Muanantai
Juu. Uus viikko. Vanahat kujjeet. Lääkkeet. Kahavi. Verikokkeet. Munkkikahavi. Parlamentti. Postipaketti. Ette muuten arvaa oliko taas levyjä. Juu. Oli. AIkuseen makkuu hilipatihippaa. Hittaan käjen levy. Polliisia. Muummuassa semmosta. Ja lähinnä oikeen komiasta kevväisestä kelistä nauttimista. Kissapoika pääsi häkkiin lintuja tarkkaileen. Aurinkolasit pitäs jostain taas kaivaa. Alakaa meinaa tuo elämä sevverta häikäseen. Joojoo. Aurinko se on joka silimiin paistaa. Elämä on sammaa harmaata puurtamista. Mutta elämistä. Ei mittää tauvin kans kärsimistä.
Joo. Ärrä tullee takas. Tai ainaki hetkeks. Ukko ottaa pitkästä aikaa sen pillerin ny illalla. Huomenna sitte lääkärin kans keskustellaan kuinka sen kans mennää. Voihan toki olla että se tohtorisetä päättää ettei sitä tarvikkaan syyvä. Ja aina riippuu noista verikokkeista. Niitä siellä luvetaan ku piru sitä raamattua. Ja sitte ollaan sormi poskella ja mietitää. Josko ja ehkä. Saattaa olla ja sielläpäi. Että jos alotetaan ja sitte tulleeki... Tai jos ei. Mutta kuitenkin ehkä ja ihan varmasti. Ku nuo lääkkeet vaikuttaa jokkaiseen erilailla... Että jos kokkeillaa vaikka tän jakson. Ja jos ei toimi ni vaihetaa... Juuh.
Mutta. Huomenna vasta ollaan viisaampia. Ehkä. Ja ainaki pääsee ajjaan pirssillä. Ja saa piikin navanseuvulle. Ja polilla on muuten sitten välipalaks sipsejä. Ja kenties appeltsiinejä. Taikka mantariinejä. Ainaki siellä on mehuja. Kerran oli jopa päärynäsemmosta. Aikas muuten imelänmakusta. Sokerilitkua. Vaan nii nuo taitaa kaikki olla nykyvään. Pari viime vuosikymmentä on meitin ruokiin lisätty kaikennäköstä keinotekosta ja ny sitte ihimetellään ku kansalaisten suolisto ja vatta voi huonosti. Hmm... Miksiköhän...
Mutta näin tasa-arvon päivänä... Tai no. Mikä ja kuka se tasa-arvonen on sitten oikiasti loppupelissä. Kaikki ei ainakaan saa samoja palaveluja. Tai samoja mahollisuuksia. Ei siinä sukupuolet merkkaa. Mutta. Jospa sitä vaikka parin saan vuojen päästä asiat on paremmin. Nykyporukka taitaa vaan tapella iliman sen kummempaa asioitten paranemista. Mutta ku vaan huomattas että meillä on nykyselläänki asiat aikas hyvin. Ni.
Joo. Ärrä tullee takas. Tai ainaki hetkeks. Ukko ottaa pitkästä aikaa sen pillerin ny illalla. Huomenna sitte lääkärin kans keskustellaan kuinka sen kans mennää. Voihan toki olla että se tohtorisetä päättää ettei sitä tarvikkaan syyvä. Ja aina riippuu noista verikokkeista. Niitä siellä luvetaan ku piru sitä raamattua. Ja sitte ollaan sormi poskella ja mietitää. Josko ja ehkä. Saattaa olla ja sielläpäi. Että jos alotetaan ja sitte tulleeki... Tai jos ei. Mutta kuitenkin ehkä ja ihan varmasti. Ku nuo lääkkeet vaikuttaa jokkaiseen erilailla... Että jos kokkeillaa vaikka tän jakson. Ja jos ei toimi ni vaihetaa... Juuh.
Mutta. Huomenna vasta ollaan viisaampia. Ehkä. Ja ainaki pääsee ajjaan pirssillä. Ja saa piikin navanseuvulle. Ja polilla on muuten sitten välipalaks sipsejä. Ja kenties appeltsiinejä. Taikka mantariinejä. Ainaki siellä on mehuja. Kerran oli jopa päärynäsemmosta. Aikas muuten imelänmakusta. Sokerilitkua. Vaan nii nuo taitaa kaikki olla nykyvään. Pari viime vuosikymmentä on meitin ruokiin lisätty kaikennäköstä keinotekosta ja ny sitte ihimetellään ku kansalaisten suolisto ja vatta voi huonosti. Hmm... Miksiköhän...
Mutta näin tasa-arvon päivänä... Tai no. Mikä ja kuka se tasa-arvonen on sitten oikiasti loppupelissä. Kaikki ei ainakaan saa samoja palaveluja. Tai samoja mahollisuuksia. Ei siinä sukupuolet merkkaa. Mutta. Jospa sitä vaikka parin saan vuojen päästä asiat on paremmin. Nykyporukka taitaa vaan tapella iliman sen kummempaa asioitten paranemista. Mutta ku vaan huomattas että meillä on nykyselläänki asiat aikas hyvin. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti