Tehostettua...

Tiistai. Het aamusta isolle kirkolle. Vaikkei ollu mittää varmuutta otetaanko siellä ees vastaan. Eilen ennen kotiuttamista yrittivät syöpäpolille soitella mutta sillä kertaa ei kukkaa vastannu. Ukko totes ettei yllätä. Aina voi ehtiä moista kapulaa vahtaamaan. Niimpä Ukko tilas eilen pirssin ja tänä aamuna lähti sitten kohti ison kirkon hospitaalia. Toki lääkäri ois varmaan ottanu vastaan vähän huonommassaki kunnossa. No. Sovittii sitte tohtorin kans että tää jakso mennää pelekällä piikillä ja pijetään pumppua levossa vielä eikä anneta ärräkuuria, Ukko tyytyy. Maha on jo tarpeeks sekas antispijootista.

Vaan täytyy ihan rehellisesti myöntää että muutama päivä kovemmassa kuumeessa vie ukosta aikas hyvin mehut. Vähäsekki voimat katuaa jonneki. Pelekkä kumartuminen ottaa jo hengen päälle. Vaikkapa saunan lämmitys. Siinä ku aikasa pää alaspäin taiteili ni johan sai sisälle palattuaan hengittää usiamman kerran. Ja syvvää. Ja hartaasti. Se taitaa tuo kuumetauti olla vähän niinku auton akusta ottas piuhat irti. Taikka jättäs ratijon yöks auki. Vaan onnistuukohan se nykyautoissa... Eipävissii... Kuitenki. Kestää jokusen tovin ennenku virrat pallautuu taas täysiks. Siis jos ylipäätään pallautuu. 

Niin. Otsikko pikkusen huijaa vaan niin on tarkotus. Ukko testaa. Juu. Vaikka kirjottaminen onki semmonen terapiajuttu suurimmaks osaks ni on se kivvaa huomata jos hiukkasen enemmän käy lukijoita. Ny on huomannu että ku mennee elämä hiukka huonommin elikkä on sairaalaa ja tauteja ni lukijoita on enempi. Eikä vaan yks tai kaks vaan ihan tuplaten. Ja sit ku taas elämä pallaa normaaliuomiin elikkäs tylsyyteen ni hups. Sinne meni. Mutta kuten on varmaan tullu tojettua ni jokkainen porskuttaa omia aaltojaan. Omassa altaassaan. Ukko vaan on. Ni.