Piikitystä taas...
Miksi toisilla punaset sukat on ja toiset iliman maan päällä vajeltaa... Kun toisilla on selässää reppu ja toiset mersuun sujahtaa... Yks rautaa salilla nostelee ja toinen sairaalavuoteessa just sormiaan liikuttellee. Ja mikää ei vaikuta juurikaan toiseen eikä monenkaan huuto kuulu yhenkään korviin. Yks laulaa hallelujjaa ja toinen pimmeyteen ihan reippaasti astelee. Niin ollaan muka samallaisia vaikka ollaan juurikin ja ainuastaan. Erilaisia. Samoilla keeneillä. Muka. Hah.
Wau. Olipa mihinkää liittymätön avvaus. Syyllisiä ovat satunnaisessa järjestyksessä seuraavat. Kortisooni. Revlimiiti. Unen laatu. Päikkäreitten puute. Poskionteloteurastuksen osa kaks. Ei niin kiva. Valuu. Särkee. Ja kun pelekästään nuo laittaa nippuun ni osutaan semmoseen henkiseen tilanteeseen jolle Ukko ei keksi muuta kauniimpaa nimitystä. Ku. Arvaattako ? Juu. Vitutus. Sori. Mutta tuo tunne on vaan jottain jolle ei oikeen kauniimpaa ilimasua löyvy. Tympäsy. Heh.
Juu. Aamulla kyllä nukuttiin. Puoli yheksään. Juu. Mutta. Sitten piti pari tuntia kärvistellä taas sitä pirssin oottamista. Onneks tässä ajankulussa tekemisen puutetta paikkas kivasti ruuvansulatuselimistö. Lääkkeet on kivasti lyöny pakin petonille. Saa juosta väärien hälytysten takia toiletissa puolen tunnin vällei. Iliman minkäällaista tulosta. Eikä ulosta. Ei. Ja isolle kirkolle oli meno. No onneks mokoma tuli järkiisä tunti enne lähtyä. Mikkää nii tuskasta ku istua pirssissä tapin tunne tiijätte missä.
No. Velkatepiikki. Ruttiinia. SItten se poski. Tunnin jonotus. Puuvutuspiikki. Takas käytävälle. Puoli tuntia. Punkteeraus. Ja taas hetkeks sinne aulan puolelle. Ja taas sen puoli tuntia. Tentti. MIltä tuntuu... Ukko totes että yllättävän vähän vuotaa vaikka lääkitys. Johon tohtorin hämmentyny ilime. Että joskus toivos henkilökunnan ihan lukevan niitä tietoja. No. Soittoja ja konsultaatioita. Ja oottamista. Laitetaan tuppoja. Ootetaan. Käytävällä. Tietty. Ja sitten. Noin kolomen tunnin jäläkeen sillä luppauksella saa poistua että jos veri juoksee nii Ukko päivystykseen. Luvattu. Näläkä.
Juu. Ja äkkiä pirssiin. Kotio. Syömään. Pizzatorstai. Nam. Kello kuiten jo yli viis ni ei nukkumispuuhia. Ja koska operaatio ni ei ees saunaa. Että tässä istutaan ja katotaan ku saunan piipusta nousee savunkäppyrä. Akka siellä istuu ja nauttii lämmöstä. Mutta saattaa olla että huomenna otetaan vahinko takas. Koko päivän niistetään ja aivastellaan urakalla. Ja sitten kylyvetää. Sannoo siihen tohtori ihan mitä sattuu. Ni.
Wau. Olipa mihinkää liittymätön avvaus. Syyllisiä ovat satunnaisessa järjestyksessä seuraavat. Kortisooni. Revlimiiti. Unen laatu. Päikkäreitten puute. Poskionteloteurastuksen osa kaks. Ei niin kiva. Valuu. Särkee. Ja kun pelekästään nuo laittaa nippuun ni osutaan semmoseen henkiseen tilanteeseen jolle Ukko ei keksi muuta kauniimpaa nimitystä. Ku. Arvaattako ? Juu. Vitutus. Sori. Mutta tuo tunne on vaan jottain jolle ei oikeen kauniimpaa ilimasua löyvy. Tympäsy. Heh.
Juu. Aamulla kyllä nukuttiin. Puoli yheksään. Juu. Mutta. Sitten piti pari tuntia kärvistellä taas sitä pirssin oottamista. Onneks tässä ajankulussa tekemisen puutetta paikkas kivasti ruuvansulatuselimistö. Lääkkeet on kivasti lyöny pakin petonille. Saa juosta väärien hälytysten takia toiletissa puolen tunnin vällei. Iliman minkäällaista tulosta. Eikä ulosta. Ei. Ja isolle kirkolle oli meno. No onneks mokoma tuli järkiisä tunti enne lähtyä. Mikkää nii tuskasta ku istua pirssissä tapin tunne tiijätte missä.
No. Velkatepiikki. Ruttiinia. SItten se poski. Tunnin jonotus. Puuvutuspiikki. Takas käytävälle. Puoli tuntia. Punkteeraus. Ja taas hetkeks sinne aulan puolelle. Ja taas sen puoli tuntia. Tentti. MIltä tuntuu... Ukko totes että yllättävän vähän vuotaa vaikka lääkitys. Johon tohtorin hämmentyny ilime. Että joskus toivos henkilökunnan ihan lukevan niitä tietoja. No. Soittoja ja konsultaatioita. Ja oottamista. Laitetaan tuppoja. Ootetaan. Käytävällä. Tietty. Ja sitten. Noin kolomen tunnin jäläkeen sillä luppauksella saa poistua että jos veri juoksee nii Ukko päivystykseen. Luvattu. Näläkä.
Juu. Ja äkkiä pirssiin. Kotio. Syömään. Pizzatorstai. Nam. Kello kuiten jo yli viis ni ei nukkumispuuhia. Ja koska operaatio ni ei ees saunaa. Että tässä istutaan ja katotaan ku saunan piipusta nousee savunkäppyrä. Akka siellä istuu ja nauttii lämmöstä. Mutta saattaa olla että huomenna otetaan vahinko takas. Koko päivän niistetään ja aivastellaan urakalla. Ja sitten kylyvetää. Sannoo siihen tohtori ihan mitä sattuu. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti