Kuplia ja porinoita

Taas alakaa olla viikko paketissa. Taikka ainaskin nuo arkiset päivät. Ja siihen päälle kaks enemmä ja vähemmä turhaa päivää. Noo. Ukolla ku nuo vuorokauvet on aina samammittasia ja melekeen voisivat olla jopa samannimisiäki. Suuria heittoja oo missää mitä niissä tapahtuu. Vaikka jo heti pittää olla korjaamassa että on. Tai tällä viikolla oli. Kaikennäköstä. Oli piikkiä. Ja kuplaa. Ja hoitajia joka lähtöön. Tarkottaa ny että oli verenottajaa. Piikinantajaa. Ja sitten pumppua hoitava saarnahenkilö. Hih. Kuuluu varmaan ammattinimikkeeseen moittia ihimisten elintapoja. Aiheesta toki. Mutta se oli kokemus joka oli ny vaan käytävä.

Joo. PItäs syyvä sitä ja olla syömättä tätä. Ukko sannoo että heti ku vaikkapa saa kallaa joka päivä tuoreena ja etulliseen hintaan ni pannu kuumenee. Het. Punasen possunlihan voi sillon unohtaa samantien. Paitti jouluna. Tai krillimakkarassa. Taikka hernekeitossa. Pyttipannussa. Hitto. No. Kai sitä vois olla sitä syömättäki.  Toki jos se tarkottaa sitä että joutuu syömään elläinten ruokaa. Niitä vihireitä. Eihän ruuvan ominaisväri voi olla vihiree... Eiku. Se hernekeitto. Ja pinnaattisoppa. Perkules. Ainakaan tommaatteja ei kannata... Ku se ketsuppi ja makaroonilaatikko. Hitsinpimpulat. Ainakaan kaalia Ukko ei syö. Hah. Siitä saitte.

Ruuvasta onki hyvä siirtyä aiheeseen joka eilen niin syvästi Ukkoa kosketti. Elikkäs siihen miten tuo murkina käyttäytyy ku siirtyy ruokatorvesta alaspäin. Ja ennen ulostautumistaan kuinka pilikkoutuu. Jos moisen suorituksen tekkee. Ylleesä. Paitti siis eilen ku pyrki ulos ennen ku pääsi nauttiin esityksestä juurikaa. Tännää on sitten ollu hiukka erilainen sou. Ihan eijjoo nuotit ollu virreessä mutta sointi jo huomattavasti eilistä kirkkaampi. Ja ettei sanos että kiinteempi. Tiiviimpi ainaki. Ja paremmin paikallaan viihtyvä. Sisätiloissa säilyvä. Ettei sanos. Ja sannoohan sitä ihan mielellään ku taas ruoka maistuu.

Juu. Muuten päivä meni silleen sosiaalisuutta parantaessa. Keskusteluja tuli käytyä yhen jos toisenkin kans. Ja ihan hiukkasen pisnestä. Yks vierivien kivien äläppäri Akalle. Tai siis eholle. Tiijä tykkääkö tuo siitä vai menneekö laatikkoon kerräämään pölyä. Muuten postista tuli taas paketti. Kolome rottaa ja yks valakonen käärme. Levyjä nekin. Mussiikkia siis. Ei mittää kuvottavia mukalemmikkejä. Yäk. Ukko ottas rottaa tai käärmettä ikunapäivänä omaks kotielläimeks. Mussiikkina oikeen jees. Sitä kasaria. Toki. Jota kuunnellessa just ny sauna lämpiää ja pääsee taas parraaseen seuraan. Kuumaan koppii. Kaukana kavala maalima. Ni.