Satasen jäläkeen...
Ilta ja kello lähestyy kaheksaa. Akka leppuuttellee makkuuhuoneessa silimiään. Kissat makkaa kuka missäkin maha piukeena ruokailun jäläkeen. Osa meni kyllä kartanolle ku on niin lepposa keli. Tais olla sen pari astetta pakkasta. Päivän sää onki siinä aika hyvin summattu. Jos lissää siihen pikkusen lunta sataneeks joka kyllä on ollu ihan normi. Ni siinä on meteorolookinen raportti valamis. Että kai sitä kevättä kohti ollaan lujjaa menossa. Vaikka kova homma luonnolla on että juhannuksena lumet on sulanu muuvaltakin ku kokkojen kohilta.
Mutta muuvalle. Ukko kävi verikokkeissa. Käsivarret on ny sitten tasasen mustelmilla ku tällä kertaa veri suostu ulostautuun vaan vasemmalta puolelta. Oikian käsvarren suoni ei ollu yhteistyöhalunen. Yhtään. Tiijättehän sen tunteen ku neula eijjoo ihan suonessa. Kirvelee sillee jännästi mutta verta ei anna ulos. Vaan kun on neula suonen sisätilloissa silleen ku pittää ni ei oo ku pikku kirpasu. Toki seki tarkottaa tällä lääkityksellä mustelmaa. Ja siihen lisättynä muutama luonnostaan kompuran törmäilyt ni käsvars on ku tumman maan kartta. Vaan komia. Hih.
Vaa ehti sitä Ukko muutakin. Toriparlamentti paikallisessa kahavilassa munkkikahavin kera. Pöytä täys. Maalima taas pikkusen parempi. Ja ehtipä Ukko parranajjoonki. Ammattitaitosen leikkurin kässiin tosin moine touhu on ulukoistettu. Ja hyvä niin. Ukolla menis varmaan järki ja aika ja hermot moisessa touhussa. Ja ohan se samalla sosiaalinen tapahtumaki. Takavetonen pemari. Pah. Ainii. Ehtipä tuota sammaan reissuu tyhyjentää kahavilan kaapin. Ja luovuttaa avvaimet. Sekä käyvä apoteekissa. Ja toki. Ruokakaupassa. Termi leikkele sai hiukkasen laajemma käsitteen ku oli tällä kertaa tanko. Hah.
Sitten päikkärit. Ruokahetki. Tippoja. Juu. Se vatta. Laksatiivisia nestemäisiä apureita. Tunti. Toimii. Ei sen enempää invormaatiota. Vaan iltapala. Tee. Ja kahavi. Kiekkoo ois mutta teevee on kii. Akka toimeutu peiton alta ni kai se taas on mentävä. Päiväkirjaa täytetään taas ens kerralla. Vaikka taas on käyny mielessä kirijottamisen rytmi. Vois olla harvempiki. Ei ennää oo palluuta siihen ihan alakuaikojen kaks kertaa päivässä. Joskus tuntuu että kertakin on liikaa. Mutta palataan. Kenties. Hih. Ni.
Mutta muuvalle. Ukko kävi verikokkeissa. Käsivarret on ny sitten tasasen mustelmilla ku tällä kertaa veri suostu ulostautuun vaan vasemmalta puolelta. Oikian käsvarren suoni ei ollu yhteistyöhalunen. Yhtään. Tiijättehän sen tunteen ku neula eijjoo ihan suonessa. Kirvelee sillee jännästi mutta verta ei anna ulos. Vaan kun on neula suonen sisätilloissa silleen ku pittää ni ei oo ku pikku kirpasu. Toki seki tarkottaa tällä lääkityksellä mustelmaa. Ja siihen lisättynä muutama luonnostaan kompuran törmäilyt ni käsvars on ku tumman maan kartta. Vaan komia. Hih.
Vaa ehti sitä Ukko muutakin. Toriparlamentti paikallisessa kahavilassa munkkikahavin kera. Pöytä täys. Maalima taas pikkusen parempi. Ja ehtipä Ukko parranajjoonki. Ammattitaitosen leikkurin kässiin tosin moine touhu on ulukoistettu. Ja hyvä niin. Ukolla menis varmaan järki ja aika ja hermot moisessa touhussa. Ja ohan se samalla sosiaalinen tapahtumaki. Takavetonen pemari. Pah. Ainii. Ehtipä tuota sammaan reissuu tyhyjentää kahavilan kaapin. Ja luovuttaa avvaimet. Sekä käyvä apoteekissa. Ja toki. Ruokakaupassa. Termi leikkele sai hiukkasen laajemma käsitteen ku oli tällä kertaa tanko. Hah.
Sitten päikkärit. Ruokahetki. Tippoja. Juu. Se vatta. Laksatiivisia nestemäisiä apureita. Tunti. Toimii. Ei sen enempää invormaatiota. Vaan iltapala. Tee. Ja kahavi. Kiekkoo ois mutta teevee on kii. Akka toimeutu peiton alta ni kai se taas on mentävä. Päiväkirjaa täytetään taas ens kerralla. Vaikka taas on käyny mielessä kirijottamisen rytmi. Vois olla harvempiki. Ei ennää oo palluuta siihen ihan alakuaikojen kaks kertaa päivässä. Joskus tuntuu että kertakin on liikaa. Mutta palataan. Kenties. Hih. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti