Nii. Ku iski tuo mieslunssa. Tai sillä nimellä nu naaraat sitä kuttuu. Ku on kurkku arka. Ja nokka niiskuttaa. Ja kurkusta kuuluu välliin ihan silleen ettäisesti yskimistä kuulostava ääni. Elikkä köh. Ois kai tuota Ukko ajellu moisen vajjaa sata kilsaa. Mutta. Ku ei saa tartuttaa siellä polilla muita. Siellä on isot laput että jos on maha tahi nokka sekas ni kotio mars. Siinä ei snikkerssit auta. Nii. Toisaalta on tuota pakkastaki pitäny muutaman päivän ihan riittävästi. Tiijä lähteekö tuo musta tojota ennää ees käyntiin. Vaan jos oikeen kalenteria kattelee ni ei sen tarvikkaa. Tais olla ens viikon maanantai seuraava meno- Soittivat sieltä isolta kirkolta hospitaalista ja sanovat että ny parantuu Ukko ihan rauhassa. Peruvat perjantain käynnin. Ei haittaa. Ompahan ärrä vielä viikon tauvolla. Ku on noita ihan syyvä asti. P

Maanantai. Tuo kaikkien viikonpäivien anoppi. Koko kansan rakastama työviikon alottaja. Vuorokausi joka jatkaa saumattomasti niin ihanan viikollopun jäläkihuuruissa. Tuo jokaisen työtätekevän joka sunnuntaiehtoo kauhulla oottama. Mitä mukavampi viikolloppu sitä ilikiämpi maanantai. Ja joka kerta se tulee aivan liijan pijan. Niinku urokset. Hyi. Siellä se kurkkii. Nurkan takana. Ja yllättää aina. Eikä sitä pääse karkuun. Ikinä. Koskaan. Millonkaan. Vaan tiijättekö mitä ? Ukkoa se ei haittaa moinen päivä. Yhtään. Hih. Sillä maanantai on Ukon allakassa vaan yks päivä. OIkiastaan kaikki päivät vois olla nimeltään maanantaimerkkisiä. Taikka tiistai. Aivasten sama. Jokkainen päivä on taas askel lähempänä kuolemaa. Ihan siis jos haluaa olla raavollinen. Ja juluma. Toisaalta tottahan se on. Ja huumorinakin mustaa. Nauru pijentää ja nii eespäin. Vaan päivä. Nii. Ku ei noista ota erua oikeesta millää. Vällii ne pittää sisällää lääkärin. Välliin verisen kokkeen. Taikka vappaaehtoistyötä. Taikka

Tämän päivän osuus muisteloista tullee olemaan aikas vaisu. Mittää hassua tai hullua eijjoo ees kissat tännää teheneet. Ukkoki sai ihan yksikseen venyä punkan pohojalla aamusella ku Akka oli jo karannu töihisä. Mutta oli kuiten laittanu kahavit valamiiks. Naps. Ja kissakki oli ruokittu. Ja pakkastaki oli. Yli kympin mutta alle kahen. Nii tarkkaan tullu katottua ku ei ollu taaskaan mihinkään menoja. Se on tää taukoviikko ylleesä semmonen. Vähän niinku hiiihtoloma. Iliman suksia toki. Kas kummaa muuten ettei kukkaa oo ollu vaatimassa että ei saa sanua hiihto. Pittää olla talavi. Siis loma. Vaan ku ei oo mihinkää menoja eikä oo kukkaa komentamassa mittää tekemäänkää ni arvaatteko ? Ossaatteko aavistaa ? No ? Ainiin. Kai sitä ihan vähä pitäs tuota kysymystä täsmentää. Hä ? Joo. Että kun kissa on pois ni mitä hiiri tekkee ? Tai siis ku Akka on töissä ja Ukko yksin kotona. Ni arvaatteko ?  Ettepä vissii. Oikia vastaus on... Rumpoujen pärinää. Kolinaa. Dadaa... Ei yhtää mittää. Nada. Nounou

