Rytmiä

Väsyttää. Nukuttaa. Uuvuttaa. Mutta. Kello. Ei ees kaheksaa. Sauna on jo käyty. Iltapala syöty. Jos ny menis peiton alle ni herräis nelijältä. Kuulostaa erittäin huonolta suunnitelmalta. Eikä ainuastaan Ukon kannalta. Vaan myös Akan ja erityisesti noitten karvasten otusten puolesta. Ne ku aktivoituu heti ku ihimisiä liikkuu. Ja ovat vailla murkinaa. Aivan sama paistaako aurinko ja onko siellä ulukona pimiää ja pakkasta. Ei haittaa. Mau. Apetta. Mulle. Heti. Eikä mittää pirkkaa taikka reinpouta. Latsia. Kiitos.

Nii. Että rytmi sekas. Kyllä. Akka kävi eilen rimpsalla. Serkkusa kans. Joskus yöaikaan kottiutuvat. Ja huonosti kuulemma nukkuvat. SItä on sitten paikattu aamupäivällä. Ja päivällä. Ja ny maataan sohovalla tuijottaen jottai römssöötä ja uni on jo toisessa silimässä. Mutta taas se rytmi. Ei voi nukkua loputtomiin. Eikä toisaalta jaksas valavuakkaa. Joku hölömö on joskus sanonu että kuolema kuittaa univelat. Vaan kyllä se elämäki niitä ottaa maksuun. Korkojen kans.

Huomenna pallautuu sitten kyllä se oikia rytmi. Tullee verikokkeet. Hemapolireissut isolle kirkolle. Ja sitten pallautuu pirttiin ja ruokavalijoon vanaha tuttu. Pilleritapletti jota eijjoo oolu Ukolla eikä varmaan kellään lähipiiriin kuuluvallakaan ikävä. Ärrä. Tuo sivuvaikutusten kuninkas. Ootettavissa huonoa ruuvansulatusta. Sekavaa päänuppia. Muistin tökkimistä. Vaikka näin aluks. Ja ohan sillä varastossa erinäisiä temppuja joita eijjoo vielä kokkeillu. Ja kun on ollu arestissa aikasa ni on saattanu ottaa nokkiisa.

Mutta. Nukkumasa. Nurkan takana. Ja on otollinen hetki. Että jos tuota ottas ja siirtys ainakin semmoseen asentoon jossa se uni heleposti nappais. Ku jos ihan tarkkoja ollaan ni on se unimaaliman tutkiminen aikas mukavaa puuhaa. Vai mitä ? Että hyvät yöt. NI.