Vattaviikko
Yks viikko taas takana tylsänpuoleista Ukon eloa. Mittää tramaattista ei oo ainakaa Ukon mittapuun mukkaa sattunu. Pari kertaa tuli jopa käytyä kylilläki. Tosin yks oli lääkärikäynti paikalliseen terveyskeskukseen. Ukolla ku on ollu näitä kuivia yskän kohtauksia. Jokka monesti varsinkin jos ei mittää irtua ni muuttuu semmoseksi yökkäilyks. Siis ei oksentamiseks kuitenkaa. Ja keskiviikon saldona oli sitten yhellä kertaa ihan eri väristä materiaalia suolistosta. Punasta. Elikkäs veristä.
No Ukko soitti ajan. Verikokkeet ja hapen mittaukset. SItä ei Ukko kyllä ossaa sanua että miten happisaturaatio kuuluu verisen liman kans sammaa tautiin. No. Verikokkeissa ei ollu mittää ihimeempää. Eikä keuhkoissakkaa mittää uutta rahinaa kuulunu. Vatta osin aristeli tohtoritytön painellessa mutta saattahan siellä olla arkuutta jo pelekän oksennusrefleksin takia. Tyhyjän yökkääminen ku nimittäin sattuu. Johtotulosta ei lääkäri saanu elikkäs iliman tiaknoosia vielä ollaan. Toki kirjotti lähetteen isolle kirkolle jonne pääsee nielemään letkua. Elikkäs tähystykseen.
Semmosta. Muuten viikko on ollu tasasta puurtamisen välttämistä. Kunto kohenee pikkuhilijaa kuhan vaan jaksaa nousta vaatteisiin ja siirtyä talon ulukopuolelle. Kelit on ollu moiseen touhuun hiukkasen vaihtelevia. Helteet on onneks kavonnu mutta vesisatteita on sitten taas vastapainoks riittäny. Ja ku tuo Akka joutuu leipäsä etteen vielä töissäki käymään ni ei sitä yksin kehtaa. Toisaalta ees uskalla. Pihamaalla käppäily saa alakuun riittää. Tai kaupan hyllyjen välissä harhailu. Kokkeilkaa itte. Ootte muutaman viikon käymättä soppailemassa ni johan hyllypaikat unohtuu.
Kaupasta tulikin mieleen. Akka tuli just pikku lenkiltä. Vajjaa pari kilsaa lopsutteli. Alakumatkassa löys tyhyjän muovipussin jonka otti talteen. Ja kas lenkin aikana sitte keräs roskia tien poskesta. Täys kassi oli saaliina. Oli kuulemma jopa tikkataulun muovinen pakkaus ollu ojassa. Ja tottakai oluttölökkejä. Summuuta. Kuinka hiton hankalaa se oiskaa moiset viijä vaikka kotia ? Taikka lähimmälle jätteenkerruupaikalle ? Tässä vaiheessa Näsä Matin sannoin Ukkoa huvita ennää mikkää... NI.
No Ukko soitti ajan. Verikokkeet ja hapen mittaukset. SItä ei Ukko kyllä ossaa sanua että miten happisaturaatio kuuluu verisen liman kans sammaa tautiin. No. Verikokkeissa ei ollu mittää ihimeempää. Eikä keuhkoissakkaa mittää uutta rahinaa kuulunu. Vatta osin aristeli tohtoritytön painellessa mutta saattahan siellä olla arkuutta jo pelekän oksennusrefleksin takia. Tyhyjän yökkääminen ku nimittäin sattuu. Johtotulosta ei lääkäri saanu elikkäs iliman tiaknoosia vielä ollaan. Toki kirjotti lähetteen isolle kirkolle jonne pääsee nielemään letkua. Elikkäs tähystykseen.
Semmosta. Muuten viikko on ollu tasasta puurtamisen välttämistä. Kunto kohenee pikkuhilijaa kuhan vaan jaksaa nousta vaatteisiin ja siirtyä talon ulukopuolelle. Kelit on ollu moiseen touhuun hiukkasen vaihtelevia. Helteet on onneks kavonnu mutta vesisatteita on sitten taas vastapainoks riittäny. Ja ku tuo Akka joutuu leipäsä etteen vielä töissäki käymään ni ei sitä yksin kehtaa. Toisaalta ees uskalla. Pihamaalla käppäily saa alakuun riittää. Tai kaupan hyllyjen välissä harhailu. Kokkeilkaa itte. Ootte muutaman viikon käymättä soppailemassa ni johan hyllypaikat unohtuu.
Kaupasta tulikin mieleen. Akka tuli just pikku lenkiltä. Vajjaa pari kilsaa lopsutteli. Alakumatkassa löys tyhyjän muovipussin jonka otti talteen. Ja kas lenkin aikana sitte keräs roskia tien poskesta. Täys kassi oli saaliina. Oli kuulemma jopa tikkataulun muovinen pakkaus ollu ojassa. Ja tottakai oluttölökkejä. Summuuta. Kuinka hiton hankalaa se oiskaa moiset viijä vaikka kotia ? Taikka lähimmälle jätteenkerruupaikalle ? Tässä vaiheessa Näsä Matin sannoin Ukkoa huvita ennää mikkää... NI.
Kommentit
Lähetä kommentti