Taas ollaan jonkinnäkösessä tienhaarasa. Ja jumissa. Ny ei ootella aurauskalustoa eikä oo tarvetta tarttua minkäälaisiin lumilapioihin. Pääkoppa on hiukka ny väsyksissä. Tai oikiastaan koko roppa on uupunu. Pittäis varmaan jottai uuvelleenkäynnistysoperaatiota suunnitella. Viinalla nollaamista ei ees harkita. Virtaa pittäis jotenki muuten löytää. Ois kuvitellu että ku noita valtimoita ronkitaan ja auki revitää ni että voimistuvat virtaukset piristäs. Enemmän ku viikon verran. Ny on taas olo niinku ennen kilipirauhaslääkityksen alotusta. Jumi. Väsy. Uupelo. Ju. Elikkäs moinen ilimentyy seuraavasti. Aamulla herättyvää olo on oikeen mainio. Aamukahavi ja jonkinnäkönen aamupalaki. Ja lääkkeet. Vattan toiminta on kyllä kans hijastunu. Ei toimi ennää sen kahavin jäläkeen niinku ennen. Eikä toisenkaa. Ei ees lääkkeet saa sitä ripiämmäks. Ja kun vatta ei pellaa ni pikkuhilijaa muuki roppa alakaa jarrutteleen. Vauhti hijastuu. Juujuu ei Ukko mikkää vauhtipyörä oo koskaa ollukkaa. Eiookkaa. Va

Perijantai. Ilta. Kissojen kans kotosalla. Iltakahavia tässä ootellaan. Vaan taitanu mennä koulutus niissanotusti mäkkeen ku ei kukkaa noista naukujista karvaasa lotkauta kahavinkeittimen suuntaan. Eivät ees taustamussiikkia laita soimaan. Eiku hetkinen... Väärä hälytys. Bella se vaan vaihto kylykiä. Ja pitihän sen jäläkeen karvat nuolla puhtaaks. Ku sotkeutuu moisessa urakassa. Kylenkäännössä. Ku se tuo Bella on muutenki suhteellisen tarkka hykieeniastaan. Onneks on kooltaan pieni ja sukupuolikkaaltaan narttu. Oishan se ison poijan karvojen pesu ihan eri kokoluokan rojekti. NIi. Kissojen kans se tääkin päivä on menny. Ny ne on syöneet ja vaan Sepe painu takas kartanolle. Muut jäi vatta täynnä jo yöpuuta katteleen. Tupu suurimpana poikana on valinnu parraan paika lipaston päältä täkkivuoren kuninkaana. Saattaa siihen vaikuttaa toki kinttusa kuntoki. Aristaa jo aikas monetta päivää oikiaa tassua. Ei anna ny siihen ees koskia. Saattaa olla maanantain lääkärireissu. Vaan jos moisen vaiv

Dodii. Ystävät juhlittu ja muistettu. Saa unohtaa. Vuojeks. Vai ? Jouluakaa kukkaa muistele koko vuotta. Taikka juhannusta. Saatikka äitejä taikka muita pyhimyksiä. Oikeen hyvä että on näitä teemallisia juhulapäiviä ni ei tarvi kettää koko vuotta olla muistelemassa taikka huomijoon ottamassa. Mitä sitä sukulaisia joka päivä taikka viikko miettimää. Riittää ku kerta vuoteen laittaa kortin. Taikka jos sattuu kesällä siellä nurkin pyöriin ni syömään jääkaappi tyhyjäks. Ainaki sotkeen nurmikon asunnollisella moppiillilla taikka vaunulla. Ja sitten saa taas ainaki puoleks vuojeks unohtaa. Juu. Se on tuo ihimisen muisti semmonen. Voi ottaa vaikka kissan kesäks ja sitte unohtaa sen ku ilimat kylymenee ja kaupunkiin pittäis mennä lomilta takas. Taikka ku se elläin kasvaa ja rupiaaki syömään enemmälti. Vaikkapa purkin päivässä. Että kokonaisen euron kustannus per vuorokausi. Mahotonta. Ja ku ei se ennää mahukkaa taskuu ja sitä pittää ulukoiluttaa ja käyttää vaikka lääkärisssä. Mahotonta. Että

