Pulssit ja paineet
Ootellaan. Ihimetellään. Tää uus elämä hakkee uomiaan. Ukko kokkee jollain tappaa olevasa kyllä sen suhteen pirun onnekas. Tässä porskutettaan ja kirjotellaa höpöjä vaikka on ny käyny kahen tappavan mankelin läpitte. On ollu syöpää ja nu tää pumppupommi. Ja jotenki vielä suht kevyillä asseilla on Ukkua ammuttu. Tavallaan. Ei täällä muuten ennää oltas. Joojoo. Syöpä on krooninen. Pumppu on käyny melekeen kuolon porteilla. Kuten lauvantaiaamun kiertävä lääkäri kysy... Etkö ota tätä tilannetta vakavasti ?
Vastaus on että ottaa. Mutta kuten Ukko totes lääkärille ni tää on tuttua. Pääkoppa on ravistettu jo syöpäpirulaisen kans. Kuolema on asia jota ei tartte aatella päivittäin. Ei vaikka pumppu tekis mitä. Syövän kans aatokset oli jo tarpeeks mustia ettei pumppu pysty laittaan paremmaks. Tai synkemmäks. Tottakai se voi viijä ennenaikaseen hautaan mutta niin voi vielä syöpäki. Ja voihan Ukko vaikka jäähä auton alle. Tai tulla salaman lyömäks. Ennakkoon murehtiminen on yks maaliman turhimmista jutuista. Huominen kun on mysteeri.
Ylipäätää tuo murheitten mukanaan kuskaaminen aiheuttaa vaan lissää onkelmia. Tullee ressiä. Ja ihan varmasti se nostaa verenpainettaki. Ja sen tietää mihin seki johtaa. Pam. Kertalaakista. Tuntuu vaan nykyjään olevan niin että liijan moni enemmän muitten asioista ku omistaan. Pahotetaan mieltään muitten tekemisistä. Jokka ei oo ees heille onkelma. Eletään elämää toisten kautta ja unohetaan omasa. Mietitään jonki puhheita ja ollaan nii olevinaan viisaampia. Ettei noin vaan voi tuumailla. Tuumakkaa omaa pessäänne. Jookos ?
Ukko ei ny missää tapauksessa oo mikkää malliesimerkki. Ukolla on varmasti parannettavvaa. Mutta tiijättekö mitä ? Vanha viisaus. Kukkaa eijjoo täyvellinen. Kaikilla on joku ominaisuus joka jos ei välttämättä kaipaa postamista ni ainaki viksaamista. Ja toisaalta... Jos on oman ittesä kans tasapainossa ja onnellinen ni siihen ei pittäis kellää olla nokan koputtamista. Jokkainen kulukee omia polokujaan. On ne sitten enemmän tai vähemmän kivisiä. Vaan varmasti niitä on. Ni.
Vastaus on että ottaa. Mutta kuten Ukko totes lääkärille ni tää on tuttua. Pääkoppa on ravistettu jo syöpäpirulaisen kans. Kuolema on asia jota ei tartte aatella päivittäin. Ei vaikka pumppu tekis mitä. Syövän kans aatokset oli jo tarpeeks mustia ettei pumppu pysty laittaan paremmaks. Tai synkemmäks. Tottakai se voi viijä ennenaikaseen hautaan mutta niin voi vielä syöpäki. Ja voihan Ukko vaikka jäähä auton alle. Tai tulla salaman lyömäks. Ennakkoon murehtiminen on yks maaliman turhimmista jutuista. Huominen kun on mysteeri.
Ylipäätää tuo murheitten mukanaan kuskaaminen aiheuttaa vaan lissää onkelmia. Tullee ressiä. Ja ihan varmasti se nostaa verenpainettaki. Ja sen tietää mihin seki johtaa. Pam. Kertalaakista. Tuntuu vaan nykyjään olevan niin että liijan moni enemmän muitten asioista ku omistaan. Pahotetaan mieltään muitten tekemisistä. Jokka ei oo ees heille onkelma. Eletään elämää toisten kautta ja unohetaan omasa. Mietitään jonki puhheita ja ollaan nii olevinaan viisaampia. Ettei noin vaan voi tuumailla. Tuumakkaa omaa pessäänne. Jookos ?
Ukko ei ny missää tapauksessa oo mikkää malliesimerkki. Ukolla on varmasti parannettavvaa. Mutta tiijättekö mitä ? Vanha viisaus. Kukkaa eijjoo täyvellinen. Kaikilla on joku ominaisuus joka jos ei välttämättä kaipaa postamista ni ainaki viksaamista. Ja toisaalta... Jos on oman ittesä kans tasapainossa ja onnellinen ni siihen ei pittäis kellää olla nokan koputtamista. Jokkainen kulukee omia polokujaan. On ne sitten enemmän tai vähemmän kivisiä. Vaan varmasti niitä on. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti