Häpi ja pöpi

Nii. Keskiviikko. Verikokkeita ja muuta hauskaa. Nimeommaa. Päivä jollon oli pieniä asijoita jokka teki päivästä eiliseen verrattuna vaikkapa paremman. Ei mikkää loistava silleen millää isolla mittarilla mutta päänuppi kiittää. Pieniä juttuja jokka vaan onnistuvessaa toi hyvvää mieltä. Hyvä osotus siitä ettei tartte voittaa vaikkapa milijuunia lotossa tai suuria tavarapalakintoja jotta tullee henkiselle puolelle suuria positiivisia aaltoja. Ku joskus vaan asiat mennee niinku pittää. Omalla painollaan. 

Unet. Makijat. Joskin ahasta oli kahen kissan kans. Talon suurin herraskissa ku päätti jakkaa ittesä Ukon kylykeen. Lähempänä ois ollu nahan alla. Mutta ei vaikuttanu unen laatuun. Herätys tuli sitte suunniteltua aikasemmin mutta ku oli aikanaan peiton alle vääntäny ittesä ni ei haitannu. Kissat nääs aktivoitu ku Akka heräs aamutoimiisa. Siinä kuuven aikaan. Ukko tosin ei noussu vaan suoritti kissamaisen hyvin pitkän kaavan ylösnousun. Hiukka ennen seittemää. HIh.

Ja aamu parani. Kahavinkeitin sano naps ja alako levittään hyvvää tuoksua. Lämpömittari näytti alle kymmentä pakkasastetta. Melekeen siis hellettä aikasempiin päiviin verrattuna. Ratijo ja telekkari pysy kiinni ettei tuu mittää jonninjoutavaa ja mieltä kenties pahottavvaa uutista korviin tahi silimiin. Aamupala. Lääkkeet. Automoppiili hetkeks roikan nokkaan että sisätilat moisessa hiukkasen kuumenee. Vaatetus sopivaks. Hiukkasen saa muuten jo keventää ku aurinko lämmittää. Toki jos tässä vaiheessa saa esittää ritiikkiä jostai... Lumi. Sais oikiasti jo sullaa.

Mutta. Verikokkeet. Tsek. Lääkäri tarkisto posket. Seurauksena huomenna taas kenties punktio. Oojakoo. Apoteekki. Pittää muten muistaa uusia repestit. Kaikki pumppulääkkeet vailla. Pirssi huomiseks varattu. Hammaslääkärit siirretty. Taas. Se kun tuo hospitaali mennee aikataulullisesti kaiken eelle. Taikka teekoon ajat on helepommin siirrettävissä. Tai jottai. Ruokakaupassa ei kuiten tarvinnu tällä reissulla aikaa kuluttaa. Se ku jostain syystä monesti on parempi että tuo naisväki suorittaa moisen operaatijon. Tullee ainaki oikiat ruokakermat. 

Kotona oliki sitten pientä askaretta. Ja tässä vaiheessa synty viimestää se hyvä tunne. Ku saa oikiasti aikaa jotakin. Vaikka se olis kissan vessan tyhyjennys. Tai tiskaus. Jotakin mitä on vaikka luvannu tehä. Ja tekkee sen ajallaan. Taikka jottai mitä toki pitäs tehhä mutta mistä eijjoo mittää sovittu. Vai onko nämä jottai urosjuttuja ? Jottai mitä naaraat tekkee joka päivä iliman sitä kiitosta ? Ja jos on nii Ukko esittää täsä ny kaiken kansan kuulle sen Akalle kuuluvan sanan. Kiitos. Rakas. Ja nostaa perseesä ylös sohovalta. Heittää kutteet nurkkaa ja pukkeutuu kylypytakkiin. Ja katuaa Akan kans löylyihin. Just ny. Ni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Priorisontia

Työ ja kaverit

Mieli