Pallopumppu

Terveisiä siolta kirkolta. Eilinen meni silleen urosvinkkelistä makiasti ku sai vaan pötkötellä. Toki ois voinu loikoilla ihan kotosalla. Eikä teekoossa. Tai ampumalanssissa. Tahi leikkauspöyvällä. Ny kuletaan sitten yks pallo suonissa etiäpäin. Ja tästä Ukko ny pari sannaa laukoo ja toivoo että ajatuksella kuuntelette. Siis. Jos koette rinnassanne semmosen tennispallon kokosen polttavan tai muuten ikävän tunteen. Lääkäriin. Heti. Eikä siis huomenna. Vaan oikiasti heti. Koska saattaa olla että sitä huomista ei ennää tuu. Ja jos se lääkäri eppäilee ni käskekää ottaa käyrä. Ja verta. Tnt. Joku ropopiini tai jottai. Kyllä ne siellä tietää.

 Ja aina joku tietysti kyssyy tuntuko se operaatio. Ei tunnu. Vaikkei nukuteta. Saa vielä isolta ruuvulta seurata leikkausta. SIellä vilisee kaikellaisia makarooninnäkösiä kuvatuksia. OIkiastaan näyttää mato-ongelta. Veen alla siis. Ja ku se pallo laitetaan sinne suoneen niin onki yllättäen aikas suoraa viivaa. Mutta pelekän operation pelon takia ei tosiaankaan kannata olla lääkäriin menemätt. Oikiastaan minkään vaivan kans. Varsinkaa meitin urosten. Pitäs jo heittää se ylypeys mäkkee että ollaan niin pirun vahavoja ettei mikkää tauti saa nurin. Saa se. Ja voi olla se viimenen kerta. Iliman ylösnousua.

 Joko on peloteltu tarpeeks ? Hä ? Ok. Eli. Jos tievossa on sukurasite vaikkapa just pumppupuolelta ni ei kannata naureskella. Kannattaa mennä lääkäriin ja varmistaa asia. Tarkistaa onko mahollisessa riskiryhymässä vai ei. Aika moni sydänpuolen vaiva taitaa olla perriytyvvä. Kommentoikaa jos ootte sammaa mieltä. Taikka eri. Mutta otetaan asia vakavasti. Koska huomisesta ei koskaan tiijä. Elämä on lahja jonka kans ei kannata leikkiä. NI.

Kommentit

  1. Anneli Kesti5. maaliskuuta 2018 klo 10.04

    Molemmat vanhemmat kuoleutu massiiviseen sydäninfraktiin, käskivät meijän lasten käyvä liäkärissä josko perinnöllistä ois. Toiset katraasta tutkittiin kunnolla, mut mulle nauro yksityisen liäkäri jot kuka on sanonut jot sulla ois sydämmessä jottain vikkaa... ! Ei tutkinut ollenkaan, lähetti pois. Jot semmosii lääkäreitä meillä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unknown10. maaliskuuta 2018 klo 14.56

      Puhutaan keeneistä. Puhutaan elintavoista. Ukko on sitä mieltä että suurin osa näistä kuolemantauveista johtuu vaan huonosta tuurista. Ja niitä on aivan turha miettiä. Tauti on jos tauti on.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Priorisontia

Se oli sitten semmonen sunnuntai. Akka hoiti kissojen ruokkimisen ja katos työmaalle. Että semmonen lepposa aamu luvassa. Ja paskat. Kahavit ja lääkkeet meni juu. Pumpulla oliki sitte varattu Ukkoa kohti hiukkasen erilaisempi sou. Ei onneks mitenkään tramaattinen mutta sevverta oi vipinää että oikeen lanssilla piti isolle kirkolle kyyti ottaa ja siniset valot läiskyen. Puuskuttammaan ku rupes ja pulssi hakkas toista sattaa. Roppa ei tykkää. Yhtään. Vaan voipa ihan ohimennen muten mainita että näissä nykyajan ampulansseissa oo jousia. Tai ainakaan toimivia. Ukko on tuota satasen kilometrin matkaaa isolle kirkolle ajellu muutaman kerran. Eikä se oo oikiasti niin kuoppanen. Ei tartte tässä ees sipilää syyttää. Vika on ihan automoppiilissa. Ja toisiaata se paarisoasto. AIvan liijan kapia. Mutta elekää ny näistä ainakaan niitä hoitajia syyttäkö. Valamistajat niitä rakentaa. Ja ylipäätään. Enemmmän terveyvenhuollossa vikkaa on rakennusksissa ku tekijöissä. Mutta ku tän alotin lyhyvesti n
Lue lisää

Työ ja kaverit

ja siitä se itea sitten lähti. Ekstraploki. Ukko on ny parina päivänä seurannu eri ryhymiä ja kesksuteluja ja tullu tulokseen. Vakavasti sairastuneen ihimisen yks ensimmäisiä ajatuksia on millon pääsee takas töihin. Ukko mietti ja kyssyy miksi ? Kerranki kunnon syy olla pois oravanpyörästä ja sinne vaan kaivataan takas. Kuulostaa hullulta hä ? Kuinka ihimeen syvälle meihin on tavottu moisen suoritteen tekeminen että sairasvuoteelta pittäis takas sorvin ääreen kiiruhtaa. Ensinnäki. Ukko eijjoo päivääkään kaivannu töihin. On vaan aatellu että hoijetaan ittesä kuntoon ja katotaan sitten. Paitti kun lääkäri noin nelisen vuotta sitten kysy miten ois eläke ei tarvinnu ennää miettiä. Eihän tällä rikastu mutta eipä tartte olla joka aamu ittiä sänkystä repimässä ennen sitä kukon pierua. Vai oliko se sian laulu. Enivei. Vaikka lähes kolokyt vuotta tuliki erinäisiä hommia tehtyä ni eijjoo ikävä. Ei pyöräilyä räntäsatteessa. Saatikka missään muussakaa satteessa. Työ. Palakka. Juu. Ohan siin
Lue lisää

Mieli

Se ois taas sunnuntai ja aika jokaviikkosen kitinän. Aihetta taas ois. Toki otetaan ensiks positiiviset. Taikka positiivinen. Helteet on on hellittänneet. Taikka kovimmat ainaki. Vettäki on satanu joka ois pitäny tehhä ilimasta helepommin henkitettävvä. Ja paremmin nukuttavvaa. Katit ja kontit. Nyjjo pari kuukautta kulettu huonoilla yöunilla. Eikä aina oo saatu paikattua ees päikkäreillä. Nukahtaminen ei oo onneks onkelma vaan se nukkumisen keston lyhhyys. Vaan kuten joku viisas joskus sano ni kuolema kuittaa univelat. Siitä päästäänki aiheeseen. Ukko on joskus sanonu että vaikkapa syöpä ni on kakskolomasossaa henkisen puolen vaiva. Ja ny siihen päälle nakattuna väsymys huonojen unien takia ni on ollu aikaa vunteerata. Liikaaki. Ukko ei aijemmin koskaan ollu ees lähellä masennusta. Tietääkseen ainakaan. Mutta ny on ollu päänuppi aika lailla täynnä kaikemmaaliman nekatiivisia ajatuksia. Eikä kuolemakaa oo loistanu poissaolollaa. Toki ennusteesta on ennää pari vuotta jälellä mutta silt
Lue lisää