Sunnunnunnukaa
Pyhäilta. Vutista. Olumppialaisiaki on Ukko tuijottanu. Hiihtämisiä. Akkojen niissanottua kiekkoa. Joo. On se melekeen sama laji. Ei vaan oo. Kattokaa ny itte. Ei oo sammaa vauhtia eikä sammaa ryminää. Se ny on vaan vauhikkaampaa. SIis miesten pellaamana. Tuo on niinku se amerikkalaisten jalakapallo. Nimi sama vaikka eri peli. Mutta se onki se pisneksen luvattu maa. Jos amerikan juntit ois joutunu käyttään siitä lajista eri nimiä ni ois varmaa pääkoppa kuumentunu. Yksinkertanen peli yksinkertaselle porukalle. Niinku pasepalli ja korituspallo.
Joo. Jotenki nuo olumppiakisat on semmosella säästöliekillä seuraamisen suhteen. Voi johtua aikatauluistaki. Tai sitten ku on kysseessä nuo enimmäkseen hiihtämistä sisältävät kisat ni ei. Sukset. Ei. Ei jalassa eikä telekkarissa. Ja toisaalta kaikemmaaliman toupinkisotkut eijjoo ainakaa lajin mainetta parantaneet. Eikä se että ei meillä ny oikeesti oo kettää jota vois niinku ennakkosuosikiks sanua. Ees lähellä. Ei lavulla eikä varsinkaan mäjessä. Se ampuva kimalainen taitaa olla ainua joka saattaa ottaa ihan realistisesti kultasen mitalin.
Mutta onhan sunnuntaihin Ukon osalta sisältyny kuulkaas ihan semmonen miniluokan ulukoilulenkkiki. Varmaan ainaki monta sattaa metriä. Voi olla että kilometrejäki. Mittaria ei Ukko ota moisiin mukkaa. Saattaa palijastua vielä matkanteon liijottelijaks. Mutta kuitenki. Ihan ulukoilimassa. Lumi naris kenkien alla. Henkitys höyrys. Pakkasta sevverraan ettei vielä pyörää ota tallista. Eiku eihän se ookkaa tallissa ku katoksessa. Kuitenki. Sitte sais läskit taas kyytiä läskillä. Ku jotenki tuo tossujen päällä tiellä liikkuminen on niinku tylsää. Ja hijasta.
Vaan ei huomennakaa sitte liikuta. Istutaa koko halavatun päivä. Akan kans sairaalalla. Aamusta alakaen. Joku tuhanne sytämen sinhvonia. Invormaatiota siitä miten pittää ja saa ellää invarktin jäläkeen. Ukkopa sannoo. Kauhia lasti viinaksia ja mahoton määrä sikareita ja perse penkkiin ja aika kulluu. Makiasti. Ja nopiasti. Kumpikaan noista myrkyistä ei ehtis ennää Ukkoa tappamaan ennen ku syöpä sen tekkee. Vissi. Ja varma. Uskokaa tai ettekää. Ni.
Joo. Jotenki nuo olumppiakisat on semmosella säästöliekillä seuraamisen suhteen. Voi johtua aikatauluistaki. Tai sitten ku on kysseessä nuo enimmäkseen hiihtämistä sisältävät kisat ni ei. Sukset. Ei. Ei jalassa eikä telekkarissa. Ja toisaalta kaikemmaaliman toupinkisotkut eijjoo ainakaa lajin mainetta parantaneet. Eikä se että ei meillä ny oikeesti oo kettää jota vois niinku ennakkosuosikiks sanua. Ees lähellä. Ei lavulla eikä varsinkaan mäjessä. Se ampuva kimalainen taitaa olla ainua joka saattaa ottaa ihan realistisesti kultasen mitalin.
Mutta onhan sunnuntaihin Ukon osalta sisältyny kuulkaas ihan semmonen miniluokan ulukoilulenkkiki. Varmaan ainaki monta sattaa metriä. Voi olla että kilometrejäki. Mittaria ei Ukko ota moisiin mukkaa. Saattaa palijastua vielä matkanteon liijottelijaks. Mutta kuitenki. Ihan ulukoilimassa. Lumi naris kenkien alla. Henkitys höyrys. Pakkasta sevverraan ettei vielä pyörää ota tallista. Eiku eihän se ookkaa tallissa ku katoksessa. Kuitenki. Sitte sais läskit taas kyytiä läskillä. Ku jotenki tuo tossujen päällä tiellä liikkuminen on niinku tylsää. Ja hijasta.
Vaan ei huomennakaa sitte liikuta. Istutaa koko halavatun päivä. Akan kans sairaalalla. Aamusta alakaen. Joku tuhanne sytämen sinhvonia. Invormaatiota siitä miten pittää ja saa ellää invarktin jäläkeen. Ukkopa sannoo. Kauhia lasti viinaksia ja mahoton määrä sikareita ja perse penkkiin ja aika kulluu. Makiasti. Ja nopiasti. Kumpikaan noista myrkyistä ei ehtis ennää Ukkoa tappamaan ennen ku syöpä sen tekkee. Vissi. Ja varma. Uskokaa tai ettekää. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti