Ukko plokkaa

Sunnuntai. Vappaavvikon päätös. Vappaa. Hmm. Olipa juu. Joku lääkekompinaatio piti huolen siitä ettei ttermiä vappaa voi käyttää ku silleen suht löysällä hanskalla. Ensinnäki tai oikiastaan ainuana vaivana mutta sitäki kettumaisempan oli huimaavaa olua. Tiijätte varsinkin te hiukkasen kesikvertua pitemmät siellä että se nopia pystyyn nousu sieltä sohovan nurkasta saattaa aiheuttaa stokkan ovi oireita. Elikkäs pyörii ja voimat katuaa. Kaatumistauti on likipittäen käsinkosketeltavissa. Konkreettisesti. Esim Ukolla parriin kertaan. Yks oli seuraavallainen. Nousua Akan autos. Kävely portaille. Pikasesti sisätilloihin ja seis. Nojaaminen etiäpäin. Laskeutuminen polovilleen. Ootto. Pyörii. Heiluu. Heikottaa. Ja jos ette kerro kellekkään ni ihan pikkasen pelottaa. Hetkellisen heilumisen jäläkeen rauhallinen nousu seisaalleen. Katse ympräille. Lähin tuoli. Ja läsnäolevien ilimeistä päätellen Ukon naama on normaalia värittömämpi. Tai sis jos harmaa eijjoo väri. Taikka sininen. Nii. Se sävuy o

Levy pyörii ja pyörii. Ympäri ja ämpäri. Sannoo laulu. Taikka ihan ämä´päristä ei tainnu mainita mutta tuo pyöriminen soppii Ukon olotillaan tällä viikolla mainiosti. Taikka mittää mainiota moisessa vispaamisessa oo mutta tällee sanaviihteen alttarilla soppii hyvin uhriks. Äh. Kuitenki. Tässä kiekkua ootelessa tuli ihan semmonen olo että jottai vois naputella. Asian tynkää ei ny hirveesti oo mutta sehän ei kettää yllätä. Jotenki vaan tuo kertaviikossa rytmi ois liika hijas. Vaan kesä ja kärpäset kaiken muuttaa voi... Mutta siitä pyörinnästä. Ukolla on ny jokusen päivää ollu semmonen suhteellisen harmiton mutta inhottava kaveri ku huimaus völijyssä. Se tullee olokapään takkaa ku suorittaa nopian ylösnousun. Taikka mennee reippaasti portaissa. Alaspäin ainaki. Asiasta tuli eilen jo keskusteltua hoitajan kans puhelimessa polille. Sano jotta otetaa yks pumppulääke pois. Siis sen jäläkee kehotti ku oli keskustellu lääkärin kans. Että ette luule hoitaja ois ylittäny valtuutesa. Vaikka ne o

Se ois taas sunnuntai. Etellisestä horinasta tullee tasan viikko. Seittemän päivää. Tunnit saa jokkainen laskia ite. Ukko ei joko jaksa tai ossaa. Tai oikiastaan jos ihan rehellisiä ollan niin ees kehtaa. Ku ei sillä oo suurtakaan väliä. Teksti tullee ajallaan ja junat kulukee. Taikka jos kysseessä on veeärrä ni kulukee ehkä. Syitä myöhästymiseen kertoo ylleesä samana aamuna Pee Pouta. Hih. Jos naurultaan kykenee. Toki se on erittäin ja hyvin tärkiää että ossaa nauraa. Myös ittelleen. Toki muillekki saa nauraa mutta sitä ei aina kannata tehä julukisesti. Saattaa tapahtua se mielen pahotus. Rentijuttu. No. Viikko. On ollu se hoitojakson kakkonen. Että eessä ois vappaata. Paitti että pari hammaslääkäriä. Muuta ei. On aikaa suunnitella kessää. Ja kenties pikkusen ens syksyäki. Mutta niistä joskus myöhemmin. Mittää varmaa ei mistää oo kerrottavana. Ja toisaalta... Mikkää suunnitelma ei oikeen Ukon kalenteriin istu. Ei ainakaan mikkää joka on kauvempana ku viikko. Ja näillä näkymin tärkei

