Päivän elokuva.
Tännää laitetaan kuosiin tosielämän kuvvauksista tiistai. Tuo ikunen kakkonen. Välliinputuaja. Maanantai on maineelta se viikon surkein. Alottaja. Keskiviikko taas on se niissanottu pikkulauvantai elikkäs jo jonkinnäkönen juhlapäivä. Mutta tiistai siinä välissä on jokseenkin hajuton ja mauton. Väritönki kenties. Yhen sortin lepopäivä oikiastaan. Joissakin urheiluajjeissa se on ottelupäivä. Vaan harvemmin. Ja onko muuten muissa ku talavella kiekossa ? NIiettä semmosta päivää tässä ny muistella ja riittisellä silimällä tujotettaa. Vai pitäskö olosuhteet huomioijen antaa pikkusen armua ?
Ukon tämänkertanen tiistai on semmonen pitkän kaavan vuorokausi. Eilinen kortisooni venytti nukkumaanmenua tuonne puoli nelijään aamuyöhön. Ja nukahtaminen sitten tapahtu joskus sen jäläkeen. Ei havvaintua. Ja ku Akka teki lähtyä työmaalle ni kävi tarkastamassa tilanteen. Kuulemma omituisia tuhinoita kuulu peiton alta. Oli Ukko juuri herännä. Kello puoli seittemän. Että siinä yöunet. Tällä perusteella tosielämän lehva on ansainnu ensimmäisen tähtesä. Taikka sanotaan että se on se perusarvosana ihan mille tahansa päivälle. Että saa samppakalija olla vielä lämpimässä.
SItten aamupalojen ja lääkkeen nauttimisen perästä laitettiin mietintämyssy kupoliin. Tarkotuksena oli ainakin käyvä tamppaamassa pihamaalle polokuja. Tai ainakin yks. Ihan akkunasta katottuna ei palijastunu lumen senttimääränen runsaus. Mutta. Toinen ajatus olis ollu käynti kylillä. Pakkanenki näytti laskevan sopivasti kahestakympistä alle kympin. Mutta ensin tankkaus et tyhyjennys. Onnistuneet suoritukset molemmista. Haalarit ja kumisaappaat ylle ja pihamaalle. Poloku numero yks. Lunta. Perkele. Yli poloven. Ja Ukko on sentää melekeen kaksmetrinen. Ja pumppu sano huhhuh. Ei hyvä.
Henkityksen tassaantumista hartaasti ootellessa Ukko teki päätöksen sen kyläreissun kans. Iliman sen kummempia vainoharhoja oli kenties parrein jäähä kotia. Tankata enerkiaa ja kenties kuiten antaa univelalle hiukka arvua. Nukkua. Ees hiukkasen. Vaikka sen puolen tähen verran. Ja jos vaikka sais yhen kissan kaveriks. Ku tuntuneet viime aikoina viihtyvän joko ihan omissa oloissaa tai Akan peiton alla. Toki tuo kaikkein pienin ja parantavia voimia ommaava neiti nukkuu Ukon kainalossa. Ku sille passaa. Jännää. Siis tuo kissojen omapäisyys. Vaikka sen tietää ni aina se vaan vällii hämmästyttää...
Etiäpäin leffassa. Iltapäivää ku pääsi ja Akka kottiutu ni alako elokuva saavuttaa seuraavaa tähtiään. Ruoka. Lohkopotut kanakastikkeella. Ja ku Ukko kuorii potut Akan tehessä kastikkeen ni ruoka tienaa arvosanan heleposti. Kakski tähtee ansaittis mutta ku tarijollla on täsä kohtaa vaan yks. Elikkäs ollaan kahessa ja puolessa. Puolikas tulleeki sitte siitä että Akka saa saunua yksin. Se on sitä päivän laatuaikaa. Amerikkalaisessa elokuvassa se semmonen rakastumisen kohta. Siirappikohtaus. Molempien saunominen oiskin ollu jo hääjuhula. Hih.
Elikkäs. Ploki pakettiin. Kolome tähtee. Ei huono tiistaiks. Iliman mittää sen kummempia häpeninkejä varsin mallikas suoritus. Ohojaus ihan aaluokkaa. Kulissien takanakaa ei oo sen kummempia hulinoita sattunu että kaikki on käyttäytyny iliman sen kummempia mielesäpahotuksia. Ja varsinki naispääosan esittäjä on taas vetäny melekeen kympin suorituksen. Eikä kuvvauksissa oo tännäänkää yhtää elläintä haitallisesti koheltu. Että nämä kaikki huomijoon ottaen vois antaa melekee poonustähen. Että loppujen lopuks oikeesta aika mainio päivä. Taas. Ni.
