Haavoja....
Helemikuu. Talavi taittuu. Päivät pitenee. Valon määrä kasvaa. Kele. Jotenki tohon pimmeyteen jo tottuneena alakaa valosuus ahistaa. Jopa melekeen. Aatelkaa ny. Ku muutenki tuo kalenteri on suht tyhyjä ni mitä enemmän sitä päiväsaikaa on moisia murehtia ni sitä enempi on tympiää. Ku on talavi ni ois ny kerralla pimiää. Tai ees hämärää. Ehtii tuo kesällä auringonperkele taas paistaa. Ihan liijaks asti. Ja polttaa vielä nahkaa. Ja hikiki tullee. Ihan iliman saunaa. Vaan niihän se on ettei suomalainen oo säähän ikkään tyytyväine.
Mutta. Isompiin asioihin. Suru. Kipu. Sairaus. Mite niitten kans pärjää taikka tullee toimeen on joskus kysytty. Klisee sannoo että aika parantaa haavat. Onko näin ? Mitä se parantaa ? Vaan oisko vaan niin että asioitten kans oppii tulemaan toimeen ? Ei kai oo ees tarkotus että suru tai kipu unohtus ? Taikka se sairaus. Ukko ainaki käsittellee sairautesa nii että siellä se on. Jossain tuolla ropan sopukoissa. Murehtii tai ei. Ukon ajatus on se että on työtön. Jolla ny sattuu olleen tauteja. Ja eläke. Liiton raha ois kyllä parempi. Pitäskö alakaa lakkoon. Hih.
Kuten joku aika sitten pumppupaukauksen aikana sairaalassa ollessaa lääkäri Ukolle seuraavasti. Etkö ota tilannetta vakavasti ? Voi ku tietäs. Ukko on vuosia sitten pääkopassaan käsitelly kaverin nimeltä syöpä. Krooninen kuolemanaiheuttaja. Luuletteko että invarkti aiheuttaa samallaisia tunnekuohuja ? Se ku ei Ukon kirjoissa oo samallainen tappaja. Tai kai se vie mennessää jos ei syö lääkkeitä ja tunkee roppaasa väärällaisia myrkkyjä. Mutta se vie sit kerralla. Syöpä on semmonen kittuuttaja. Hittaasti tappava perkele.
Vaan. Nautitaan ny tästä. Eläkkeenmaksupäivästä. Ja laskunmaksupäivä sammaan syssyyn. Kaikkia sitä. Vaan näillä korteilla mennään. Toki sitä palakkapäivi isomman tilin toivossa muistelee... Mutta oli sillon isommat menokki. Kaikemmaaliman tyävaate summuita kuluja. Ja välineitä kotityömaaväliä kulukemaan. Ny se raha tullee kotia hakematta. Että on siinä puolesa. Ei tarvi sen vähäsen tulon etteen mittää tehäkkää. Eikä Ukko kyllä lihasta sen takia heilautakkaa. HIh. Ukko nauttii. Jos ei muusta ni Akasta. Ni.
Mutta. Isompiin asioihin. Suru. Kipu. Sairaus. Mite niitten kans pärjää taikka tullee toimeen on joskus kysytty. Klisee sannoo että aika parantaa haavat. Onko näin ? Mitä se parantaa ? Vaan oisko vaan niin että asioitten kans oppii tulemaan toimeen ? Ei kai oo ees tarkotus että suru tai kipu unohtus ? Taikka se sairaus. Ukko ainaki käsittellee sairautesa nii että siellä se on. Jossain tuolla ropan sopukoissa. Murehtii tai ei. Ukon ajatus on se että on työtön. Jolla ny sattuu olleen tauteja. Ja eläke. Liiton raha ois kyllä parempi. Pitäskö alakaa lakkoon. Hih.
Kuten joku aika sitten pumppupaukauksen aikana sairaalassa ollessaa lääkäri Ukolle seuraavasti. Etkö ota tilannetta vakavasti ? Voi ku tietäs. Ukko on vuosia sitten pääkopassaan käsitelly kaverin nimeltä syöpä. Krooninen kuolemanaiheuttaja. Luuletteko että invarkti aiheuttaa samallaisia tunnekuohuja ? Se ku ei Ukon kirjoissa oo samallainen tappaja. Tai kai se vie mennessää jos ei syö lääkkeitä ja tunkee roppaasa väärällaisia myrkkyjä. Mutta se vie sit kerralla. Syöpä on semmonen kittuuttaja. Hittaasti tappava perkele.
Vaan. Nautitaan ny tästä. Eläkkeenmaksupäivästä. Ja laskunmaksupäivä sammaan syssyyn. Kaikkia sitä. Vaan näillä korteilla mennään. Toki sitä palakkapäivi isomman tilin toivossa muistelee... Mutta oli sillon isommat menokki. Kaikemmaaliman tyävaate summuita kuluja. Ja välineitä kotityömaaväliä kulukemaan. Ny se raha tullee kotia hakematta. Että on siinä puolesa. Ei tarvi sen vähäsen tulon etteen mittää tehäkkää. Eikä Ukko kyllä lihasta sen takia heilautakkaa. HIh. Ukko nauttii. Jos ei muusta ni Akasta. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti