Päivä yks.

Eilen kotiutuneen pumppupotilaan eka kokonainen kotipäivä. Totuttelua. Ruoka eikä lääkkeet ennää tuukkaan suoraan kouraan. Ihan itte saa purkista pillerit ja levystä tapletit napsia. Ja kellon kans. Yks ekaks alle. Puoli tuntia ja lissää. Paitti että. Tännää se kaava ei vaan toiminu. Osa lääkkeistä ku oli vielä ihan apoteekissa. Että ihan rauhassa sai miettiä ja nauttia koveiinia. Ja leipää. Onneks Akka oli ollu yövuorossa ni oli kissat jo ruokittu. Ukko sai semmosen peheminän laskun aamun.

Pumppu voi olla kärsiny mutta eijjoo vaikuttanu autoiluun. Nii sitä ei kielletty. Vissii komppivikasille lätkästään ajamattomuuskäsky. No. Ukko laitto autua hetkeks roikkaan ja hurrautti sitten apoteekkiin. Suunnitelma oli että purkki kertaa monta. Mutta. Aateekoo. Siellä oli jonkillainen systeemien päivitys menossa. Ja tottakai ku semmonen tehhään kaupan aukioloaikana ni eihän se voi millään mennä ku römssöössä. Onneks ei kuiten moinen vaikuta lääkekaappeihin. Ja ehtihän siinä muutaman tapletin ottaa ootellessa.

Sitte piti käyvä paikallisessa teekoossa ensinnäki perumassa lapra-aikoja. Ja päivittää kuulumisia hoitohenkilkunnalle. Varsinkin niille jokka perjantaina saatto mut lanssin kyytiin. Oli ne ottanu kuulemma tilanteen vakavasti mutta pikkusen kuiten yllättyvät siitä kuinka ikävä se tilanne olikaa. Eli ihan oikiasti. Rintakipu. Menkää lääkäriin. Heti. Juu. Kontrolliaika sentään tuli varattua. Ihan syvänhoitajalle. No saarnaa sieltä tietysti tullee. Korresterooli. Vihanneksia. Liikuntaa. SIinä. Ei tartte käyvä. Hih.

Vaan arvaatteko mihin Ukko on kohta menossa ? Vihje. Akan kans. Vihje kaks. Kuuma. Oliko liika heleppo ? Juu. Sauna. Ja joo Ukko muistaa rauhallisesti heittää vettä. Ei saa veripumppua rasittaa liikaa. Sopivast vaan. Ja vaan yks alakomahooliton oluttölökki. Että silleen. Ei muutaku siis kiitos. Ja heippa. Ni.