PS Syöpä ei oo tabu. Siitä saa ja pittää puhua. Muistakaa se.
Ukon tämänkertanen tiistai on semmonen pitkän kaavan vuorokausi. Eilinen kortisooni venytti nukkumaanmenua tuonne puoli nelijään aamuyöhön. Ja nukahtaminen sitten tapahtu joskus sen jäläkeen. Ei havvaintua. Ja ku Akka teki lähtyä työmaalle ni kävi tarkastamassa tilanteen. Kuulemma omituisia tuhinoita kuulu peiton alta. Oli Ukko juuri herännä. Kello puoli seittemän. Että siinä yöunet. Tällä perusteella tosielämän lehva on ansainnu ensimmäisen tähtesä. Taikka sanotaan että se on se perusarvosana ihan mille tahansa päivälle. Että saa samppakalija olla vielä lämpimässä.
SItten aamupalojen ja lääkkeen nauttimisen perästä laitettiin mietintämyssy kupoliin. Tarkotuksena oli ainakin käyvä tamppaamassa pihamaalle polokuja. Tai ainakin yks. Ihan akkunasta katottuna ei palijastunu lumen senttimääränen runsaus. Mutta. Toinen ajatus olis ollu käynti kylillä. Pakkanenki näytti laskevan sopivasti kahestakympistä alle kympin. Mutta ensin tankkaus et tyhyjennys. Onnistuneet suoritukset molemmista. Haalarit ja kumisaappaat ylle ja pihamaalle. Poloku numero yks. Lunta. Perkele. Yli poloven. Ja Ukko on sentää melekeen kaksmetrinen. Ja pumppu sano huhhuh. Ei hyvä.
Henkityksen tassaantumista hartaasti ootellessa Ukko teki päätöksen sen kyläreissun kans. Iliman sen kummempia vainoharhoja oli kenties parrein jäähä kotia. Tankata enerkiaa ja kenties kuiten antaa univelalle hiukka arvua. Nukkua. Ees hiukkasen. Vaikka sen puolen tähen verran. Ja jos vaikka sais yhen kissan kaveriks. Ku tuntuneet viime aikoina viihtyvän joko ihan omissa oloissaa tai Akan peiton alla. Toki tuo kaikkein pienin ja parantavia voimia ommaava neiti nukkuu Ukon kainalossa. Ku sille passaa. Jännää. Siis tuo kissojen omapäisyys. Vaikka sen tietää ni aina se vaan vällii hämmästyttää...
Etiäpäin leffassa. Iltapäivää ku pääsi ja Akka kottiutu ni alako elokuva saavuttaa seuraavaa tähtiään. Ruoka. Lohkopotut kanakastikkeella. Ja ku Ukko kuorii potut Akan tehessä kastikkeen ni ruoka tienaa arvosanan heleposti. Kakski tähtee ansaittis mutta ku tarijollla on täsä kohtaa vaan yks. Elikkäs ollaan kahessa ja puolessa. Puolikas tulleeki sitte siitä että Akka saa saunua yksin. Se on sitä päivän laatuaikaa. Amerikkalaisessa elokuvassa se semmonen rakastumisen kohta. Siirappikohtaus. Molempien saunominen oiskin ollu jo hääjuhula. Hih.
Elikkäs. Ploki pakettiin. Kolome tähtee. Ei huono tiistaiks. Iliman mittää sen kummempia häpeninkejä varsin mallikas suoritus. Ohojaus ihan aaluokkaa. Kulissien takanakaa ei oo sen kummempia hulinoita sattunu että kaikki on käyttäytyny iliman sen kummempia mielesäpahotuksia. Ja varsinki naispääosan esittäjä on taas vetäny melekeen kympin suorituksen. Eikä kuvvauksissa oo tännäänkää yhtää elläintä haitallisesti koheltu. Että nämä kaikki huomijoon ottaen vois antaa melekee poonustähen. Että loppujen lopuks oikeesta aika mainio päivä. Taas. Ni.
PS Syöpä ei oo tabu. Siitä saa ja pittää puhua. Muistakaa se.
Kommentit
Lähetä kommentti