Isolta kirkolta iltaa. Yhä pitävät ei ny lepositteissä mutta osastolla. Lääkäri tuumas että pelataan varman päälle. Ja samalla kuulemma sitten het aamusta neuvotellaan syöpähoitojen jatkot. Ku tosiaan saattaapi sytämen vikkoihin vahavana vaikuttajana olla tuo ärrä. Ei sille yksin syytä anneta mutta kärkipaikoille se tunkee itteesä. Ja sitten ne elämäntavat. Ja keenit. AInaki jos lääkemäärään kattoo ni pittäis vissin sitä lautastaki tutkia ennen ku tunkee murkinaa ääntä kohti. Sama se. Kuhan ei hirveesti vihireetä. Tai kaaleja. Ne ku on sen herrar ruskaon evästä. Kuolee vielä sukupuuttoon. Sen tiekarhun kans.
No. Sen Ukko myöntää ny että ihan ensimmäistä kertaa on semmonen sairaalareissu ettei oo tullu hötkyiltyä. Eijjoo kiusattu hoitajia kysymyksellä millon pääsis kotio. Vaikka mukavaa se toki ois ni mieluummin semmosen pumppupaukun saa täällä ku yksinään kotimökissä. Vaikka kotia se kaikkein mukavin ois taivaltaan lopetella. Mutta se sitten joskus. Vuosien päästä. Ny laitetaan pumppu kuntoon ja mennään sen ehoilla. Ja kaikki epämääräset rintakivut raportoijaan väittömästi tohtorille. Ja jos Akka sannoo että lanssi soitetaan ni sitte soitetaan. Uskotaan viisaampaa. Hih.
Nii. Sitä remonttia. Pitänee ruveta harrastaan jonkinnäköstä kuntoiluliikuntaa. Jos vaikka alottas kävelyllä. Eikä Ukko tarkota ny sitä perinteistä urosten sohovalta jääkaapille siirtymistä. Ihan ulukoilimaan aatteli siirtyä hän. Eikä tarvi ees mittää varusteita hankkia ku voi kävellä syrjässä. Ei tartte rentivaatteita. Ei merkkikenkiä. Eikä varmaankaan mittää syketysmittaria ranteeseenkaa. Vai tarvisko ? Pittäiskö sitä pulssia seurata kulukiessa ? Hmmm... Niiettä jos täytys ni Ukko vois ottaa vastaa semmosen. Melekeen vois veikata että jollain siellä on kaapin perällä joutilaana moinen. Hä ?
Ei vaiskaan. Ukko mittää kerjää. Ei sympatiaa. Eikä sääliä. Ny alakaa terveellinen elämä. Eläkä Akka naura. Sanotaanko että Ukko ei luppaa mittää mutta yrittää parraasa. Ja aikoo viipyä tässä elämässä vielä monta monituista vuotta. Koska nauttii siitä mitä on. Päivän kerrallaan. Ni.
No. Sen Ukko myöntää ny että ihan ensimmäistä kertaa on semmonen sairaalareissu ettei oo tullu hötkyiltyä. Eijjoo kiusattu hoitajia kysymyksellä millon pääsis kotio. Vaikka mukavaa se toki ois ni mieluummin semmosen pumppupaukun saa täällä ku yksinään kotimökissä. Vaikka kotia se kaikkein mukavin ois taivaltaan lopetella. Mutta se sitten joskus. Vuosien päästä. Ny laitetaan pumppu kuntoon ja mennään sen ehoilla. Ja kaikki epämääräset rintakivut raportoijaan väittömästi tohtorille. Ja jos Akka sannoo että lanssi soitetaan ni sitte soitetaan. Uskotaan viisaampaa. Hih.
Nii. Sitä remonttia. Pitänee ruveta harrastaan jonkinnäköstä kuntoiluliikuntaa. Jos vaikka alottas kävelyllä. Eikä Ukko tarkota ny sitä perinteistä urosten sohovalta jääkaapille siirtymistä. Ihan ulukoilimaan aatteli siirtyä hän. Eikä tarvi ees mittää varusteita hankkia ku voi kävellä syrjässä. Ei tartte rentivaatteita. Ei merkkikenkiä. Eikä varmaankaan mittää syketysmittaria ranteeseenkaa. Vai tarvisko ? Pittäiskö sitä pulssia seurata kulukiessa ? Hmmm... Niiettä jos täytys ni Ukko vois ottaa vastaa semmosen. Melekeen vois veikata että jollain siellä on kaapin perällä joutilaana moinen. Hä ?
Ei vaiskaan. Ukko mittää kerjää. Ei sympatiaa. Eikä sääliä. Ny alakaa terveellinen elämä. Eläkä Akka naura. Sanotaanko että Ukko ei luppaa mittää mutta yrittää parraasa. Ja aikoo viipyä tässä elämässä vielä monta monituista vuotta. Koska nauttii siitä mitä on. Päivän kerrallaan. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti