Toimintaa
Huhuh. Pittää oikeen henkitystä tasata ku alakaa kirjottaan. On meinaan ollu Ukon mittapuulla melekosta hulinaa koko päivä. Taikka oikiastaan puolillepäivin. Siis melekeen päikkäreihin asti. Eikä oo ees ollu ison kirkon piikkireissua eikä kyllä muutakaan terveyvenhoitoon suoranaisesti liittyvää. Toki sanotaan että laiska töitään luvettellee mutta nyppä ei ookkaan semmosesta kyse. Ukko on vaan kurvaillu siellä ja täällä. Enimmäkseen siellä. Elikkäs kunnan rajojen ulukopuolella. Melekeen vois jo sanua että maakuntamatkailua.
Nii. Ukko heräs ku Akka lähti töihin. Käänsi kylykiä ja katto kellua. Varttia vaille seittemän. Hmm. Vois kai. Ehkä. Ja mikä ettei. No Ukko nousi. Keitti kahavit. Kissat oli Akka jo ruokkinu joten Ukko laitto automoppiilin roikkaan toviks ja istu ootteleen. Avas jopa hetkeks telekkarin ja näki suomirokin meikatun kukkomiehen. Sen monroun. Kova on jätkä. Sannoo nykymuusikot mitä vaan. Kaveri on teheny semmosen uran ettei kukkaan täällä ennää koskaan. Näille hiphoppitanssipelleille ei moista urraa ees kannata haaveilla. Vaikka kuinka meikkaavat.
Vaan sitte menoks. Ja mikä se on ajellessa ku kevätaurinko paisto selän takana. Tiet alakaa olleen suurimmaks osaks sulia. Toki on haasteita noissa varjopaikoissa. Ja varsinkin jos ne sattuu kurveihin. Ja mikäpä tie se ihan luotisuora ois... Perille kuiten hiukan ylinoppeuttakin välliin ajaen. Jotenki se vaan lipsuu ku keli on paranemaan päin. Vaan ensimmäinen pysäkki oliki kahavila. Ja siinä semmonen hauska yksityiskohta. Tiskissä oli kanelikierrepulla. Ja kanelikierremunkki. Juu. Munkki. Ukko otti sen pullan ku jotenki kierteellä oleva munkki ni ei. Jostain syystä.
Ja sitte seuraava havainto. Muuten semmonen homma jota ihan suosittelis päivittäiseks kaupparuttiiniks. Kilohinta. Nii. Ukko oli saanu ohojeen ostaa kissoille kuivaa muonaa. Selevä. Nelijän kilon säkki on ylleesä tartunu mukkaan. Säkki joka on muovia. Hankala avata. Tympiä annostella. Hävittäminen on kans onkelma. Mutta. Tännää Ukko jostain syystä katteli hyllyn reunasta kilohintoja. Ja kas. Pahavine loota oli parikyt senttiä kilolta halavempi. Hä ? Ukko sen suuremmin miettimättä nappas sen nelijä lootaa kainaloon ja melekeen juoksi kassalle. Säästyy rahhaa. Ja luontoo. Jes.
Siitä sitte pakolliset kirpparit. Iliman saalista. Ja sitten sen parraan ketjun hamppari. Turusta lähtösin olevan. Sillä jakso ajella kotinurkille. Kirjasto. Kiinni. Teekoo. Laporatoorioajan muutos. Parturiin. Tai siis ajanvarraukseen. Johan tuo on aikaki takkutukkaa muokata. Sitte pänikän kautta apoteekkiin. Kynsienhoitosetti. Lääkkeen tillaus. Ja yhen metisiinin ostamisen unohus. Mitäpä tuo pumppu ny salapaajilla tekkee. No. Aamulla sit. Ja tässä kohti auton nokka suuntaa jo kotia kohti. On aika nauttia kuppi kahavia ja viettää hetki peiton alla.