Niin. Elikkäs ollaan helemikuun ja sen nelijännentoista päivän illassa. On menossa päivä jota juhulitaan ystävyyen merkeissä. Toki alunperin kysseessä on ollu rakastavaisten juhula mutta kaippa se tuo ystävyys on kaupallisesti parempi. Taikka siis myynnillisesti. Helepompi myyvä niitä joululta jääneitä suklaita uusissa kääreissä ystäville ja kavereille. Koska jokkaisellahan on ainakin yks kaveri. Rakkaita ei välttis kaikille sitten ookkaa. Vaikka maapallon populamäärän mukkaan kai jokkaiselle ois jossaki joku. Ehkä. Nii. Ja jos eijjoo ihimiskaveria ni onhan ihimisillä lemmikkejä. Toki esim koirille ei saa antaa niitä suklaasytämiä. Ei taija niitten elimistä tykätä moisista. Ja onhan niille kaikellaisia muita herkkuja sitten yllin kyllin. Millon ootte muuten viimeks käyny lemmikkikaupassa ? On meinaan aika leviät sortimentit noille meitin rakkaille karvakavereille. Osa on toki turhaa mutta niihän ne on ihimistenki kaupoissa. Makusa kullaki sano Musti ku muniaan nuoli.  Vaan se ystäv

Tiistai. Taukoviikon semmonen. Toki tauko ja tuo pikkumies ei sovi ihan sammaan lauseeseen mutta olokoon. Kuitenki. Herräys oikeen maikioitten unien jäliltä. Makiat siks ku Ukko nukku omassa konttorissa. Sähkösänkyssä. Ja aamusella kuvitteli rauhassa saavasa herätä. Juu. Ja ei. Vessassa käynti tapahtu vielä hilijasessa talossa. SIitä keittijön puolelle kahavin keittoon. Vesi pannuun. Suodatinpussi paikolleen. Kahavipurkki kouraan... Pappaa!!! Se siitä hilijasuuvesta. PIkkumies herreillä. Karnevaalit alakakoon. Hih. Nooh. Pari kuppia kahavia ja jonkinnäkönen aamupala. Autolla kirkolle. Apoteekki. Varastojen täyvennys. Onneks on tilanteen tasalla tuo Akka ja laittaa vajjaukset ylös ja Ukko tarvii vaan noutaa. Mutta on se kummaa ku toisissa lääkkeissä on isommissa pakkauksissa korvauksia. Ja osassa ei. Yks lääke on korvattava jos ottaa viiskytä tai sataviiskytäjottai. Mutta saan kappaleen paketti ei anna kellauskorvauksia. Elekää kysykö. Ukko eijjoo moisesta juurikaan haloota nostanu ku

Joo. Vaan ei mittää korkiakullttuurista oopperaa tai muutakaan vastaavaa järellä selittämätöntä. Vaan ihan puhtaasti lääketieteellistä tiipataapaa latinan kielisillä termeillä ja mahottoman monilla tilastoilla ryyvitettynä. Semmosta oli Ukon ja Akan päivä isolla kirkolla. Hospitaali järjesti pumppupaukauspotilaille tietopaketin jossa ei ollu arvuuttelulle varraa eikä sijjaa. Moitteita sai tasasesti niin keenit ku ruokavalijot. Vähäne liikuntaki sai oman osansa ja pillereistäki arvosteltiin. Lopputulema on se että lääketieje on mahottoman viisas ja potilas vaan maksava hölömö. Nii. On rasvoja. Kovia ja pehemeitä. On elläinrasvoja. Ja muuten vaan rasvoja. On tuotteita joita pitäs syyvä enemmän. Ja juttuja joita pitäs välttää. On tuotteita joissa on rasvaa pari rosenttia josta taas on pari rosenttia hyvvää. Ja taas toisinpäin. Onko muuten olemassa kovarasvasia vihanneksia ? Ukko syö heti moisia. Taikka rasvattomia ja hyviä syvämelle tuotteita jokka kans maistuu ees jolleki. Ei ees pelek

Pyhäilta. Vutista. Olumppialaisiaki on Ukko tuijottanu. Hiihtämisiä. Akkojen niissanottua kiekkoa. Joo. On se melekeen sama laji. Ei vaan oo. Kattokaa ny itte. Ei oo sammaa vauhtia eikä sammaa ryminää. Se ny on vaan vauhikkaampaa. SIis miesten pellaamana. Tuo on niinku se amerikkalaisten jalakapallo. Nimi sama vaikka eri peli. Mutta se onki se pisneksen luvattu maa. Jos amerikan juntit ois joutunu käyttään siitä lajista eri nimiä ni ois varmaa pääkoppa kuumentunu. Yksinkertanen peli yksinkertaselle porukalle. Niinku pasepalli ja korituspallo. Joo. Jotenki nuo olumppiakisat on semmosella säästöliekillä seuraamisen suhteen. Voi johtua aikatauluistaki. Tai sitten ku on kysseessä nuo enimmäkseen hiihtämistä sisältävät kisat ni ei. Sukset. Ei. Ei jalassa eikä telekkarissa. Ja toisaalta kaikemmaaliman toupinkisotkut eijjoo ainakaa lajin mainetta parantaneet. Eikä se että ei meillä ny oikeesti oo kettää jota vois niinku ennakkosuosikiks sanua. Ees lähellä. Ei lavulla eikä varsinkaan mäjessä