Että kiitos ja anteeks. Poissaolo kesti ootettua pitempään. Jotenki tuo päivittäinen kirijottaminen alako maistuun jos ei ihan puulta ni kuivas kitalakia. Ja kai se elämän tylsyyski vaikutti asijaan. Taikka jos käyttää sannaa tylsyys ni ampuu tykillä kärpästä. KU tallouvessa on esimerkiks seittemän kissaa ni ei se ihan täytä tylsyyven ritteereitä. Ja ku sairastaa syöpää ja nuita muita tauteja ni huumori synkkenee mustan tuolle puolen. Että lasketaa sitä liukuriluikuria ihan mistä vaan. Muttei tylsyyvestä. Hetki. Lonkan perskule kiukukuttellee. Uutta asentua etitty. Löyty. Jatketaan... Juu. Että mitäkö sitä on touhuttu. Jaa-a. Eka viikko hoitojaksosta menossa. Että pari ison kirkon keikkaa piikkeineen ja tohtoreineen. Kappa oli puvonnu melekeen sattaan. Se ku oli joku aika sitte melekeen viitisensattaa. Ärrä tosin oli tauvolla sen pumppupaukun jäliltä että se selitti sitä arvon nousua. Täytyy kyllä myöntää ettei oo ollu moista meitsiiniä yhtään ikävä. Sillä kun on ollu viime aikona se

Huhtikuu 2018. Kuus vuotta tullee kohtapuoliin tätä tautia. Kuus. Monta on erilaista vaihetta mahtunu näihin päiviin. On ylämäkiä. Kurveja. Alamäkiä. Pysähyksiä. On ollu hyviä päiviä. Parempiaki. Mutta joukkoon mahtuu toki myös niitä surkeita. Ja kurjia. No. Ihan ei oo mikkää ihime moinen ku kyssseessä kuitenki krooninen elikkäs ihan lopuvaiheessa kuoloa kättelevä tauti. Toisaalta on se elämäki loppujen lopuks sammaan lopputulokseen päätyvä. Niin. Ei tässä olla kuolemaa ihan pijan ainakaan tekemässä. On vaan jälleen kerran aika punnita kaikkia tekemisiä. Ja varsinki tekemättä jättämisiä. Kirjottaminen on ysk asia joka on taas liipasimella. Aikanaan ku tähän hommaan rupes ni se toimi oikeen mainiosti terapiavälineenä. Sittemmin se on välliin ollu jopa pakkopullaa. Enimmäkseen tainnu olla ihan vaan puhtaasti päiväkirjaa. Ja vaikka ihan vaan ittelleen raapustaa ni tullee kuitenki seurattu lukijamääriä.  Mittää tilastoja Ukko eijjoo pitäny mutta välliin tullee olo että mitä tätä ihan v

Huhuh. Pittää oikeen henkitystä tasata ku alakaa kirjottaan. On meinaan ollu Ukon mittapuulla melekosta hulinaa koko päivä. Taikka oikiastaan puolillepäivin. Siis melekeen päikkäreihin asti. Eikä oo ees ollu ison kirkon piikkireissua eikä kyllä muutakaan terveyvenhoitoon suoranaisesti liittyvää. Toki sanotaan että laiska töitään luvettellee mutta nyppä ei ookkaan semmosesta kyse. Ukko on vaan kurvaillu siellä ja täällä. Enimmäkseen siellä. Elikkäs kunnan rajojen ulukopuolella. Melekeen vois jo sanua että maakuntamatkailua. Nii. Ukko heräs ku Akka lähti töihin. Käänsi kylykiä ja katto kellua. Varttia vaille seittemän. Hmm. Vois kai. Ehkä. Ja mikä ettei. No Ukko nousi. Keitti kahavit. Kissat oli Akka jo ruokkinu joten Ukko laitto automoppiilin roikkaan toviks ja istu ootteleen. Avas jopa hetkeks telekkarin ja näki suomirokin meikatun kukkomiehen. Sen monroun. Kova on jätkä. Sannoo nykymuusikot mitä vaan. Kaveri on teheny semmosen uran ettei kukkaan täällä ennää koskaan. Näille hiphoppi

