Vappaaviikon ihanuus
Sunnuntai. Vappaavvikon päätös. Vappaa. Hmm. Olipa juu. Joku lääkekompinaatio piti huolen siitä ettei ttermiä vappaa voi käyttää ku silleen suht löysällä hanskalla. Ensinnäki tai oikiastaan ainuana vaivana mutta sitäki kettumaisempan oli huimaavaa olua. Tiijätte varsinkin te hiukkasen kesikvertua pitemmät siellä että se nopia pystyyn nousu sieltä sohovan nurkasta saattaa aiheuttaa stokkan ovi oireita. Elikkäs pyörii ja voimat katuaa. Kaatumistauti on likipittäen käsinkosketeltavissa. Konkreettisesti. Esim Ukolla parriin kertaan.
Yks oli seuraavallainen. Nousua Akan autos. Kävely portaille. Pikasesti sisätilloihin ja seis. Nojaaminen etiäpäin. Laskeutuminen polovilleen. Ootto. Pyörii. Heiluu. Heikottaa. Ja jos ette kerro kellekkään ni ihan pikkasen pelottaa. Hetkellisen heilumisen jäläkeen rauhallinen nousu seisaalleen. Katse ympräille. Lähin tuoli. Ja läsnäolevien ilimeistä päätellen Ukon naama on normaalia värittömämpi. Tai sis jos harmaa eijjoo väri. Taikka sininen. Nii. Se sävuy oli kuulemma tuossa suun ympärillä olevassa vihellyslihaksessa.
Joo. Siitä sitten soitto polille. Neuvottelu hoitajan kans ja sitten ootettiin viestiä lekurilta. Ei yllätys. Otetaan pumppulääkettä vähemmäks. Ei tarvetta käyntiin hospitaaliass. Ja tässä kohti mennään siis tiistaissa. Ei vaan osannu tohtori aavistaa ettei moinen riittäny. Tai ainakaan se ei heti vaikuttanu. Perjantain laprareissu sen sitten viimestään osotti. Ukko meni ja kysy neuvoa. Ihan vaan vinkkiä. Ja siitä seuras sitten viikollopun mittanen reissu isolle kirkolle. Olo on ku lottopallolla ku ei vieläkään oikiasti tiijä mikä moisen touhun on aikaan saanu.
Nii. Reisus päivustykseen. Jossa ensinnäki oli tulla toppi jo ennen kunnolla sissäänpääsyä. Nopea nousu taksista ja kävely reippaasti ovelle. Pam. Stokkan ovet taas. Onneks ehti aulaan istumaan. Mutta sen jäläkeen saiki sinällää hyvvää hoitua. Ainua mikä jäi tosiaan puuttuun oli tiaknoosi. Mutta sen Ukko sannoo että söi senki rahan eestä. Ja jos kahavia. Unet jäi hiukka vähemmällee huonekaverin hiukka erilaisen rytmin takia. Mutta ny ollaan kotona ja otetaan univeleka takas. Paitti että aamulla mennää takas isolle kirkolle. Syöpäpolille tällä kerta. Jospa siellä ny tietäsivät tulokset. Ni.
Yks oli seuraavallainen. Nousua Akan autos. Kävely portaille. Pikasesti sisätilloihin ja seis. Nojaaminen etiäpäin. Laskeutuminen polovilleen. Ootto. Pyörii. Heiluu. Heikottaa. Ja jos ette kerro kellekkään ni ihan pikkasen pelottaa. Hetkellisen heilumisen jäläkeen rauhallinen nousu seisaalleen. Katse ympräille. Lähin tuoli. Ja läsnäolevien ilimeistä päätellen Ukon naama on normaalia värittömämpi. Tai sis jos harmaa eijjoo väri. Taikka sininen. Nii. Se sävuy oli kuulemma tuossa suun ympärillä olevassa vihellyslihaksessa.
Joo. Siitä sitten soitto polille. Neuvottelu hoitajan kans ja sitten ootettiin viestiä lekurilta. Ei yllätys. Otetaan pumppulääkettä vähemmäks. Ei tarvetta käyntiin hospitaaliass. Ja tässä kohti mennään siis tiistaissa. Ei vaan osannu tohtori aavistaa ettei moinen riittäny. Tai ainakaan se ei heti vaikuttanu. Perjantain laprareissu sen sitten viimestään osotti. Ukko meni ja kysy neuvoa. Ihan vaan vinkkiä. Ja siitä seuras sitten viikollopun mittanen reissu isolle kirkolle. Olo on ku lottopallolla ku ei vieläkään oikiasti tiijä mikä moisen touhun on aikaan saanu.
Nii. Reisus päivustykseen. Jossa ensinnäki oli tulla toppi jo ennen kunnolla sissäänpääsyä. Nopea nousu taksista ja kävely reippaasti ovelle. Pam. Stokkan ovet taas. Onneks ehti aulaan istumaan. Mutta sen jäläkeen saiki sinällää hyvvää hoitua. Ainua mikä jäi tosiaan puuttuun oli tiaknoosi. Mutta sen Ukko sannoo että söi senki rahan eestä. Ja jos kahavia. Unet jäi hiukka vähemmällee huonekaverin hiukka erilaisen rytmin takia. Mutta ny ollaan kotona ja otetaan univeleka takas. Paitti että aamulla mennää takas isolle kirkolle. Syöpäpolille tällä kerta. Jospa siellä ny tietäsivät tulokset. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti