Syy ja seuraus.

Ei kai siinä. Taas sunnuntai. Lommaa jälellä vielä pari viikkua. Siis sitä lääkelommaa. Muuten tää aika on ollu kyllä kaukana. Ku mittari on pysytelly tavoilleen uskollisena siellä kolomenkympin yläpuolella. Niiettä olo on ollu hikine. Ja tuskane. SIihen vielä se että yöllä samanen mittari tako yli kahenkympin lukemia ni seurauksena huonot unet ja sitä kautta uupelo. Vaan onneks loppuviikkua kohti hiukan hellitti. Ja parina päivänä jopa sato. Ukkostaki oli ilimassa mutta se esitys oli lähinnä surkuhupasaa kevytmeteliä.

Nii. Ukko sai kuulla kunniasa yks päivä Akalta. Kuulemma Ukko käyttää kaikki maholliset tekosyyt ettei tartte käyvä ulukoiluttaa roppaasa. Vaikkapa lenkillä. Ihan mukisematta ei Ukko moista nielly mutta pisti miettimää. Oisko ropassa kuitenki sen verta virtaa että vois hiukkasen jalakoja löpsytellä peräkkäin tuolla maantiellä. Vai onko jonkin paikan kipu tai huono olo vaan tekosyy olla vaikka punkan pohojalla. Tietenkää ei toinen koskaa voi sanua kuinka kipiä toinen oikiasti on. Mutta...

Eiköhän kuitenki meistä jokkainen oo joskus käyttäny tekosyytä jostakin asiasta luistamiseen. Mummon kissan huono vointi estää monen kyläreissun. Hih. Mielikuvitus on vaan rajana näissä tekemättä jättämisissä. Toisaalta kumpi on se parempi. Käyttää aivojaan mielikuvittelemaan jonku oikeen näppärän tappauksen jonka varijolla välttyy vaikka jostain naapurin mummon kahavikutsusta. Vai onko se rehellisyys kuiten parempi ? Loukkaantuuko se mummo jos sanoo ettei vaan kiinnosta.

Onko se sitte just tuo loukkaantumisen esto joka laittaa valehtelleen. Ettei kehtaa suuttumisen pelossa sanua ettei millää haluais tulla. Tekiskö se tekosyyn keksimisestä morraalisesti parempaa. Paha sanua. Sanokaa te. Ukko ku ei oikeen missää käy muutenkaa ku ei mihinkää muuvalle pyyvetä ku sairaalaan lääkärin seuraks. Toisaalta Ukko on luonteeltaan semmonen erakon tapanen ettei juurikaan missää käy. Jos ei siis oo pakko. Ja sitähän ei oo kyllä oikiasti muuhun ku kuolemiseen.

Niiettä ei Ukko rupia täsä kettää moralisoimaan huijaamisesta. Jokkainen saa tykönäsä miettiä toimiiko oikeen jos keksii olla menemättä. Tai tekemättä. Ylleesä siinä kärsii vaan itte. Ja on kai se niinki että jos joku muutaman kerran pyytää ja jättää menemättä ni tuskin sen jäläkeen ennää pyyvetää. Ja sitte taas mietitää miksei. Ni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Priorisontia

Työ ja kaverit

Mieli