Viikon kutospäivä. Suunnitelmissa tänään. Ei mittää. Tai oli. Mutta suunnitelmilla on tapana muuttua. Ja niitä saa muuttaa. Eijjoo olemassa kivveen hakattuja menoja. Koska se ainua kivveen kaiverrettu on sitten siellä hautuumaallaa pari metriä jo henkettömän nokan yläpuolella. Vaan se kuolo ei ny kuulunu tähän vaan se että jos oliski ollu joku meno ni ois jääny menemättä. Ei vaan hutsinu. Elikkäs viittiny. Ku mietti asian niin että jos puntaroi menot kontra tulot millää tasolla ni turpiin tullee. Taas. Niinku hiihtäjille olumppialaisissa naapurimaan likoilta. Ronssi mikkää saavutus oo. Se on jämäsija. Ja siihen ei tartte olla yhtään tyytyväinen. Muutenki tuo hiihto ja olumppiahöpötys. Suksijoita tullee muutamasta maasta ja het jos suomipoika tai tyttö voittaa ni ollaan maalimanhyviä. Eiolla. Saatikka tänä vuonna siellä ku lätkäporukat huutaa änhooällämiehiä joita ei ees tuu. Että ei siellä oo läheskään maaliman parraat. Ja sitte sanotaan että ny on hyvä sauma voittaa kultaa. Juu. Ku

Taas alakaa olla viikko paketissa. Taikka ainaskin nuo arkiset päivät. Ja siihen päälle kaks enemmä ja vähemmä turhaa päivää. Noo. Ukolla ku nuo vuorokauvet on aina samammittasia ja melekeen voisivat olla jopa samannimisiäki. Suuria heittoja oo missää mitä niissä tapahtuu. Vaikka jo heti pittää olla korjaamassa että on. Tai tällä viikolla oli. Kaikennäköstä. Oli piikkiä. Ja kuplaa. Ja hoitajia joka lähtöön. Tarkottaa ny että oli verenottajaa. Piikinantajaa. Ja sitten pumppua hoitava saarnahenkilö. Hih. Kuuluu varmaan ammattinimikkeeseen moittia ihimisten elintapoja. Aiheesta toki. Mutta se oli kokemus joka oli ny vaan käytävä. Joo. PItäs syyvä sitä ja olla syömättä tätä. Ukko sannoo että heti ku vaikkapa saa kallaa joka päivä tuoreena ja etulliseen hintaan ni pannu kuumenee. Het. Punasen possunlihan voi sillon unohtaa samantien. Paitti jouluna. Tai krillimakkarassa. Taikka hernekeitossa. Pyttipannussa. Hitto. No. Kai sitä vois olla sitä syömättäki.  Toki jos se tarkottaa sitä että jo

Nonnii. Aamu. Ihan normisetti. Verikokkeisiin. Suonet löyty pienen taistelun jälestä. Niinku ylleesä. OIs kiva saaha semmoset normitoiminnalliset verisuonet. Joista pari kertaa viikossa sai ihan iliman suurempia taisteluita otettua pari ihan pikkusta putkee verta tutkittavaks asti. Muuten jos joku miettii montako putkea ois se verenluovutuksessa otettava määrä. Nin se on sata. Aika tarkkaan. Että ei ne siellä laporatoorioissa suuria määriä ota jos joku siellä moista pelekää... Ja sitte. Kela. Ukko päätti että on aika tarkistaa ettuuvet. No se oli äkkiä tehty. Kohillaan ovat. Virastin mukkaa. Ku Ukko saa itte munasa pestyä ja hampaasa harjattua ni ei tarvi kerjätä isompia rahasummia moisesta laitoksesta. Ku eivät olleet ees pumppulääkekorvaushakemustakaan käsitellee. Vaan mikäs kiire niillä. Eihän ne ookkaa ku jollain tappaa elintärkeitä. Vai pittäiskö moiset korvata vaikka sikkaareilla. Taikka piipulla.  Vai alakasko tunkee kaninpaskaa ylähuuleen. Haparantan tuontia. Vaan tunkemies

