Yhä isolla kirkolla

Juu. Ison kirkon hospitaali pittää yhä Ukon pihteissää. On ultrattu ja opetetltu lääkekemiaa. Mikä pilleri otetaan mihinki aikaan ja minkä kans. On annettu ohojeita liikkumisseen ja ittestään huolehtimiseen. Joko ultra mainittiin. No. Kaks kertaa muuten sekin tehtiin. Leikkaushaava kuvattiin. Oojakoo. SItte ylitohtori kuvas pumpun. Kuulemma joku osa on vielä lakossa. Kuulemma saattaa pillereillä lähtä käyntii. Ja jos ei ni Ukko ei muista mitä sitten. Kaippa näillä taikutreilla on konstisa. On tää lääketiete sen verta ihimeellinen maalima että tämmönen juntti on enemmän ku ihimeissää. Hih.

Nii. Ja yks jännä juttu tässä uuvessa tautikaverissa on. Siis sepelivaltimotauti oli se. Että sitä sairastaville ja niitten paremmille puoliskoille järjestetää oikeen kokonainen päivä jossa annetaan varmaanki ihan mahoton määrä invormaatiota siitä miten tän kans oikiasti pitäs ellää. Kukkaaha ei varmaan ihan tiketilleen kaikkiin ohojeisiin pysty mutta... Ukko ainaki parraasa yrittää. Vaikka tuo tautipirulainen onki tuolla sisällä ny oikeen tiimisä kans riehumassa ni eipä tiijä mihin roppaan astu. Turpii tullee mokomalle. Ja iso hah.

Joskus on muuten ollu puhe siitä murffin laista. Että ku alakaa mennee poskilleen ni sitten rytisee kunnolla. No ehkä se rytinä on hiukka vahavasti sanottu mutta miettikää... Ukko oli ennen syöpätiaknoosia varsin terve. Niinku se kaalimaan vartija. Polovi oli ainut jota oli operoitu. Sitte tuli syöpä. Ja osteoporoosi. Kilipirauhasen vajjaus. Kaihi. Ja ny invarkti. Puhumattakan jos lonkat on kuvissa sökönä että neki vaihettais keinotekosiin. Oisko siinä jo yhelle tarpeeks ? Mitä luulette ? Tokihan näitenki kans pärjää ku ottaa puolisen kilua tapletteja joka aamu. Ja vähän vielä illallaki. Ei hih.

NIi että jos sitä haaveissan ainaki pääsis jo huomenna kotio. Kissojen luo AKan viereen ommaan sänkyyn. Ois makia se. Vaikka täällä on hyvä hoito ja oikeen maittavat murkinat ni kyllä ihiminen kuuluu kottiisa. Kuten sanottu. Ni.