Rytmikästä.
Onko se jo sunnuntai ? Taas ? Kai se on kalenteria uskottava. Ja kellua. Että miksikö eppäilee Ukko moista ? Ukon rytmi on kuluneen viikon aikana nakannu semmosta karusellia että heikompia jo varmaan pelekkä ajatus hirvittää. Unia on sotkenut helle. Issiaskivut. Lihassäryt. Limanen yskä. Että semmosta saa aikaan vaikkapa tauko lääkkeistä. Plussaa on toki se ettei oo juurikaan ollu ahistuskohtauksia. Ei ainakaan semmosia tajunnan karkottavia. Pikkusen puuskuttaa välliin mutta se saattaa johtua myös tuosta lämpimästä kelistä.
Nii. Joku siellä ny jo aikoo ehottaa unilääkkeitä. Taikka nukahtamisen apupillereitä. Ukkopa kertoo miksei. Ku illalla vaikkapa yhentpista aikaan laittaa luukut kii ni kyllä nukahtaa. Onkelma onki siinä että ne unilahajat loppuu viimestään kolomen aikaan. Joskus jo aikasemmin. Ja sitten valavotaa ylleesä aamukuuteen. Sillon nukkumatti töistä lähtiessään saattaa jättää pari tuntia muilta jäänyttä unta Ukolle. Taikka joskus vaan yhen tunnin. Juu toki Ukko yrittää korjata mahollisuuksien mukkaa vajetta jo aamupäivällä. Huonosti. Ja ku kello hiipii iltapäivää ni onki jo nii lämmintä että ainua paikka nukkua viileessä ois saunan lauteitten alla. Ja aika kova ois alusta.
Semmosta. Huomenaamulla on semmonen kevyt palluu arkeen. Verikokkeet. Etellisestä onki jo kulunu toista kuukautta. Ompahan suonet saanu olla rauhassa. Tuloksista ei niinkää ossaa sanua. Iliman lääkkeitä monta viikkua ni saattaa olla pahemmanki laatunen yllätys. Pitänee muistaa että se kappaluku oli viimeks vaan kolomenkympin luokkaa. Ny saattaa olla eri ääni kellossa. Taikka jos on pysyny allaalla ni pitänee tohtorisakarin kans pittää vakava palaveri. Millä lääkkeillä sitten jatketaan. Ku sitä huolestutti viimeks Ukon elämänlaatu. Ja aika laatua on ollukki siitä on sää pitäny huolen.
Mutta ei niin pahhaa ettei jottai hyvvääki. Tännää alakaa taas se oikia jalakapallokaus. SIellä enklannissa. On taas kevvääseen asti jottai jännitettävvää. Taikka niin pitkään se kausi kestää. Voihan siellä olla taas mestari selevillä jo aikasemmin. Niinku viime kevväänä. Mutta toivossa on hyvä ellää sano se joku pikkuolio. Että siitä etteenpäin. Elämässä pittää olla jottai mitä oottaa. Eikä pelekästään kuolema. NI.
Nii. Joku siellä ny jo aikoo ehottaa unilääkkeitä. Taikka nukahtamisen apupillereitä. Ukkopa kertoo miksei. Ku illalla vaikkapa yhentpista aikaan laittaa luukut kii ni kyllä nukahtaa. Onkelma onki siinä että ne unilahajat loppuu viimestään kolomen aikaan. Joskus jo aikasemmin. Ja sitten valavotaa ylleesä aamukuuteen. Sillon nukkumatti töistä lähtiessään saattaa jättää pari tuntia muilta jäänyttä unta Ukolle. Taikka joskus vaan yhen tunnin. Juu toki Ukko yrittää korjata mahollisuuksien mukkaa vajetta jo aamupäivällä. Huonosti. Ja ku kello hiipii iltapäivää ni onki jo nii lämmintä että ainua paikka nukkua viileessä ois saunan lauteitten alla. Ja aika kova ois alusta.
Semmosta. Huomenaamulla on semmonen kevyt palluu arkeen. Verikokkeet. Etellisestä onki jo kulunu toista kuukautta. Ompahan suonet saanu olla rauhassa. Tuloksista ei niinkää ossaa sanua. Iliman lääkkeitä monta viikkua ni saattaa olla pahemmanki laatunen yllätys. Pitänee muistaa että se kappaluku oli viimeks vaan kolomenkympin luokkaa. Ny saattaa olla eri ääni kellossa. Taikka jos on pysyny allaalla ni pitänee tohtorisakarin kans pittää vakava palaveri. Millä lääkkeillä sitten jatketaan. Ku sitä huolestutti viimeks Ukon elämänlaatu. Ja aika laatua on ollukki siitä on sää pitäny huolen.
Mutta ei niin pahhaa ettei jottai hyvvääki. Tännää alakaa taas se oikia jalakapallokaus. SIellä enklannissa. On taas kevvääseen asti jottai jännitettävvää. Taikka niin pitkään se kausi kestää. Voihan siellä olla taas mestari selevillä jo aikasemmin. Niinku viime kevväänä. Mutta toivossa on hyvä ellää sano se joku pikkuolio. Että siitä etteenpäin. Elämässä pittää olla jottai mitä oottaa. Eikä pelekästään kuolema. NI.
Kommentit
Lähetä kommentti