Mieli

Se ois taas sunnuntai ja aika jokaviikkosen kitinän. Aihetta taas ois. Toki otetaan ensiks positiiviset. Taikka positiivinen. Helteet on on hellittänneet. Taikka kovimmat ainaki. Vettäki on satanu joka ois pitäny tehhä ilimasta helepommin henkitettävvä. Ja paremmin nukuttavvaa. Katit ja kontit. Nyjjo pari kuukautta kulettu huonoilla yöunilla. Eikä aina oo saatu paikattua ees päikkäreillä. Nukahtaminen ei oo onneks onkelma vaan se nukkumisen keston lyhhyys. Vaan kuten joku viisas joskus sano ni kuolema kuittaa univelat.

Siitä päästäänki aiheeseen. Ukko on joskus sanonu että vaikkapa syöpä ni on kakskolomasossaa henkisen puolen vaiva. Ja ny siihen päälle nakattuna väsymys huonojen unien takia ni on ollu aikaa vunteerata. Liikaaki. Ukko ei aijemmin koskaan ollu ees lähellä masennusta. Tietääkseen ainakaan. Mutta ny on ollu päänuppi aika lailla täynnä kaikemmaaliman nekatiivisia ajatuksia. Eikä kuolemakaa oo loistanu poissaolollaa. Toki ennusteesta on ennää pari vuotta jälellä mutta silti...

Nii. Kuvitelkaa ny omalle kohalle. Kello kulukee yöllä kahta ja uni ei tuu. Ulukona pimiää ku ravielläimen takapuolessa. Väsyttää. Paikkoja särkee. Kissatki aktivoituu ku huomaa että joku on herreillä. Ja ku ne ei älyvä kellon päälle ni ruokaa ovat vailla. Eli. Istut sänkys reunalla pimiässä huoneessa kipiänä ja kolome kissaa istuu matolla tuijotten palaveluskuntaa murkinan toivossa. Kuus silimää hämärässä. Aavemaista. Siinä mietit käykkö hakkee kipulääkkeen vai salavan. Vai yritäkkö uuvestaan unta...

Sitä on ruvennu miettimää taas ommaa paikkaasa tällä pallolla. Onko tämä ny sitä laatuelämää josta lääkäri puhu ku anto lääkelommaa ? Tai ees oikiaa elämää ku helteet vei kaikki voimat ja reilu puolikymmentä kilua mennessää ? Ruokahalukin on heikentyny. Toki ku ei kuluta ni ei tarvi nii palijon eneriaakaan varastoija. Onneks tuo vattan alaosasto sentää toimii. Sehän tässä vielä puuttus että sekin lakkoilis. Yläosa taas ei aina suostu ottaa vastaa evästä ja lähettää siknaalia nuppii että hyi ja yäk.

Ja sitte se taakkapuoli. Onko sitä lähheisillee pelekkä riesa ja ylimääränen kuluerä ? PIttäis kai sitä lähheistenki elämänlaatua miettiä. Ei tässä yksin sairasteta vaikka tauti vaan omassa ropassa onki. Ku ei kukkaa muu ossaa kuvitella näitä kipuja ja vaivoja ni sillon murehtivat. Ukon mielestä hyvin ussein toki ihan suotta. Mutta sano se sille murehtijalle. Ja jos valitat joka vaivasta ni oot kohta kitisijä. Tai jos jätät sanomatta ni kuvittelevat Ukolle kaikemmaaliman tuskia. Semmosta se on.

Huomenna ois taas pitkästä aikaa yhteys tohtoriin. Se onko siellä latinaa puhuva vai kuuleppaskaveri ni ei kai oo väliä. Saahaan tulevalle taas uutta suuntaa. Mennäänkö takasin vanahoihin lääkkeisiin vai kokkeillaanko jottai uutta. Vaan sitä ennen käynti hammastohtorilla. Kuulemma joku paikattava jossain hampaan alareunassa ikenen juuressa. Ei tarvittane puudutuksia. Ei vaikka vällii tuntus että tää elämä tarvis. Ni.

Kommentit

  1. Itse olen miehen syöpäsairautta läheltä seurrannut...muutaman vuoden ja pariin otteeseen uusinutta, mutta voin kertoa sinulle, että EI ne omaiset sinua taakaksi ota, EI. Onnellisia ovat, että olet maisemissa..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toki näinkin mutta kyllä sairastavana välliin tuntuu että ois kaikilla helepompaa jos nää kärsimykset loppuis. tavalla tai toisella :)

      Poista
  2. Voi Ukko niin voimia toivon sinulle ja puoliskolle, toivottavasti jotakin helpotusta sieltä isolta kirkolta saat ja ihanaa että helteet on takanapäin, yritähän pärjäillä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Priorisontia

Työ ja kaverit