Juu. Arki. Herätys viisnelijäviis. Jalakahoitoon pittäis mennä. Kissoille murkinaa ja ommaan konneeseen kahavia. Automoppiili hetken aikaa roikassa ku on ollu käyttämättömänä monta päivää hankien alla. Onneks lämpötila on pysyny kohtuuvessa ni ei tartte teräasseitten kans hakata autua essiin. Pelekkä kevyt harjaus riitti. Eikä lämmitystäkkää tarvinnu puolta tuntia enempää. Vaikka on semmonen sätteilylämmitin. Kuulemma lämmittää tuota moottoritillaa van alapuolelta. Eikä kierrätä nesteitä. Taikka jottai. Viisaammat saa selittää. No. Ukko autoon ja menoks. Ja liijan aikasin perillä. Taas. No hetki sometusta ihan ratin takana luvan kans. Taikka no... Vaan kello käy ja Ukko siirty hoitopaikan ovesta sissään. Ja arvas yrittäjän ilimeestä että ny ollaan väärään aikaan toki oikiassa paikassa. Itteasijassa aika oli varmistusta vaille ollu selevä. Mutta joku viesti oli tai ei menny perille. Ja kun kysseessä eijjoo mikkää maalimaa kaatava asija ni uus aika on varattu ens viikolle. Pittää vaan

Maanantai. Arkipyhä. Pääsijäisjottai. Ukko ennää tiijä näitä kirkon juhulia. Kai tälläki päivällä joku makkaranimi on. Tai matto. Samase. Ukon päivä alako ihan niinku ennenki kissojen herätyksellä. Ovat muuten sitkeitä moisessa touhussa. Sen pienen liikkeen ku erehuyt tekemään ja nämä huomaa. SItten käynnissä on ennää viivytystaistelu siitä kuinka pian Ukko on laittamassa ruokaa jumalille. Juu. Tänäki aamuna ku kinttusa laski sängyn reunalta ni nelijä karvasta otusta puski kii. Eihän siinä voi olla kiukkunen. Eihän ? Täälä on päivä ootettu sitä kauhiaa keliä. On juotu kahavia ja syöty puurot. Aurinko paistaa. On keitetty teetä. Syöty herkkulihoja oikeen makioitten pottujen kans. Ja aurinko on paistanu. Ja ny ku kello takkoo kohta iltaseittemää ni alakaa pyryttää. Se että onko tämä ny sitte kauhiaa keliä ni... EI. Koska ollaan kuiten vasta huhtikuun alussa. Tähän aikaan kuuluu sattaa lunta. Ja jos on latvastaan niin laho että on vaihtanu autoosa kesärenkaat ni saaki kärsiä. Ukolla on

Makia laps. Laulaa ratijo. Kiva. Ja sitte nahatonta poppia. Nojoo. Aprillipäivä. Onneks ossuu tällee pitkien pyhien keskelle ni eijjoo tarvista liikkuva tuolla ihimisten ilimoilla. Melekolailla vähentää mahollisuuksia tulla huijatuks. Ei sillä että Ukko tännää mittää uskoskaan. Ku ottaa kaiken jekkuna ni eipä tuu koijatuks. Ehkä. Vaan mitä tuo toisaalta haittais... Pikku mielen vääntä ja kääntö ja huijauskoijaus tekkee hyvvää välliin. Ja varsinki jos se aiheuttaa ittelleen nauramisen. Tuon jo lähes unohetun lajin. Kaikille muille hymmyillään mutta ei ny herttinen ittelle. Nii. Kokkeilkaapa. Mutta. Ku on ollu noita pyhiä ja Akallaki vappaata ni se tietää enemmän sitä yhteistä laatuaikaa. Tai ainaki yhteistä aikaa. HIh. Juu. On kuulkaas istuttu tuolla hankien keskellä rottinkijakkaroissa. Nuotion eessä. Paistettu makkaraa. Tai ainaki kuumennettu. Ja oltu yhessä. Ja on laitettu Ukon konttoriin hyllyjä seinälle. Kahestaan. Ja kun siihen lissää sen että aamusella vietettiin peiton alla ai