Aina sillon tällön se iskee. Ku salama ny pakkaskirkkaalta ja tähettömältä taivaalta. Semmone tunne että pittää oikeen pohtia. Ja ku on tommonen ihana rakas Akka ni saa monesti ääneen miettiessä moiseen touhuun vielä kaverinki. Ja ne ku sais joskus ihan ylös kirjotettua ni siinä ois jäläkipoloville ihimettelemistä. Siinä joskus järenjuoksun loputtua saa aatokset semmosta lentua että ne kuulusat oksat poijes. Ja jäläkeenäpäin tarkasteltuna se älyn punanen lanka on jo suhteellisen kauvan sitten jo peräti poltettu. Tai ainakin kavotettu. Jos on alunperinkää ollu. No. Tännää oli. Ihan semmonen suht älykäs ajatus. Ainaki aluks. Ku Ukon parta. Mielipitteen kysyminen tuntu aluks virheeltä. Ja kai se sitä loppupeleissä onki. Ku asia on kai nii että jokkaine näyttää siltä miltä näyttää. Tai ainaki miltä haluais näyttää. Tai sinneppäi. Että on ihan jokkaisen oman mielipitteen varassa se onko ulukonäkö hyvä vai ei. Ja se ruumiin koko ja muoto ylipäätään. Onko iso vai pieni. Yläsuunnassa olevall

Lipsahti tiistaille. Onhan näitä päiviä ennenki jääny välistä. Joskus ihan sattumalta. Joskus paremmastakin syystä. Joskus vaan eijjoo huvittanu. Eilen ei jaksanu. Ukko makas pitkästi toista tuntia ensinnäki makneettikuvvaustuupissa. Ja sitten reilu tunti molempiin suuntiin autossa. Onneks oli Akka kuskina. Ku sai jälkikasvusa jäläkikasvua käyä samalla kattoon. Tottakai. Ni. Ukko kävi kuvvauttaa selekää ja lonkkia. Oli tarkotus kuvata myös kinttuja mutta siihen Ukko veti rajan. Ois kuulemma melekeen tunnin se kestäny lisäks. Top ja tykkänään. Sovittii että varataa uus aika moiselle. Ehkä ens kesälle. Tai seuraavalle. Nii. Että jos oli sen kuvvaushommelin jäläkeen roppa jumissa ni ei ollu parempi tännäänkää. Miettikääs ny. Yks tunti autossa. Pari tuntia makneetissa. Taas tunti autossa. Ja sitten kaheksan petissä. Ja koko ajan tällä kehen metrin rankaluomuksella. Ja kaupan päälle melekeen kolokyt astetta pakkasta ja taas ison kirkon reissu. Piikille. Tunti ja tunti. Että jos ossaa joku

Pyhhää paastua iliman lepua. Juu. Sitä se on ku kaverina nelijä lertaa viikossa kortisoonin perkele. Ei antanu lääkäri periks. Ukko ois halunnu kahen viikon ja nelijän piikin jaksoon vaan nelijä annosta kortisoonia. Mutta tohtori tahtoo kaheksan. Ja kun kaupan päälle roppa vielä hakkee uriaan näitten peettasalapaajien ja summuitten pumppulääkkeitten kans ni yllätyksiä on luvassa. On vaikeuksia nukkua. Ja tilapäisvaikeuksia tuon ruuvansulatuselimistökanavan kans juu. Ruoka ja kahavi maistuu kyllä mutta ku ei tuu ulos. No. Tätä on joskus harjotettu. Viikkoki. Että roppa saa yrittää. Periks ei anneta. Ja tuon nukkumisen kanssa sit. Monneen kertaan on sanottu että sitten kun hetki tullee ni tullee se uniki. Loputtomiin ei roppakaa jaksa valavua. On yrittäny. Aina on jossain välissä tunnin kaks uuvahtanu. Joka kerta. Ja näin tullee tekemään. Onneks Ukolla on tuo Akka että jos sattuu jokin meno olleen unettomuuven aikana ni on kuski. Niinku huomenna. Makneettikuvvaus illalla. Miettikääs ny

