Elämä on ihunaa...
Maanantai. Tuo kaikkien viikonpäivien anoppi. Koko kansan rakastama työviikon alottaja. Vuorokausi joka jatkaa saumattomasti niin ihanan viikollopun jäläkihuuruissa. Tuo jokaisen työtätekevän joka sunnuntaiehtoo kauhulla oottama. Mitä mukavampi viikolloppu sitä ilikiämpi maanantai. Ja joka kerta se tulee aivan liijan pijan. Niinku urokset. Hyi. Siellä se kurkkii. Nurkan takana. Ja yllättää aina. Eikä sitä pääse karkuun. Ikinä. Koskaan. Millonkaan. Vaan tiijättekö mitä ? Ukkoa se ei haittaa moinen päivä. Yhtään. Hih.
Sillä maanantai on Ukon allakassa vaan yks päivä. OIkiastaan kaikki päivät vois olla nimeltään maanantaimerkkisiä. Taikka tiistai. Aivasten sama. Jokkainen päivä on taas askel lähempänä kuolemaa. Ihan siis jos haluaa olla raavollinen. Ja juluma. Toisaalta tottahan se on. Ja huumorinakin mustaa. Nauru pijentää ja nii eespäin. Vaan päivä. Nii. Ku ei noista ota erua oikeesta millää. Vällii ne pittää sisällää lääkärin. Välliin verisen kokkeen. Taikka vappaaehtoistyötä. Taikka vaan laiskottelua. Suurimmaks osaks sitä.
Juu. Tuosta vappaaehtosesta. Jännää tää suomikansa. Kaikkee pittäis järjestää. Jokkaiselle jottai. Ja mielellään tietysti ilimasta. Tottakai. Mutta. SItten ku järjestettää ni arvakkaapa tulleeko kettää ? Pari kertaa ja sitten on hilijasta. Sitte taas mietitää onko vikkaa ajankohassa, paikassa taikka vaikka vetäjissä. Tai ylipäätään missää. Että halutaa jottai ja ku saahaa ni halutaanki jottai muuta. Tiijä tuota. Onneks eijjoo mittää järjestämässä. Ainakaa semmosta mihin menis kaikki rahat. Palijoo ei sekkää tietysti ois.
Joo. Huomenissa pittäis taas ajella tuonne isolle kirkolle. Ois lääkäriä taas. Saa nähhä mitä kepposia on taas Ukon pään menoks keksiny. Laittaakohan ärrän takasin pellaavaan kokkoonpannoon. Täytyy tuumata niin ettei oo yhtään ollu ikävä. Ei Ukolla eikä lompakolla. Ja on noita pillereitä muutenkin syyvä asti. Vaan tiijä häntä. Jos vaan elimet ja lompakko kestää nii menköö. Jos lääkäri määrää nii ääntä kohti. Paitti peseliä leivälle. Sitä ei. Ennemmin vaikka voipaperia. Vissi on juttu se. Ni.
Sillä maanantai on Ukon allakassa vaan yks päivä. OIkiastaan kaikki päivät vois olla nimeltään maanantaimerkkisiä. Taikka tiistai. Aivasten sama. Jokkainen päivä on taas askel lähempänä kuolemaa. Ihan siis jos haluaa olla raavollinen. Ja juluma. Toisaalta tottahan se on. Ja huumorinakin mustaa. Nauru pijentää ja nii eespäin. Vaan päivä. Nii. Ku ei noista ota erua oikeesta millää. Vällii ne pittää sisällää lääkärin. Välliin verisen kokkeen. Taikka vappaaehtoistyötä. Taikka vaan laiskottelua. Suurimmaks osaks sitä.
Juu. Tuosta vappaaehtosesta. Jännää tää suomikansa. Kaikkee pittäis järjestää. Jokkaiselle jottai. Ja mielellään tietysti ilimasta. Tottakai. Mutta. SItten ku järjestettää ni arvakkaapa tulleeko kettää ? Pari kertaa ja sitten on hilijasta. Sitte taas mietitää onko vikkaa ajankohassa, paikassa taikka vaikka vetäjissä. Tai ylipäätään missää. Että halutaa jottai ja ku saahaa ni halutaanki jottai muuta. Tiijä tuota. Onneks eijjoo mittää järjestämässä. Ainakaa semmosta mihin menis kaikki rahat. Palijoo ei sekkää tietysti ois.
Joo. Huomenissa pittäis taas ajella tuonne isolle kirkolle. Ois lääkäriä taas. Saa nähhä mitä kepposia on taas Ukon pään menoks keksiny. Laittaakohan ärrän takasin pellaavaan kokkoonpannoon. Täytyy tuumata niin ettei oo yhtään ollu ikävä. Ei Ukolla eikä lompakolla. Ja on noita pillereitä muutenkin syyvä asti. Vaan tiijä häntä. Jos vaan elimet ja lompakko kestää nii menköö. Jos lääkäri määrää nii ääntä kohti. Paitti peseliä leivälle. Sitä ei. Ennemmin vaikka voipaperia. Vissi on juttu se. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti