Lepposaa oloa...
Tämän päivän osuus muisteloista tullee olemaan aikas vaisu. Mittää hassua tai hullua eijjoo ees kissat tännää teheneet. Ukkoki sai ihan yksikseen venyä punkan pohojalla aamusella ku Akka oli jo karannu töihisä. Mutta oli kuiten laittanu kahavit valamiiks. Naps. Ja kissakki oli ruokittu. Ja pakkastaki oli. Yli kympin mutta alle kahen. Nii tarkkaan tullu katottua ku ei ollu taaskaan mihinkään menoja. Se on tää taukoviikko ylleesä semmonen. Vähän niinku hiiihtoloma. Iliman suksia toki. Kas kummaa muuten ettei kukkaa oo ollu vaatimassa että ei saa sanua hiihto. Pittää olla talavi. Siis loma.
Vaan ku ei oo mihinkää menoja eikä oo kukkaa komentamassa mittää tekemäänkää ni arvaatteko ? Ossaatteko aavistaa ? No ? Ainiin. Kai sitä ihan vähä pitäs tuota kysymystä täsmentää. Hä ? Joo. Että kun kissa on pois ni mitä hiiri tekkee ? Tai siis ku Akka on töissä ja Ukko yksin kotona. Ni arvaatteko ? Ettepä vissii. Oikia vastaus on... Rumpoujen pärinää. Kolinaa. Dadaa... Ei yhtää mittää. Nada. Nounou. Ku telekkarin laittaa auki ja evväät viereen ni ei tartte olla tekemässä yhtikäs mittään. Olemisen sietämätön kevveys. Hih. Ja hah. Se on se uroskeeni. Naaraat ei vaan ossaa.
Ainiin. Ja heti jäi Ukko semmosesta ihan pikkuriikkisen pienestä valehtelujutskasta kii. Valakosesta moisesta. Ku Ukko kävi lenkillä. Mutta ihan vaan vähäsen. Taikka kuinka sen ny kukanenki määrittää. Mutta metrimäärää Ukko ei palijasta. Nauratte kuitenki. Pakkasta ku oli sen toista kymmentä ni vauhti ei päätäkää huimannu. Eikä tossuja. Mutta oli ilima komia. Aurinko paisto ja ois voinu kuvitella että ois kevät jo pitkälläki. Ja kun tuossa meitin pikitiellä jolokutteli ihan yksikseen ihan iliman liikennettä ni on se vaan luksusta. Puhas ilima. Pakkasta. Raikasta. Kaunista. Maalla on ihanaa. Oikiasti.
Mutta. Kuten te siellä kaupunkeissanne tiijätte. Tai siis kuvittelette tietävänne. Puhas ja raikas ilima. Hilijasuus. Maistusko ? Aiettä. Kysymys kuuluukin että miksi te sitten änkäätte kaikki hiihtolomallanne sammoihin paikkoihin ku muutki ? Hiihtokeskuksii jokka on ku pieniä kaupunkeja. Kokkeilkaa joskus oloa maalla. Iliman sitä seinä tai mökkinaapuria. Ihan hilijasuuvessa. Tai antakaa olla. Saattasitte vielä nauttia moisesta. Ni.
Vaan ku ei oo mihinkää menoja eikä oo kukkaa komentamassa mittää tekemäänkää ni arvaatteko ? Ossaatteko aavistaa ? No ? Ainiin. Kai sitä ihan vähä pitäs tuota kysymystä täsmentää. Hä ? Joo. Että kun kissa on pois ni mitä hiiri tekkee ? Tai siis ku Akka on töissä ja Ukko yksin kotona. Ni arvaatteko ? Ettepä vissii. Oikia vastaus on... Rumpoujen pärinää. Kolinaa. Dadaa... Ei yhtää mittää. Nada. Nounou. Ku telekkarin laittaa auki ja evväät viereen ni ei tartte olla tekemässä yhtikäs mittään. Olemisen sietämätön kevveys. Hih. Ja hah. Se on se uroskeeni. Naaraat ei vaan ossaa.
Ainiin. Ja heti jäi Ukko semmosesta ihan pikkuriikkisen pienestä valehtelujutskasta kii. Valakosesta moisesta. Ku Ukko kävi lenkillä. Mutta ihan vaan vähäsen. Taikka kuinka sen ny kukanenki määrittää. Mutta metrimäärää Ukko ei palijasta. Nauratte kuitenki. Pakkasta ku oli sen toista kymmentä ni vauhti ei päätäkää huimannu. Eikä tossuja. Mutta oli ilima komia. Aurinko paisto ja ois voinu kuvitella että ois kevät jo pitkälläki. Ja kun tuossa meitin pikitiellä jolokutteli ihan yksikseen ihan iliman liikennettä ni on se vaan luksusta. Puhas ilima. Pakkasta. Raikasta. Kaunista. Maalla on ihanaa. Oikiasti.
Mutta. Kuten te siellä kaupunkeissanne tiijätte. Tai siis kuvittelette tietävänne. Puhas ja raikas ilima. Hilijasuus. Maistusko ? Aiettä. Kysymys kuuluukin että miksi te sitten änkäätte kaikki hiihtolomallanne sammoihin paikkoihin ku muutki ? Hiihtokeskuksii jokka on ku pieniä kaupunkeja. Kokkeilkaa joskus oloa maalla. Iliman sitä seinä tai mökkinaapuria. Ihan hilijasuuvessa. Tai antakaa olla. Saattasitte vielä nauttia moisesta. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti