Tuttua huttua
Juu. Ja jos ny jompikumpi lukijoista eilen huomas ni oli tauko. Lepoa. Sormille päälle ja muutenki. Roppa elikkäs selekä ny jotenki jumittaa. Tai saattaa se olla vika rintakehässäki. Tuota luuston anatomiaa ja toisiisa kietoutuneita hermosäikeitä ku Ukko ei juurikaan tunne. Vaan se käy seuraavasti. Ukko nukkuu vasemmalla kylellä. Kaikki hyvin. Herrää. Aattelee lonkan takia kääntää kylykiä. Virhe. Tunne on ku semmonen paksu palava parru työnnettäs rinnasta selekään. Ei auta kääntyä takas vasemmalle. Ei oikialle. Eikä varsinkaan olla selällään. Siispä ylös ja hartioitten pyöritystä. Erinäisiä käsien huitomista monneen eri suuntaan. Saattaa jopa melekeen heti helepottaa. Tai sitte ei.
Nii. Ja ny siellä sanotaan että ota puranaa. Tai vastaavaa. Taikka laita hevosen salavaa. Muuta litkua taikka linimenttiä. Juu ei. Kipulääkkeisiin Ukko ei sorru. Yks syy on se päätös minkä teki sillon aikanaan ku myrkyistä pääs erroon. Ja toinen syy on tuo vattakalusto. Ihan ei varmaks ossaa sanua aiheuttasko puranat vattankäänteitä. Pahinta ois tietysti se ettei se kipulääke auttas kippuu mutta löis pakin sekas. Sitten polttas selekää pöntöllä istuessa. Kivvaako ? Tuskin. Eikä se niakaran valuminen sisäelimistä jätehuoltoonkaan kuulosta kovin hauskalta. Eihän ? Sitte ois yks konsti. Hieroja. Mutta. Vaikka siitä kuinka Kela korvais ja mitä ni kyllä sillekki hintaa tulis. Ja nuo luut. Ei suurta murjomista kestä.
Mutta tiijättekö silti mitä ? Ei tää oo valitusta. Tää on vaan tilanteen toteamista. Nää on ny niitä hiukkasen huonompia päiviä. Ja vaikka huomenna on ison kirkon päivä ni jos se vaan aamusella tuntuu siltä ettei oo ajokykynen ni sitten puhelin kouraan ja soitto sairaalaa. Että vörloot ja kiitos ei olla tulossa. Ja hyvinki tojennäkösesti sanovat että käy kuvvauttamassa sitä rankaa. Tai istuta ittes lääkärin nenän ettee ainaki. Että ei oo semmosia kivveen hakattuja menoja olemassakaa. Ei se syöpä tätä taistelua voita vaikka jäis yks piikki välistä. Ja jäishän samalla poonuksen pois kortisooninkerpele. Sopis oikiasti tilanteeseen erittäi hyvin ku tuo maha...
Vaan... Ny on ollu taas enempi aikaa kuunnella mussiikkia. Vinnyylejä. Aarteita. Yks löyty tännää ku piti kylillä partalääkärissä pyörähtää. Muistatteko semmosen suomalaispäntin jonka nimi oli semmonen aavikkokoira vai mikä rakki se olikaa... Siinä oli semmosia pörröpääpoikia. Porista tais tulla. Vai olikoha se... Sama tuo. Akka tykkäs että se ois semmonen hänen makkuu sopiva kiekko. Ja mikä siinä. Ukko kuunteli sen just läpi ihan vaan kuntotarkastuksena. Ei tuu Ukosta vieläkää sen fania. Ei. Vaan ku se on klassikoks laskettava ni kai se pittää olla hyllyssä. Vaikka onki tinko...Hih...
