Kalma.
Sunnuntai. Aamu. Kirkoissa soi menot. Ja vaikka Ukko ei niitä tähän kolokkaan kuulekkaa ni jotenki se soundi on tällä viikolla surullinen. On omiaki murheita mutta jos kuolema vie pientä lasta tuolle puolen ni se on kyllä musertavvaa. Miksi elämän täytyy loppua ilman kunnon mahollisuutta ees alakaa ? Julumaa. Epäreilua. Surullista. Sanattomaks vettää. Jotenki tullee semmonen petetty olo. Omaki elämä ku on kortilla muutaman vuojen päästä mutta sen on jo oppinu käsittellee. Eihän sekkää oo reilua mutta ei ollenkaa sama asia ku on jo oman aikasa täällä tallannu. Sois saman mahollisuuven kaikille...
Nii. Kuolema. Onko elämää sen jäläkeen ? Joskus tuntuu ettei oo sitä ennenkää. Varsin omalaatunen viikko ollu sen suhtee. On ollu syväntutkimuksia ja normaaleja piikkejä. On henkenahistusta ja huimausta. On lääkesotkuja ja vattan epäkuntosuutta. Ja päässä käy aina sillon tällön että onko tää semmosta elämää mitä haluaa ellää ? Tai minkä ois ansainnu ? Vai onko tää jopa rankaistus jostaki tehytä tai tekemättä jätetystä ? Kohtalo. Karma. Onko tarkotus olla riippuvainen muista tai ihan vaan kaikkien riesa ? Syöpä. Kaveri. Kohtalotoveri. Kumppani.
Toisaalta kyllä kai kuolemastaki saa keskustella. Ukkoki on Akan kans... Tai oikiastaan Ukko vaan lauko mielipitteesä ja Akka kuunteli. Ja Ukko ymmärtää ettei se ollu se mielusin puhheenaihe. Siihen liittyy surua. Luopumista. Toisaalta voi taas aatella että se on kans helepotus. Kivut ja vaivat loppuu. Tuska kaikkuaa. Ei tartte murehtia lääkkeitten sivuvaikutuksista eikä sairaalamaksuista. Että ei kuolo ihan pelekästään oo surullista. Eikä kukkaa tiijä onko se lopullistakkaa. Ukko vois vaikka siirtyä kummituspuolelle. Haahuilemaan haamuna. Hih. Huono vitsi.
Mutta. Niinkai se mennee ettei mee ku toivos. Ukkoki aikanaan toivo että pääsis ja eläs ihan sinne eläkeikkää. No. Ny on eläke. Mutta terveys on menny. Eikä se ikäkää ois ihan vielä sielläpäinkää. Mutta jos tän kuoleman suhteen vois esittää sinne jonnekki toivomuksen. Oo nopia. Kivutonki sais olla. Ihan pikkusesen varotuksenki vois antaa. Ehtis vaihtaa vaikka puhtaat kamppeet. Juuva viimesen kahavin. Pussata Akkaa ja kertua ne kaikkein kauneimmat tunteet ja sanat. Missään nimessä ei haluais kolaria taikka hukkumiskuoloo. Että tämmöstä. Ja elekää ny hyvän tähen kaikkia ihan hirviän vakavasti ottako. Huumoria. Naurua. Kerran täällä vaan ollaan. Ni.
Nii. Kuolema. Onko elämää sen jäläkeen ? Joskus tuntuu ettei oo sitä ennenkää. Varsin omalaatunen viikko ollu sen suhtee. On ollu syväntutkimuksia ja normaaleja piikkejä. On henkenahistusta ja huimausta. On lääkesotkuja ja vattan epäkuntosuutta. Ja päässä käy aina sillon tällön että onko tää semmosta elämää mitä haluaa ellää ? Tai minkä ois ansainnu ? Vai onko tää jopa rankaistus jostaki tehytä tai tekemättä jätetystä ? Kohtalo. Karma. Onko tarkotus olla riippuvainen muista tai ihan vaan kaikkien riesa ? Syöpä. Kaveri. Kohtalotoveri. Kumppani.
Toisaalta kyllä kai kuolemastaki saa keskustella. Ukkoki on Akan kans... Tai oikiastaan Ukko vaan lauko mielipitteesä ja Akka kuunteli. Ja Ukko ymmärtää ettei se ollu se mielusin puhheenaihe. Siihen liittyy surua. Luopumista. Toisaalta voi taas aatella että se on kans helepotus. Kivut ja vaivat loppuu. Tuska kaikkuaa. Ei tartte murehtia lääkkeitten sivuvaikutuksista eikä sairaalamaksuista. Että ei kuolo ihan pelekästään oo surullista. Eikä kukkaa tiijä onko se lopullistakkaa. Ukko vois vaikka siirtyä kummituspuolelle. Haahuilemaan haamuna. Hih. Huono vitsi.
Mutta. Niinkai se mennee ettei mee ku toivos. Ukkoki aikanaan toivo että pääsis ja eläs ihan sinne eläkeikkää. No. Ny on eläke. Mutta terveys on menny. Eikä se ikäkää ois ihan vielä sielläpäinkää. Mutta jos tän kuoleman suhteen vois esittää sinne jonnekki toivomuksen. Oo nopia. Kivutonki sais olla. Ihan pikkusesen varotuksenki vois antaa. Ehtis vaihtaa vaikka puhtaat kamppeet. Juuva viimesen kahavin. Pussata Akkaa ja kertua ne kaikkein kauneimmat tunteet ja sanat. Missään nimessä ei haluais kolaria taikka hukkumiskuoloo. Että tämmöstä. Ja elekää ny hyvän tähen kaikkia ihan hirviän vakavasti ottako. Huumoria. Naurua. Kerran täällä vaan ollaan. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti