Työ ja kaverit

ja siitä se itea sitten lähti. Ekstraploki. Ukko on ny parina päivänä seurannu eri ryhymiä ja kesksuteluja ja tullu tulokseen. Vakavasti sairastuneen ihimisen yks ensimmäisiä ajatuksia on millon pääsee takas töihin. Ukko mietti ja kyssyy miksi ? Kerranki kunnon syy olla pois oravanpyörästä ja sinne vaan kaivataan takas. Kuulostaa hullulta hä ? Kuinka ihimeen syvälle meihin on tavottu moisen suoritteen tekeminen että sairasvuoteelta pittäis takas sorvin ääreen kiiruhtaa.

Ensinnäki. Ukko eijjoo päivääkään kaivannu töihin. On vaan aatellu että hoijetaan ittesä kuntoon ja katotaan sitten. Paitti kun lääkäri noin nelisen vuotta sitten kysy miten ois eläke ei tarvinnu ennää miettiä. Eihän tällä rikastu mutta eipä tartte olla joka aamu ittiä sänkystä repimässä ennen sitä kukon pierua. Vai oliko se sian laulu. Enivei. Vaikka lähes kolokyt vuotta tuliki erinäisiä hommia tehtyä ni eijjoo ikävä. Ei pyöräilyä räntäsatteessa. Saatikka missään muussakaa satteessa.

Työ. Palakka. Juu. Ohan siinä syy. Mutta ku seuraa maaliman menua ja varsinki noitten oikiasti laiskojen saamia tukia ni kyllähän tuntuu iliman työtäki pärjäävä. Sitä millä ne ylimääräset pennisä tienaa ni Ukko ei ota kantaa. Aika hyvin meillä toimii sosiaalituet summuut. Jos ei ihan välttämättä halua ni näläkään ei kuole. Hätä keinot keksii. Kuulema joku viisas sanonu. Ja jaetaanhan sitä kaikellaisia ruokapakettejaki. Kuulemma. Toki jokkaisella on oikeus erakoitua mutta silti.

Nii. Sosiaalisuus. Siis työmaalla. Kavereita. Vai pitäskö tarkentaa TYÖkavereita. Käsi rehellisesti ylös ne jokka oikiasti ovat tekemissä työkavereittesa kans vappaallaki. Huonolla nävöllä varustettu Ukko näkkee vähän käsiä. Ja kertoo sitten konkreettisen esimerkin. Ku Ukko sairastu ni joka viikko joku sillonen työkaveri kävi kattomassa. Meni vuosi. Ei käyntejä. Ei soittoja. Ei ees vasepuukissa kyselyjä voinnista. Että se siitä kaveruuvesta. Ennen sentään saatettiin käyvä tuopillaki. Ajat muuttuu.

Että miksi sairastunut sitten kaipaa töihin. Ukko ei niele selitystä ainakaan kavereista. Eikä rahapuolikaan oikeen istu. Kunniakysymys ? 2000-luvulla ? Kertokaa oi viisaammat. Ni.

Kommentit

  1. Hmm..velvollisuus, tuntee olevansa hyödyllinen yhteiskunnassa. Toki olin tyytyväisenä kaksi vuotta pois töistä ja nyt osapäiväisenä niin kauan kun vain saan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä... onko velevollisuus sitten terveyttä tärkeämpi. Vai ? Hmmm....

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Priorisontia

Neula & Piikki