Mutta ny on aika teen. Ja sämpylän. Kurnii suolissa. Ja Akka on töissä. No. Ukko on jo iso poika ja tekkee itte iltapalasa. Kissakki on jo ruokasa saanu ni eijjoo karvaotuksia pöyvän reunalla kerjäämässä. Ehkä. Vaan siinäpä kerjää. Mittää ei tipu. Saavat oottaa Akkaa. Jos se ny muisti käyvä kaupassa ja ostaa jokusen purkin katinmurkinaa. Ukko unohti autuaasti moiset päivällä. Joo. Höpötykset sikseen ja veenkeitin naps. Alakertaan lomps siis. Että huomiseen ja heippa. Ni.
Nii. Ja ny siellä sanotaan että ota puranaa. Tai vastaavaa. Taikka laita hevosen salavaa. Muuta litkua taikka linimenttiä. Juu ei. Kipulääkkeisiin Ukko ei sorru. Yks syy on se päätös minkä teki sillon aikanaan ku myrkyistä pääs erroon. Ja toinen syy on tuo vattakalusto. Ihan ei varmaks ossaa sanua aiheuttasko puranat vattankäänteitä. Pahinta ois tietysti se ettei se kipulääke auttas kippuu mutta löis pakin sekas. Sitten polttas selekää pöntöllä istuessa. Kivvaako ? Tuskin. Eikä se niakaran valuminen sisäelimistä jätehuoltoonkaan kuulosta kovin hauskalta. Eihän ? Sitte ois yks konsti. Hieroja. Mutta. Vaikka siitä kuinka Kela korvais ja mitä ni kyllä sillekki hintaa tulis. Ja nuo luut. Ei suurta murjomista kestä.
Mutta tiijättekö silti mitä ? Ei tää oo valitusta. Tää on vaan tilanteen toteamista. Nää on ny niitä hiukkasen huonompia päiviä. Ja vaikka huomenna on ison kirkon päivä ni jos se vaan aamusella tuntuu siltä ettei oo ajokykynen ni sitten puhelin kouraan ja soitto sairaalaa. Että vörloot ja kiitos ei olla tulossa. Ja hyvinki tojennäkösesti sanovat että käy kuvvauttamassa sitä rankaa. Tai istuta ittes lääkärin nenän ettee ainaki. Että ei oo semmosia kivveen hakattuja menoja olemassakaa. Ei se syöpä tätä taistelua voita vaikka jäis yks piikki välistä. Ja jäishän samalla poonuksen pois kortisooninkerpele. Sopis oikiasti tilanteeseen erittäi hyvin ku tuo maha...
Vaan... Ny on ollu taas enempi aikaa kuunnella mussiikkia. Vinnyylejä. Aarteita. Yks löyty tännää ku piti kylillä partalääkärissä pyörähtää. Muistatteko semmosen suomalaispäntin jonka nimi oli semmonen aavikkokoira vai mikä rakki se olikaa... Siinä oli semmosia pörröpääpoikia. Porista tais tulla. Vai olikoha se... Sama tuo. Akka tykkäs että se ois semmonen hänen makkuu sopiva kiekko. Ja mikä siinä. Ukko kuunteli sen just läpi ihan vaan kuntotarkastuksena. Ei tuu Ukosta vieläkää sen fania. Ei. Vaan ku se on klassikoks laskettava ni kai se pittää olla hyllyssä. Vaikka onki tinko...Hih...
Mutta ny on aika teen. Ja sämpylän. Kurnii suolissa. Ja Akka on töissä. No. Ukko on jo iso poika ja tekkee itte iltapalasa. Kissakki on jo ruokasa saanu ni eijjoo karvaotuksia pöyvän reunalla kerjäämässä. Ehkä. Vaan siinäpä kerjää. Mittää ei tipu. Saavat oottaa Akkaa. Jos se ny muisti käyvä kaupassa ja ostaa jokusen purkin katinmurkinaa. Ukko unohti autuaasti moiset päivällä. Joo. Höpötykset sikseen ja veenkeitin naps. Alakertaan lomps siis. Että huomiseen ja heippa. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti