Kotona

Maanantai. Ilta. Koti. Kyllä. Ukko on kotona. Paikassa johon kuuluu. Paikassa jossa haluaa viettää terveet päivänsä. Paikassa jossa mielellään myös ne vähemmän terveet päivät haluaisi viettää. Paikassa jossa on hoito. Huoma. Läheisyys. Rakkaus. Ja kissat. Hih. Ukko siis kotiutu eilisen kuumeettoman päivän tuoman parantumiskehityksen kautta. Ja toki asiaa autto myös se tulehusarvo oikiasti paukahti alemmas. Johonki viiteenkymmeneen. Ja kartioloki vielä vahavisti sen että pumppu toimii. Ei kuulemma vielä ihan täysillä. Mutta toimii.

 Että onko Ukko sitten terve ku kaalimaan vartija ? Noei tietenkään. Yskää on. Ja sitä tulehusta. Yskimällä saa sen vaivan parantaa mutta tulehukseen on kuuri. Loppuviikoks. Jännittää toki sitten vielä se annetaanko syöpäosastolla piikkihoitoja vai ei. Ukko ku ei sinne soittanu vaan osaston hoitaja ainaki yritti. Vaan pirssi on huomiseks jo tilattu ja aamusella keltalamppusen auton keula kohti isoa kirkkua jyrähtää. Ottavat vastaan tahi ei. Sinne mennään ja kela maksaa. Hih. Omavastuut ku on täynnä ni rallit alakakkoon. Neulansilimä ja lujjaa oikiaan... Vaikuiseoli ???

 Mutta ny aletaan rauhottua kotielämään ja normiarkeen taas. Saunaan ei tännää uskaltanu mennä vielä mutta Akka nauttii löylyistä kyllä. Ja sitten hetki naamojen tuijottelua ja huonoja vitsejä. Sitten levolle käymme ja kylykiä käännämme. Huomenna isolle kirkolle. Molemmat. Akka lasten luo. Ukko tylsästi vaan piikille. Semmosta se elämä on. Mutta tiijättekö... Ukko ei valita. Ukko hymyilee. <3 . Ni.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Priorisontia

Se oli sitten semmonen sunnuntai. Akka hoiti kissojen ruokkimisen ja katos työmaalle. Että semmonen lepposa aamu luvassa. Ja paskat. Kahavit ja lääkkeet meni juu. Pumpulla oliki sitte varattu Ukkoa kohti hiukkasen erilaisempi sou. Ei onneks mitenkään tramaattinen mutta sevverta oi vipinää että oikeen lanssilla piti isolle kirkolle kyyti ottaa ja siniset valot läiskyen. Puuskuttammaan ku rupes ja pulssi hakkas toista sattaa. Roppa ei tykkää. Yhtään. Vaan voipa ihan ohimennen muten mainita että näissä nykyajan ampulansseissa oo jousia. Tai ainakaan toimivia. Ukko on tuota satasen kilometrin matkaaa isolle kirkolle ajellu muutaman kerran. Eikä se oo oikiasti niin kuoppanen. Ei tartte tässä ees sipilää syyttää. Vika on ihan automoppiilissa. Ja toisiaata se paarisoasto. AIvan liijan kapia. Mutta elekää ny näistä ainakaan niitä hoitajia syyttäkö. Valamistajat niitä rakentaa. Ja ylipäätään. Enemmmän terveyvenhuollossa vikkaa on rakennusksissa ku tekijöissä. Mutta ku tän alotin lyhyvesti n
Lue lisää

Työ ja kaverit

ja siitä se itea sitten lähti. Ekstraploki. Ukko on ny parina päivänä seurannu eri ryhymiä ja kesksuteluja ja tullu tulokseen. Vakavasti sairastuneen ihimisen yks ensimmäisiä ajatuksia on millon pääsee takas töihin. Ukko mietti ja kyssyy miksi ? Kerranki kunnon syy olla pois oravanpyörästä ja sinne vaan kaivataan takas. Kuulostaa hullulta hä ? Kuinka ihimeen syvälle meihin on tavottu moisen suoritteen tekeminen että sairasvuoteelta pittäis takas sorvin ääreen kiiruhtaa. Ensinnäki. Ukko eijjoo päivääkään kaivannu töihin. On vaan aatellu että hoijetaan ittesä kuntoon ja katotaan sitten. Paitti kun lääkäri noin nelisen vuotta sitten kysy miten ois eläke ei tarvinnu ennää miettiä. Eihän tällä rikastu mutta eipä tartte olla joka aamu ittiä sänkystä repimässä ennen sitä kukon pierua. Vai oliko se sian laulu. Enivei. Vaikka lähes kolokyt vuotta tuliki erinäisiä hommia tehtyä ni eijjoo ikävä. Ei pyöräilyä räntäsatteessa. Saatikka missään muussakaa satteessa. Työ. Palakka. Juu. Ohan siin
Lue lisää

Mieli

Se ois taas sunnuntai ja aika jokaviikkosen kitinän. Aihetta taas ois. Toki otetaan ensiks positiiviset. Taikka positiivinen. Helteet on on hellittänneet. Taikka kovimmat ainaki. Vettäki on satanu joka ois pitäny tehhä ilimasta helepommin henkitettävvä. Ja paremmin nukuttavvaa. Katit ja kontit. Nyjjo pari kuukautta kulettu huonoilla yöunilla. Eikä aina oo saatu paikattua ees päikkäreillä. Nukahtaminen ei oo onneks onkelma vaan se nukkumisen keston lyhhyys. Vaan kuten joku viisas joskus sano ni kuolema kuittaa univelat. Siitä päästäänki aiheeseen. Ukko on joskus sanonu että vaikkapa syöpä ni on kakskolomasossaa henkisen puolen vaiva. Ja ny siihen päälle nakattuna väsymys huonojen unien takia ni on ollu aikaa vunteerata. Liikaaki. Ukko ei aijemmin koskaan ollu ees lähellä masennusta. Tietääkseen ainakaan. Mutta ny on ollu päänuppi aika lailla täynnä kaikemmaaliman nekatiivisia ajatuksia. Eikä kuolemakaa oo loistanu poissaolollaa. Toki ennusteesta on ennää pari vuotta jälellä mutta silt
Lue lisää