Valenttiini

Niin. Elikkäs ollaan helemikuun ja sen nelijännentoista päivän illassa. On menossa päivä jota juhulitaan ystävyyen merkeissä. Toki alunperin kysseessä on ollu rakastavaisten juhula mutta kaippa se tuo ystävyys on kaupallisesti parempi. Taikka siis myynnillisesti. Helepompi myyvä niitä joululta jääneitä suklaita uusissa kääreissä ystäville ja kavereille. Koska jokkaisellahan on ainakin yks kaveri. Rakkaita ei välttis kaikille sitten ookkaa. Vaikka maapallon populamäärän mukkaan kai jokkaiselle ois jossaki joku. Ehkä.

Nii. Ja jos eijjoo ihimiskaveria ni onhan ihimisillä lemmikkejä. Toki esim koirille ei saa antaa niitä suklaasytämiä. Ei taija niitten elimistä tykätä moisista. Ja onhan niille kaikellaisia muita herkkuja sitten yllin kyllin. Millon ootte muuten viimeks käyny lemmikkikaupassa ? On meinaan aika leviät sortimentit noille meitin rakkaille karvakavereille. Osa on toki turhaa mutta niihän ne on ihimistenki kaupoissa. Makusa kullaki sano Musti ku muniaan nuoli. 

Vaan se ystävyys. Ukko on joskus sanonu että varmaan tekis kaikille hyvvää sairastua sillee ees hiukkasen vakavammin. Sillon meinaa aukiaa silimät sen suhteen kuka on se oikia kaveri ja kuka roikkuu vaan seuran tai mahollisen hyötymisen takia kelekassa. Kriisitilanteet erottaa jyvät akanoista. On toki olemassa niitäki jokka osaa olla mukana vaikkeivat juurikaan asioihin kommentoi. Mutta ovat vaikkapa kuuntelevina korvina. Hyvä niin sillä niitäki tarvitaa.

Vaan mihin niitä kavereita ja ystäviä sitte tarvitaa ? Vai mihinkää ?  Yksilöllistä. Kai. Ukko kyllä pärjäis pienelläki porukalla. Kauhiaa laumaa ei tartte ympärillee. Ja toisaalta onko se niin että kavereita on runsaammin mutta ystäviä vaikkapa yks tai kaks ? Tosi ystäviä. Superkavereita. Nii. Sielun ymmärtäjiä. Sanattomien lauseitten ymmärtäjiä. AUttavn käjen ojentajia. Tukipilareita. Riittääkö tähän yks ? Vai pittääkö olla kaks ? Tai usiampi ? Saa keskustella. Ni.