Lauantai-iltaa kohti mennään. Sitä ennen lyhy muistelo eiliseltä kyläreissulta. Tarkotus oli viijä Akka kylille. Ja pimiä pakkasilta ku oli ja musta tojo oli jo sitä varten tovin ollu roikan nokassa ni eiku starttia. Moottori hurahti nätisti käyntiin. Pakki päälle ja auton nokka oikiaan suuntaan. Hetkine. Miks auton eessä on vielä niin pimiää ? Ajovalot. Ei. Toimi. Mutta pitkät pellaa joo. Että Akka kyytiin ja menoks. Taikka ei sittenkään. Lyhyen matkan päästä uukkari ja vaihto valkoseen tojotaan. Pitkien turvin vois ajella. Mutta ei julukisella paikalla.  Mutta aamuun sitten. Pakkasta jo silleen reilummin. Kakskytä jottai. Vaan niihän se kuuluuki talavella. Tuntuu että nykysillä kermapersuuksilla jo kymmenen astetta ois liikaa. Kannattasko miettiä sammaan syssyyn sitä vaatemuotia. Jos on pakkasta ni ehyet housut ensalakuun. Ja tarpeeks pitkillä lahkeilla. Oli meinaan eilisellä ison kirkon reissulla aika karua nähtävää nuori neiti-ihiminen jolla oli varkut niin pahasti reppeytyny ett

Perjantain porinaa. Piikkipäivä. Akan kans yks ilta vaihettiin makkuuhuoneen parivuoteen nukkumispuolia. Ainakaa vielä eijjoo toivottua vaikutusta että niinku nukkus paremmin. Ukon jäliltä Akka makkaa kuopassa. Ja taas Ukolta puuttuu moinen luksusominaisuus omalla puolellaa. Että Ukon unniin ainaki vaikuttaa silleen heikentävästi. Vaan kai sitä moiseen tottuu. Niinku kaikkeen muuhunki. Paitti siihen jääpuikkoon siellä aurinkottomassa paikassa. Se kun sullaa.... Juu. Ukko otti aamulla semmosen varaslähön isolle kirkolla. Tarkotus oli visiteerata pari kirpputoria vinnyylilevyjen toivossa. Huonot oli tännää valikoimat. Paitti ku se perjantai ni muutenkaa mikkää hyvä pisnespäivä ois. Väkiä kyllä on liikkeellä mutta taitavat iltaa kohti laittaa vasta uutta roinaa myyntiin. Muutama vakiomyyjä levylaatikoineen loisti poissaolollaan. Oisko hinnat kuitenki ollu liika korkiat... Tai että saksalainen marssimusikki ei oikeen suomalaisille uppova. Hih. Vaan sairaalareissu oli ihan ruttiinia. Pi

Helemikuu. Talavi taittuu. Päivät pitenee. Valon määrä kasvaa. Kele. Jotenki tohon pimmeyteen jo tottuneena alakaa valosuus ahistaa. Jopa melekeen. Aatelkaa ny. Ku muutenki tuo kalenteri on suht tyhyjä ni mitä enemmän sitä päiväsaikaa on moisia murehtia ni sitä enempi on tympiää. Ku on talavi ni ois ny kerralla pimiää. Tai ees hämärää. Ehtii tuo kesällä auringonperkele taas paistaa. Ihan liijaks asti. Ja polttaa vielä nahkaa. Ja hikiki tullee. Ihan iliman saunaa. Vaan niihän se on ettei suomalainen oo säähän ikkään tyytyväine. Mutta. Isompiin asioihin. Suru. Kipu. Sairaus. Mite niitten kans pärjää taikka tullee toimeen on joskus kysytty. Klisee sannoo että aika parantaa haavat. Onko näin ? Mitä se parantaa ? Vaan oisko vaan niin että asioitten kans oppii tulemaan toimeen ? Ei kai oo ees tarkotus  että suru tai kipu unohtus ? Taikka se sairaus. Ukko ainaki käsittellee sairautesa nii että siellä se on. Jossain tuolla ropan sopukoissa. Murehtii tai ei. Ukon ajatus on se että on työtön.