Juu. Ja kun herrää ni kävelee ruokapöytään ja nauttii maaliman parraasta murkinasta. Ja parraasta seurasta. Ja sitte onkin aika rauhottua kohti iltapuuhia. Ei saunaa. Ei kiekkoo. Ei vutista. Vissii... Vaan siinä se taas oli. Yks päivä. Hyvä päivä. Ja loppuviisaus... Hmmm. Jos siellä on joku Postin iso herra lukusalla ni elekää hyvänen aika ennää nostako hintoja sillä perusteella että ihimiset kirjottaa niin vähän. Mitä korkiampi hinta sen vähemmän kirjeitä. Laskekaa sitä hintaa. Tyhymät. Ni.
Nii. Ukko heräs ku Akka lähti töihin. Käänsi kylykiä ja katto kellua. Varttia vaille seittemän. Hmm. Vois kai. Ehkä. Ja mikä ettei. No Ukko nousi. Keitti kahavit. Kissat oli Akka jo ruokkinu joten Ukko laitto automoppiilin roikkaan toviks ja istu ootteleen. Avas jopa hetkeks telekkarin ja näki suomirokin meikatun kukkomiehen. Sen monroun. Kova on jätkä. Sannoo nykymuusikot mitä vaan. Kaveri on teheny semmosen uran ettei kukkaan täällä ennää koskaan. Näille hiphoppitanssipelleille ei moista urraa ees kannata haaveilla. Vaikka kuinka meikkaavat.
Vaan sitte menoks. Ja mikä se on ajellessa ku kevätaurinko paisto selän takana. Tiet alakaa olleen suurimmaks osaks sulia. Toki on haasteita noissa varjopaikoissa. Ja varsinkin jos ne sattuu kurveihin. Ja mikäpä tie se ihan luotisuora ois... Perille kuiten hiukan ylinoppeuttakin välliin ajaen. Jotenki se vaan lipsuu ku keli on paranemaan päin. Vaan ensimmäinen pysäkki oliki kahavila. Ja siinä semmonen hauska yksityiskohta. Tiskissä oli kanelikierrepulla. Ja kanelikierremunkki. Juu. Munkki. Ukko otti sen pullan ku jotenki kierteellä oleva munkki ni ei. Jostain syystä.
Ja sitte seuraava havainto. Muuten semmonen homma jota ihan suosittelis päivittäiseks kaupparuttiiniks. Kilohinta. Nii. Ukko oli saanu ohojeen ostaa kissoille kuivaa muonaa. Selevä. Nelijän kilon säkki on ylleesä tartunu mukkaan. Säkki joka on muovia. Hankala avata. Tympiä annostella. Hävittäminen on kans onkelma. Mutta. Tännää Ukko jostain syystä katteli hyllyn reunasta kilohintoja. Ja kas. Pahavine loota oli parikyt senttiä kilolta halavempi. Hä ? Ukko sen suuremmin miettimättä nappas sen nelijä lootaa kainaloon ja melekeen juoksi kassalle. Säästyy rahhaa. Ja luontoo. Jes.
Siitä sitte pakolliset kirpparit. Iliman saalista. Ja sitten sen parraan ketjun hamppari. Turusta lähtösin olevan. Sillä jakso ajella kotinurkille. Kirjasto. Kiinni. Teekoo. Laporatoorioajan muutos. Parturiin. Tai siis ajanvarraukseen. Johan tuo on aikaki takkutukkaa muokata. Sitte pänikän kautta apoteekkiin. Kynsienhoitosetti. Lääkkeen tillaus. Ja yhen metisiinin ostamisen unohus. Mitäpä tuo pumppu ny salapaajilla tekkee. No. Aamulla sit. Ja tässä kohti auton nokka suuntaa jo kotia kohti. On aika nauttia kuppi kahavia ja viettää hetki peiton alla.
Juu. Ja kun herrää ni kävelee ruokapöytään ja nauttii maaliman parraasta murkinasta. Ja parraasta seurasta. Ja sitte onkin aika rauhottua kohti iltapuuhia. Ei saunaa. Ei kiekkoo. Ei vutista. Vissii... Vaan siinä se taas oli. Yks päivä. Hyvä päivä. Ja loppuviisaus... Hmmm. Jos siellä on joku Postin iso herra lukusalla ni elekää hyvänen aika ennää nostako hintoja sillä perusteella että ihimiset kirjottaa niin vähän. Mitä korkiampi hinta sen vähemmän kirjeitä. Laskekaa sitä hintaa. Tyhymät. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti