Vaste vai laatu.
Joo se on vasta tiistai ja Ukko taas plokkaa. Ihan uusien tapojen vastasesti. Mutta eikö sitä sanota että on hyvä riikua ruttiineja aina sillon tällön ? Kuitenki. Ukolle tuli tännää semmone aihe vastaa että oli melekeen jo pakko naputella moisesta. Vaikka pakko eijjoo ku kuolla ja seki vaan kerran. Mutta se ei oikiastaan kuulu tähän että oisko Ukko ny hyvä ja menis asiaan ? Oojakoo. Ukko luppaa olla ihan kauhiasti rönsyilemättä mutta tehän tiijätte. Ku roiskuu niin rapataan. Vai mite se meni....
Ukko kävi tännää isolla kirkolla piikillä ja samalla sai aikaa istua tohtorisetän kans pöyvän ääreen. Käytiin sammaa keskustelua ku viimeks että mistä mahtaa nää Ukon henkitystä ahistavat jutut johtua. On tutkittu keuhkoja. Pumppua. Kaikenäkösiä kokkeita verestä on otettu. Mysteerinä tuntuu pysyvän. Ja sitten melekeen yhteen ääneen tuumattiin että suurin syyllinen taitaa olla kemia. Elikkäs pillerit. Ja piikit. Yhteisvaikutus ku moisilla on jokkaisella omanlaisesa.
Ukon lääkitystä tällä kertaa ei vielä muutettu ja arvaatteko miksi ? Ku se tehuaa tautiin niin hyvin. Elikkäs Ukon perussairaus pyssyy kurissa vaikka muita oireita pulpahtellee sieltä ja täältä. Elikkä vaikka tauti voi hyvin ni Ukon vysiikka taas ei. Eli tästä päästään viimein päivän aiheesee. Yks vaikeimmista juttuista mitä tauvin aikana on tullu vastaan henkisellä puolella on miettiä kumpi se onkaa parempi. Taudin lepo vai elämän laatu. Jos ny lääkkeitä vähennettäs se saattas tuntua helepommalta kestää päässä mutta se tauti ja vaikutus olotillaan...
Eikä Ukko varmaankaa oo tän kans yksin. Vanhempia ihimisiä varmaan hoijetaan samalla tavalla. Yritetään hoitaa jottain perussairautta samalla tuhoten liikuntakykyä. Liijan moni lääke myös sotkee ihan normaalia ajatustoimintaa. Ammutaan väärää pöpöä tykillä. PIttäis ottaa huomioon myös yläkertaa. Jos jalat liikkuu ni ei pitäis syöttää vahavoja lääkkeitä ihan vaan sen takia ku kirja sannoo. Ei oo mistään tuulesta temmattu sanonta että terve mieli terveessä ruumiissa. Jos pää pellaa ni kaiken sietäminen on helepompaa. Ja jos vielä jalat toimii ni parantaa sitä ylleistillaa... Ja ja ja...
Että tämmösiä juteltii lääkärin kans. Ukon mielestä ihan eka kertaa. Toki muisti on viime vuosina ollu mitä on mutta kuiten. Kuinka moni teistä on kokenu sammaa. Toivottavasti ees joku. Ja jos eijjoo ni kannattaa ottaa asia puhheeks seuraalla lääkärireissulla. Toki se voi yllättää hänet mutta koskaan ei tiijä. Ukko ainaki yllätty positiivisesti. Ni.
Ukko kävi tännää isolla kirkolla piikillä ja samalla sai aikaa istua tohtorisetän kans pöyvän ääreen. Käytiin sammaa keskustelua ku viimeks että mistä mahtaa nää Ukon henkitystä ahistavat jutut johtua. On tutkittu keuhkoja. Pumppua. Kaikenäkösiä kokkeita verestä on otettu. Mysteerinä tuntuu pysyvän. Ja sitten melekeen yhteen ääneen tuumattiin että suurin syyllinen taitaa olla kemia. Elikkäs pillerit. Ja piikit. Yhteisvaikutus ku moisilla on jokkaisella omanlaisesa.
Ukon lääkitystä tällä kertaa ei vielä muutettu ja arvaatteko miksi ? Ku se tehuaa tautiin niin hyvin. Elikkäs Ukon perussairaus pyssyy kurissa vaikka muita oireita pulpahtellee sieltä ja täältä. Elikkä vaikka tauti voi hyvin ni Ukon vysiikka taas ei. Eli tästä päästään viimein päivän aiheesee. Yks vaikeimmista juttuista mitä tauvin aikana on tullu vastaan henkisellä puolella on miettiä kumpi se onkaa parempi. Taudin lepo vai elämän laatu. Jos ny lääkkeitä vähennettäs se saattas tuntua helepommalta kestää päässä mutta se tauti ja vaikutus olotillaan...
Eikä Ukko varmaankaa oo tän kans yksin. Vanhempia ihimisiä varmaan hoijetaan samalla tavalla. Yritetään hoitaa jottain perussairautta samalla tuhoten liikuntakykyä. Liijan moni lääke myös sotkee ihan normaalia ajatustoimintaa. Ammutaan väärää pöpöä tykillä. PIttäis ottaa huomioon myös yläkertaa. Jos jalat liikkuu ni ei pitäis syöttää vahavoja lääkkeitä ihan vaan sen takia ku kirja sannoo. Ei oo mistään tuulesta temmattu sanonta että terve mieli terveessä ruumiissa. Jos pää pellaa ni kaiken sietäminen on helepompaa. Ja jos vielä jalat toimii ni parantaa sitä ylleistillaa... Ja ja ja...
Että tämmösiä juteltii lääkärin kans. Ukon mielestä ihan eka kertaa. Toki muisti on viime vuosina ollu mitä on mutta kuiten. Kuinka moni teistä on kokenu sammaa. Toivottavasti ees joku. Ja jos eijjoo ni kannattaa ottaa asia puhheeks seuraalla lääkärireissulla. Toki se voi yllättää hänet mutta koskaan ei tiijä. Ukko ainaki yllätty positiivisesti. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti