Rakas päiväkirja
Ulukona on liijan mahoton pakkanen. Ukon pittäis alakaa uutta elämää jo pikkuhilijaa tekemään. Mutta tuo luontoilimiö nimeltään sää eijjoo sammaa mieltä. Jos jo aamusta on ollu pakkanen yli kahenkymmenen ni sehän tarkottaa sitää ettei tämmönen leikkauksesta toipuva potilas ny yksinkertasesti voi mennä lenkille. Ensinnäki. Kylymä. Toiseksi. Kylymä ilima. Ja kolomanneks... No ymmärrätte varmaan ettei se ny vaan oo kovin viisasta lenkkeillä tuolla kelillä. Tai no ainakaan se eijjoo hauskaa. Tai no ainakaan Ukkoa ei huvita. Nykki muuten mittari näyttää kaksviis. Pakkasta.
Nii. Että mitä se Ukko ny höpisee. Liikunnasta. Eihän semmonen ny sovi. Mennee maine. Laiskana ovat tähänki asti pitäneet ni mitä tuota muuttamaan. Saattaa vielä jopa laihtua. Mahtus vanahoihin vaatteisiin jopa. Oiskaise. Vaan ohan tuota vissii kummempiaki sattunu. Kuulemma evuskunnastaki löytyny joku viksu. Toki se ehti karata mutta kuiten. Ja jos Ukko ny rupiais liikkumaan ihan vaikka puolitosissaan ni tuskin sitä kukkaan sen kummemmin notteerais. Ei sillä mihinkää lööppeihin pääsis. Vaikka haluvais. Ja sitä ei tuu tapahtuun.
Vaan yks asia on muuten varma tässä elämäntaparemontissa. Ruoka ei muutu. Kohtuus toki säilyy ja se onki se avvain koko hommassa. Saa syyvä mitä haluvaa ja mihin aikaan vaan. Mutta kohtuuvella. Elämä on ihan liijan lyhy siihen että söis jottain joka ei maistu yhtikäs miltää. Voi. Sokeri. Suola. Liha. Rasva. Eikä mittää missä lukkee ton. Taikka kevyt. Tiijättekö että näissä kevytjuttuissa on aikas monesti mahottomat määrät sokeria. Taikka sitä jottain joka ropassa muuttu sokeriks. Hieno nimi sillä oli. Ukko ei vaan muista. Lääkitys kohillaan ku unohtuu. Hih.
Vaan olokoon. Kohtuus se sais olla tuolla pakkasellaki. Jäätyyhän tuolla auton lisäks järkiki. Ja pittäis Akan tojo laittaa roikan nokkaan että pääsee yöks töihin. Ja yks kissa ois saunalla että seki pitäs hakia syömään. Ukko on jo iltapalasa nauttinu. Ja lääkkeet. Nukkumaan vois jo mennä. Mokomat pillerit ku väsyttää. Yhä. Vaan nukutaan ku nukuttaa. Vappaaviikko. Aikaa on. Ni.
Nii. Että mitä se Ukko ny höpisee. Liikunnasta. Eihän semmonen ny sovi. Mennee maine. Laiskana ovat tähänki asti pitäneet ni mitä tuota muuttamaan. Saattaa vielä jopa laihtua. Mahtus vanahoihin vaatteisiin jopa. Oiskaise. Vaan ohan tuota vissii kummempiaki sattunu. Kuulemma evuskunnastaki löytyny joku viksu. Toki se ehti karata mutta kuiten. Ja jos Ukko ny rupiais liikkumaan ihan vaikka puolitosissaan ni tuskin sitä kukkaan sen kummemmin notteerais. Ei sillä mihinkää lööppeihin pääsis. Vaikka haluvais. Ja sitä ei tuu tapahtuun.
Vaan yks asia on muuten varma tässä elämäntaparemontissa. Ruoka ei muutu. Kohtuus toki säilyy ja se onki se avvain koko hommassa. Saa syyvä mitä haluvaa ja mihin aikaan vaan. Mutta kohtuuvella. Elämä on ihan liijan lyhy siihen että söis jottain joka ei maistu yhtikäs miltää. Voi. Sokeri. Suola. Liha. Rasva. Eikä mittää missä lukkee ton. Taikka kevyt. Tiijättekö että näissä kevytjuttuissa on aikas monesti mahottomat määrät sokeria. Taikka sitä jottain joka ropassa muuttu sokeriks. Hieno nimi sillä oli. Ukko ei vaan muista. Lääkitys kohillaan ku unohtuu. Hih.
Vaan olokoon. Kohtuus se sais olla tuolla pakkasellaki. Jäätyyhän tuolla auton lisäks järkiki. Ja pittäis Akan tojo laittaa roikan nokkaan että pääsee yöks töihin. Ja yks kissa ois saunalla että seki pitäs hakia syömään. Ukko on jo iltapalasa nauttinu. Ja lääkkeet. Nukkumaan vois jo mennä. Mokomat pillerit ku väsyttää. Yhä. Vaan nukutaan ku nukuttaa. Vappaaviikko. Aikaa on. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti