Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Juhannus

Nii. Se on kuulkaas vasta ny. Jos kalenteriin on luottaminen. Kakskytänelijäs. Se perinteinen juhannuspäivä. Siis ennen ku markkinavoimat ja joku päättävä elin teki sille temput ja siirsi sen jokavuotiseks viikolloppujuhulaks. Ja samalla se muuten on urosmiesten nimipäiväkaatopaikka. Meleko monen päivä samalla kertaa. Että onneks ja olokoon vaan kaikki Jussit ja sen kaverit. Kakkua pöytään ja kukat kompostiin. Juhannus on ohi ja jokku hölömöt oottaa jo Joulua. Hih. Vaan asiaan. On ollu aikamoinen viikko. Ukko on liikuskellu aikas hilijasesti ku ei oo meinannu kunnolla hapet liikkua. Kaks kertaa on oltu päivystyksessä ja yks yö ihan osastolla. On tutkittu keuhkoja ja pumppua. On tehty verenpainetestejä. On mulukattu lääkitystä. Ja sen lisäks tietysti pari pakollista käyntiä hemapolilla. Onneks ens viikko on taukua. Niin velkatesta ku ärrästä. Ja yhestä pumppulääkkeestä jonka nimiä Ukko ei muista. Ja vaikka muistaski ni ei ossais kirijottaa. Joo. Viimesimmän lääkärin mukkaa Ukko kärs

Kalma.

Sunnuntai. Aamu. Kirkoissa soi menot. Ja vaikka Ukko ei niitä tähän kolokkaan kuulekkaa ni jotenki se soundi on tällä viikolla surullinen. On omiaki murheita mutta jos kuolema vie pientä lasta tuolle puolen ni se on kyllä musertavvaa. Miksi elämän täytyy loppua ilman kunnon mahollisuutta ees alakaa ? Julumaa. Epäreilua. Surullista. Sanattomaks vettää. Jotenki tullee semmonen petetty olo. Omaki elämä ku on kortilla muutaman vuojen päästä mutta sen on jo oppinu käsittellee. Eihän sekkää oo reilua mutta ei ollenkaa sama asia ku on jo oman aikasa täällä tallannu. Sois saman mahollisuuven kaikille... Nii. Kuolema. Onko elämää sen jäläkeen ? Joskus tuntuu ettei oo sitä ennenkää. Varsin omalaatunen viikko ollu sen suhtee. On ollu syväntutkimuksia ja normaaleja piikkejä. On henkenahistusta ja huimausta. On lääkesotkuja ja vattan epäkuntosuutta. Ja päässä käy aina sillon tällön että onko tää semmosta elämää mitä haluaa ellää ? Tai minkä ois ansainnu ? Vai onko tää jopa rankaistus jostaki tehy

Vaste vai laatu.

Joo se on vasta tiistai ja Ukko taas plokkaa. Ihan uusien tapojen vastasesti. Mutta eikö sitä sanota että on hyvä riikua ruttiineja aina sillon tällön ? Kuitenki. Ukolle tuli tännää semmone aihe vastaa että oli melekeen jo pakko naputella moisesta. Vaikka pakko eijjoo ku kuolla ja seki vaan kerran. Mutta se ei oikiastaan kuulu tähän että oisko Ukko ny hyvä ja menis asiaan ? Oojakoo. Ukko luppaa olla ihan kauhiasti rönsyilemättä mutta tehän tiijätte. Ku roiskuu niin rapataan. Vai mite se meni.... Ukko kävi tännää isolla kirkolla piikillä ja samalla sai aikaa istua tohtorisetän kans pöyvän ääreen. Käytiin sammaa keskustelua ku viimeks että mistä mahtaa nää Ukon henkitystä ahistavat jutut johtua. On tutkittu keuhkoja. Pumppua. Kaikenäkösiä kokkeita verestä on otettu. Mysteerinä tuntuu pysyvän. Ja sitten melekeen yhteen ääneen tuumattiin että suurin syyllinen taitaa olla kemia. Elikkäs pillerit. Ja piikit. Yhteisvaikutus ku moisilla on jokkaisella omanlaisesa. Ukon lääkitystä tällä ker

Aika

On aika. Ja aikaa. Ja kiitettävästi ois taas ajankulua. Ainakin ens viikolla. On pumpulle kokkeita. On verikokkeita. On lääkäriä. Ja pari piikkiä. Ja hieroja. Että jos vaikka tuosta kaulan aluveelta veri kulukis ihan vintille asti. Jonku aikaa ainakin. Että ois kolome reissua isolle kirkolle. Ku jäi tällä viikolla reissu tekemättä. Ukko myöntää sillä eholla että ette kerro kellekkää.. Ettehän ? Ukko ei oikeen uskaltanu lähtä. Ei ajamisen puolsta ollu ropleemia. Mutta tuo hetkittäinen ahistus tekkee minkää tekemisestä hankalampaa. Ja tiijä vaikka menis pahemmaks ja ois miöijuuna kilometriä kotua. Ei kiva. Mutta siitä ajasta Ukko aatteli. Ku sitä on. Sairaana ja eläkeläisenä varsinki. Muutaman tunnin päivästä vois kyllä mielellää myyvä hyvvään hintaan jos joku vaan ostas. Vaan eijjoo jonua ollu oven takana moista suorittamassa. Ukko joku vuos kysy työttömyystoimistosta että oisko niillä jottai työmaata joka ottas vaikka ilimaseks jottai puuhaileen. Ei ollu. Niiettä Ukko ei ihimiettele

Läähätän ja läkähyn...

Sunnuntai. Plokin aika. Toki käyny jo mielesä monta kertaa viikon aikana että josko kirjottas taas usiammin. Saa komentoija. Asian tynkää löytyy ihan samalla lailla ku ennenki ja tää kertaviikko saattaa olla jopa liijan pitkä. Enivei. Kirjottamisesta puhuttiin tuolla yhessä nettiryhymässä ja oikiassa ovat. Tää on yhä hyvvää terapiaa ja toimii samalla semmosena päiväkirjana. Ukko on kyllä rehellisyyven nimissä laiska vanahoja lukemaan mutta olokaa hyvä. Lukekaa ja kertokaa. HIh. Että mitäkö tällä viikolla. Pari keikkaa isolle kirkolle. Hoitojakson jäläkimmäinen viikko. Itte hoitojen kans eijjoo mittää onkelmia. Eikä kulukemisenkaa suhteen. Siitä ihan pikkunen kiitos kelakeskukselle onnistuneista lokistisista toimenpitteistä. Kyyvit on ollu ajallaan ja ihan on saanu yksikseen ajella. Tai no kuski tietysti mutta ei mittää yhistettyjä kyytejä. Ukko laitto sinne hiukka pallautetta ku ei halua minkään sortin pöpöjä kanssamatkustajilta. Eikä kuskeilta. Tais mennä sanoma perille. Tai no li