Kuivaa

Niissevaan taas on juossu viikko keskiviikkoon asti. Mutta elekää erehtykö. Se eijjoo vielä puolivälissä. Vasta kolomekauttaseittemän. Mutta jatkoon. Ukko on tännäänki ollu sen jo liijan pitkään ropassa olleen pöpön vallassa. Kurkku oli aamusella herätessä asteikolla herkkä viiva arka. Ei suoranaisesti kipiä mutta liki. Ja suu on saharankuiva jostain syystä aamusin. Mutta kuten on jo tullu aikasemmin tojettua ni se on vaan lentsu. Ei ees miessemmonen. Pahanen kakara. 

Juu mutta kävi Ukko kylilläki. Ja erehty luulemaan että oli jo heinäkuu. Ei toki kelisä puolesta vaan ku kylä oli ihan pikkusta vaille kuolleen näkönen. Ei ollu autoja liikkeellä eikä yhen yhtä jalallakulukijaa tullu vastaa. Ruokakauppaa piti oikeen mennä sissää että näky ihimisiä. Ja arvauskeskuksessa. Henkilökuntaa tosin. Ja tuli tojistettua mittarista että on siinä laitoksessa kuivahko sisäilima. Mittarin neula lötkötti aikas liki nollaa. Ja eikös se tarkota melekosen rapiaa henkitysilimaa ?

Ilimasta tulleeki mieleen yks juttu. Kevät on tulossa. Ja se taas tarkottaa sitä että tullee ilimakehhään ja hiukan sisätilloihinki kaikellaisia siitospölyjä. On kukkia ja pensaita. Puita ja koivuja. SItte pittää muistaa hypätä apoteekissa hakemassa kaikemmaaliman syrtekkejä ja suihkutusjuttuja. Siis jos on allerkinen. Eikä norjalainen maastohiihtäjä. Niitten suihkeet ja huulirasvat on ihan erikseen. Taikka italiailaisessa apoteekkiliikkeessä.
Kuka niistä tietää ku vieraalla kielellä lukkee. Hä ?

Mutta ny tullee ihan selevällä suomen kielellä komento alakerrasta. Akka tullee saunomasta ja on aika laittaa teet kattilalle ja kuumuutta konneeseen. Muutama voileipä tai jottain semmosta. Sitte hetki telekkarihömppää ja kylet vierekkäin peiton alle. Siitä aamua kohti. Ni.