Liijan hapokasta
Jälleen sunnuntai. Tuo niin ihana mutta samalla jonnijjoutava päivä. Tyäajoilta Ukko muistaa että saatto mennä joskus ihavvaan levätessä varsinki jos oli etellisiltana kävelyttäny tanssikenkiä. Niin. Sitä se Ukon kohalla nimeommaa oli ku ei oo tuo luoja juurikaan lahajoja moiseen notkumiseen jakanu. Ja ku oppimiskykyki on rajalline ni eipä kursseillekkaa ollu asiaa. Vaan kuiten. Sunnuntai. Mikkää paikka eijjoo auki. Ainakaa täällä syvällä maaseuvulla. Nojoo. Aapeecee ja pitseria. Elikkäs ei ees kunnon ruokaa.
Ukko on monesti muuten tainnu mainita että ihimisen roppa vaatii lepua. Sitä varten on kalenterissa tää sunnuntai. Mittää rientoja ku eijjoo ni on hyvä raahata ruhosa siihen sohovan nurkkaan ja avata vaikka telekkari. Joku rohkia saattaa samalla avata vaikkapa karkkipussin. Tai jottai muuta virvoketta. Makusa kullaki. Mutta hyvä ois jos vaan jonku hetken olis. Varsinki jos huomenaamulla pittää ennen kukollaulua olla jo aamukahavit nauttimassa ennen töihin lähtyä. Levänny roppa toimii siinäki hommassa paremmin.
Joo. Ukon viikko. Pitkästä aikaa oli kalenterissa merkintä. Isolla kirkolla asti. Taksipirssillä. Maisemat oli hiukka muuttunu ku oli etellisestä aikaa jo pari kuukautta. Vaan ny ei mentykkää issoon sairaalaan. Paikallinen teekoo lähetti ihan yksityisvastaanotolle. Nielemään putkia. Operaatio joka sinällää eijjoo kauhia hankala eikä mikkää kova homma ees sietää. Mutta. Ku Ukon ruokatorvi on alakanu ellää ihan ommaa elämääsä ni vartin lähes oksentamista muistuttava vattareaktio ei ollu kiva.
Positiivista omalla tavallaa oli se ettei löytyny oikeen mittää vikkaa. Tavallaa. Näytepaloja otettiin ja tuloksia saa oottaa muutaman viikon. Hyvvää on siis se ettei ainakaa mittää vakavaa kuten kasvaimia tai polokupyörää löytyny. Mutta ku vaiva eijjoo täysin kavonnu. Että kuka ja mikä siellä oikeen jyllää ? Onko hapot hyökänneet toisiaan vastaan vai syökö Ukko jottai semmosta joka sotkee sen ekosysteemin. Vaikka lääkäri määräs suojalääkkeen joka jotenki helepottaa ni ei kaikki oo ihan kuitenkaa jees.
Nojjoo. Huomenna ois pitkän ajan takkaa taas verikokkeet. Onneks ei sentää heti seittemältä. Vaan suonet on saanu levätä. Tai kalakkeutua lissää. Aina hiukka jänskättää mistä kohti käsivartta löytyy semmonen suoni joka antaa ottaa neulan vastaan. Vaan Ukko saa sentään vaan istua eikä olla siinä neulan toisessa päässä. Sillä vaikka Ukon neulakammo on kavonnu jo vuosia sitte ni ei ois tästä herrasta työntämää piikkiä toisen käsvarteen. Huh. Ja ei. Tehköön ne jokka ossaa. Niinku muutenkin. Ni.
Ukko on monesti muuten tainnu mainita että ihimisen roppa vaatii lepua. Sitä varten on kalenterissa tää sunnuntai. Mittää rientoja ku eijjoo ni on hyvä raahata ruhosa siihen sohovan nurkkaan ja avata vaikka telekkari. Joku rohkia saattaa samalla avata vaikkapa karkkipussin. Tai jottai muuta virvoketta. Makusa kullaki. Mutta hyvä ois jos vaan jonku hetken olis. Varsinki jos huomenaamulla pittää ennen kukollaulua olla jo aamukahavit nauttimassa ennen töihin lähtyä. Levänny roppa toimii siinäki hommassa paremmin.
Joo. Ukon viikko. Pitkästä aikaa oli kalenterissa merkintä. Isolla kirkolla asti. Taksipirssillä. Maisemat oli hiukka muuttunu ku oli etellisestä aikaa jo pari kuukautta. Vaan ny ei mentykkää issoon sairaalaan. Paikallinen teekoo lähetti ihan yksityisvastaanotolle. Nielemään putkia. Operaatio joka sinällää eijjoo kauhia hankala eikä mikkää kova homma ees sietää. Mutta. Ku Ukon ruokatorvi on alakanu ellää ihan ommaa elämääsä ni vartin lähes oksentamista muistuttava vattareaktio ei ollu kiva.
Positiivista omalla tavallaa oli se ettei löytyny oikeen mittää vikkaa. Tavallaa. Näytepaloja otettiin ja tuloksia saa oottaa muutaman viikon. Hyvvää on siis se ettei ainakaa mittää vakavaa kuten kasvaimia tai polokupyörää löytyny. Mutta ku vaiva eijjoo täysin kavonnu. Että kuka ja mikä siellä oikeen jyllää ? Onko hapot hyökänneet toisiaan vastaan vai syökö Ukko jottai semmosta joka sotkee sen ekosysteemin. Vaikka lääkäri määräs suojalääkkeen joka jotenki helepottaa ni ei kaikki oo ihan kuitenkaa jees.
Nojjoo. Huomenna ois pitkän ajan takkaa taas verikokkeet. Onneks ei sentää heti seittemältä. Vaan suonet on saanu levätä. Tai kalakkeutua lissää. Aina hiukka jänskättää mistä kohti käsivartta löytyy semmonen suoni joka antaa ottaa neulan vastaan. Vaan Ukko saa sentään vaan istua eikä olla siinä neulan toisessa päässä. Sillä vaikka Ukon neulakammo on kavonnu jo vuosia sitte ni ei ois tästä herrasta työntämää piikkiä toisen käsvarteen. Huh. Ja ei. Tehköön ne jokka ossaa. Niinku muutenkin. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti