Uneton hullu

Viikko menny taas. Ohi. Yhellainen normiin palluu oli maanantain verikoje. Muutapa ei kalenterissa ollukkaa. Ei ees unta. Semmosia nelijän tunnin maksimissaa öitä nippu takana. Seki oli luksusta. On ollu öitä jollo nukuttu yks ja valavottu kaks tuntia. Syy ? Issiashermo ja lonkka tiiminä pitäneet kiputason semmosissa lukemissa että nukkumasa pyssyy loitolla. Voitte kuvitella ettei oikeen asentua sillon löyvy. Eikä auta kipulääkkeet eikä salavat. Ei.

Ja kuten on aijemmin tullu mainittu ni moinen syö päänuppia. Iskee ekaks väsy. Sitten turhautuu. Ja itkun kautta vitutukseen. Anteeks mutta muuta sannaa ei moiseen oo. Se että makkaat yön pimmeinä tunteina hakien semmosta asentua ettei kyynel tipu silimistä. Että ees vartin sais olla yksin iliman kipua. Täsä vaiheessa on onni ettei oo ollu kalenterissa menoja. Saa nukkua päivällä. Tai yrittää. Taikka iltapäivällä. Toki ku yön valavoo eikä saa paikattua päivällä ni seuraava yö jo nukkuu. Kaks tuntia. Ehkä.

Ja tästä seuraa taas se ettei juurikaa tuu käytyä missää. Hyvä jos postilaatikolla. Puhettakkaa että olis sosiaalista elämää. Virtaa vois olla jo sevverran että vois ajella kylille mutta kuka ny tsompien kans seurustellee. Järki ku ei juuri juokse. Hiki kylläki. Ja välillä palelee. Vaihevuojekko lie. Saattaa esim olla hyvä asento peiton alla ja pää ihan märkä. Samalla kuiten sormet peiton alla umpijääsä. Oikeen voi lääkkeitäkkää syyttää. Ainakaa syöpäsemmosia. Ku ovat tauvolla.

Nii. Huomenna ois tohtorimiitinki. Tehhään ratkasuja lääkkeitte suhteen. Sevverta erilainen reissu tullee että ku on pari kuukautta ollu paussia ni puhetta riittää. Lonkat. Issias. Ruokatorvi. Vitutus. Siinä saa koulutettu henkilö suu pyöreenä taas kuunnella mitä Ukolla on avattavanaan. Uus lääke taitaa olla hintasa takia poissulettu. Ärrä saattaa tehä palluun. Vaan jospa jättäs omat tiaknoosit tekemättä ja kuuntelis mitä viisaammilla on sanottavaan. Ja palijonhan tietysti riippuu verikokkeistaki. 

Lopuks sitte se positiivisuus. Hieno homma eikö niin. Mutta aina ei vaan jaksa hymmyillä. Välillä voi ihan tympästä jopa vituttaa. Hankala uskua parempaan huomiseen. Voi jopa miettiä josko ois parempi ettei siihen huomiseen herräiskää. Kuten sanottu syöpä on isolta osalta henkinen vaiva. Vaan ei siitä enempää. Ukko seuraa Akan käskyjä ja poistuu saunaan. Jospa se löylyn henki hiukka piristäs. Toiveissa ois. NI.