Valoa kylymyyteen....
Lauantai-iltaa kohti mennään. Sitä ennen lyhy muistelo eiliseltä kyläreissulta. Tarkotus oli viijä Akka kylille. Ja pimiä pakkasilta ku oli ja musta tojo oli jo sitä varten tovin ollu roikan nokassa ni eiku starttia. Moottori hurahti nätisti käyntiin. Pakki päälle ja auton nokka oikiaan suuntaan. Hetkine. Miks auton eessä on vielä niin pimiää ? Ajovalot. Ei. Toimi. Mutta pitkät pellaa joo. Että Akka kyytiin ja menoks. Taikka ei sittenkään. Lyhyen matkan päästä uukkari ja vaihto valkoseen tojotaan. Pitkien turvin vois ajella. Mutta ei julukisella paikalla.
Mutta aamuun sitten. Pakkasta jo silleen reilummin. Kakskytä jottai. Vaan niihän se kuuluuki talavella. Tuntuu että nykysillä kermapersuuksilla jo kymmenen astetta ois liikaa. Kannattasko miettiä sammaan syssyyn sitä vaatemuotia. Jos on pakkasta ni ehyet housut ensalakuun. Ja tarpeeks pitkillä lahkeilla. Oli meinaan eilisellä ison kirkon reissulla aika karua nähtävää nuori neiti-ihiminen jolla oli varkut niin pahasti reppeytyny että tuuletus toimi varmasti. Ja lahkeet sen kymmenen senttiä liika lyhyet. Ja ku pakkasta se reilu kymmenen ja merituuli. Hyi sentäs. Kattokaas äitit ny hiukkasen lastenne pukkeutumisen perrää....
Nii. Se aamu. Piti ihan soittaan korjaamolle ku eijjoo oma roppa mallia pikkujapanialainen. Käsissä kokua liikaa polttimon vaihtoon. Mutta olipa korjaajallaki liikaa. Tunteja jo tälle viikolle. Tuumas että josko kuiten maanantaiaamuun pärjäis. Kai sitä tojo saa seisua tuossa kartanolla siihen asti. Ja vaihtoehtosen reitin kautta maanantaina verikokkeisiin. Josko sitä vaikka sillon ois jo pikkusen valosampaa. Että näkkiis pelekillä parkeilla ajella. Eikä se korjaajan omakaa pirssi ois ihan halukas ollu starttaamaa sillä pakkasella. Kuulemma. Suutarin lapsella ku eijjoo kenkiä elikkä remonttimiehen auton moottori oo ikiliikkuja.
No. Pikkuihimisiä kävi kylässä. Pikkumies oli kyllä saanu jonkillaisen sokeriyliannoksen. Oli normaalia vilikkaampi. Toki pappa sai halit ja haifaivit mutta olihan paikallaan pysymisessä normaalia enämpi haastetta. Ja pikkuneiti taas. Muka ujostellee. Kurkkii äitisä takkaa ja virnuilee. Sylissäki kävi. Ja itku tuli. Mutta ku palas äitisä sylliin ni johan nauro taas. Melekonen souneiti. Ootellaan millaista se sitten on ku ihan itte tyttö kulukee. Ensin varmaa koulutettaa isoveli korkojen kans. Ja sitten muut. Kukin vuorollaa saa oman osasa. Saas vaan nähä jatkuuko tuo niissanottu vierastaminen.
Vaan ny mennää tanskalaisella rokilla kohti saunan lämmitystä ja makkeita löylyjä. Siitä sitten vutiksen kautta kohti nukkumattilandiaa. Ja siitä taas uuteen kauniiseen huomiseen. Toivon mukkaa. Ja se on se kuulusa lepopäivä. Muistakaa ottaa rennosti. Ei tartte ihan mittää tehä. Eikä mihinkää mennä. Sovitaanko silleen ? Ni.
Mutta aamuun sitten. Pakkasta jo silleen reilummin. Kakskytä jottai. Vaan niihän se kuuluuki talavella. Tuntuu että nykysillä kermapersuuksilla jo kymmenen astetta ois liikaa. Kannattasko miettiä sammaan syssyyn sitä vaatemuotia. Jos on pakkasta ni ehyet housut ensalakuun. Ja tarpeeks pitkillä lahkeilla. Oli meinaan eilisellä ison kirkon reissulla aika karua nähtävää nuori neiti-ihiminen jolla oli varkut niin pahasti reppeytyny että tuuletus toimi varmasti. Ja lahkeet sen kymmenen senttiä liika lyhyet. Ja ku pakkasta se reilu kymmenen ja merituuli. Hyi sentäs. Kattokaas äitit ny hiukkasen lastenne pukkeutumisen perrää....
Nii. Se aamu. Piti ihan soittaan korjaamolle ku eijjoo oma roppa mallia pikkujapanialainen. Käsissä kokua liikaa polttimon vaihtoon. Mutta olipa korjaajallaki liikaa. Tunteja jo tälle viikolle. Tuumas että josko kuiten maanantaiaamuun pärjäis. Kai sitä tojo saa seisua tuossa kartanolla siihen asti. Ja vaihtoehtosen reitin kautta maanantaina verikokkeisiin. Josko sitä vaikka sillon ois jo pikkusen valosampaa. Että näkkiis pelekillä parkeilla ajella. Eikä se korjaajan omakaa pirssi ois ihan halukas ollu starttaamaa sillä pakkasella. Kuulemma. Suutarin lapsella ku eijjoo kenkiä elikkä remonttimiehen auton moottori oo ikiliikkuja.
No. Pikkuihimisiä kävi kylässä. Pikkumies oli kyllä saanu jonkillaisen sokeriyliannoksen. Oli normaalia vilikkaampi. Toki pappa sai halit ja haifaivit mutta olihan paikallaan pysymisessä normaalia enämpi haastetta. Ja pikkuneiti taas. Muka ujostellee. Kurkkii äitisä takkaa ja virnuilee. Sylissäki kävi. Ja itku tuli. Mutta ku palas äitisä sylliin ni johan nauro taas. Melekonen souneiti. Ootellaan millaista se sitten on ku ihan itte tyttö kulukee. Ensin varmaa koulutettaa isoveli korkojen kans. Ja sitten muut. Kukin vuorollaa saa oman osasa. Saas vaan nähä jatkuuko tuo niissanottu vierastaminen.
Vaan ny mennää tanskalaisella rokilla kohti saunan lämmitystä ja makkeita löylyjä. Siitä sitten vutiksen kautta kohti nukkumattilandiaa. Ja siitä taas uuteen kauniiseen huomiseen. Toivon mukkaa. Ja se on se kuulusa lepopäivä. Muistakaa ottaa rennosti. Ei tartte ihan mittää tehä. Eikä mihinkää mennä. Sovitaanko silleen ? Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti