Sinhvoniaa

Joo. Vaan ei mittää korkiakullttuurista oopperaa tai muutakaan vastaavaa järellä selittämätöntä. Vaan ihan puhtaasti lääketieteellistä tiipataapaa latinan kielisillä termeillä ja mahottoman monilla tilastoilla ryyvitettynä. Semmosta oli Ukon ja Akan päivä isolla kirkolla. Hospitaali järjesti pumppupaukauspotilaille tietopaketin jossa ei ollu arvuuttelulle varraa eikä sijjaa. Moitteita sai tasasesti niin keenit ku ruokavalijot. Vähäne liikuntaki sai oman osansa ja pillereistäki arvosteltiin. Lopputulema on se että lääketieje on mahottoman viisas ja potilas vaan maksava hölömö.

Nii. On rasvoja. Kovia ja pehemeitä. On elläinrasvoja. Ja muuten vaan rasvoja. On tuotteita joita pitäs syyvä enemmän. Ja juttuja joita pitäs välttää. On tuotteita joissa on rasvaa pari rosenttia josta taas on pari rosenttia hyvvää. Ja taas toisinpäin. Onko muuten olemassa kovarasvasia vihanneksia ? Ukko syö heti moisia. Taikka rasvattomia ja hyviä syvämelle tuotteita jokka kans maistuu ees jolleki. Ei ees pelekästään hyvälle. Jotenki alakaa tää sairastaminen saamaan koomisia piirteitä sen suhteen että täytynee käyvä jonninsortin matematiikan täyvennyskurssi jotta ossaa nuita kaloroita ees laskia. 

Ja sitten se liikunta. Pari kertaa viikossa sitä. Kolome kertaa tätä. Ja vielä pari kertaa jottain semmosta mistä tykkää. NIi. Ensin pittää repiä ittesä kovvaan kuntoon moisilla pakollisilla ja sitten ruveta harrastammaan. Vaikka pyöräilyä. Siis jos siitä tykkää. Taikka vaikka melonta. Sinne missä aurinko ei paista. Taikka. No. Liikunta on hyväks. Terveellinen ruokavalijo on hyväks. Tupakin ja viinasten välttely se vasta hyväks onki. AInua onkelma tässä lienee se matemaattinen juttu ku ajan riittäminen. Ku ois vielä yks juttu mihin sen pitäs riittää. Elämästä nauttimiseen.

Juu. Siitä pitiki. Pikkumies. Kohta kolome. Kesällä. Riiviö. Automatkalla hoksas ettei tartte turvavöitä. Siis niitä jokka mennee olan yli. Irti. Pysähys ja kiinnitys. Irti. Kiinnitys. Akkuna auki. Irti. Kele. Olokoon. Johan tuo sillä lantiovyöllä tuolissa pyssyy. Ku vaan uskos puhetta. Jota suoltaa itte. Ja koko ajan. Taukuamatta. Ja joko tuli sanottua että jatkuvasti. Loputtomasti. Eikä nukkunu päivällä. Toivottavasti sitten yöllä. Ukko väistää konttoriin. Kissat kuka mihinkin. Osa jopa ulos. Mutta. On se mukavaa vaihtelua. Saa nähhä ollaanko huomenna sammaa mieltä. Ni.