Luopuakko ?
Luopua. Luovuttaa. Antaa periksi. Kuulostavat mokomat samalta. Ovatko ? Ei totta ja tosiaan. Mutta mennään takasinpäin ajassa. Hetkeks. Kakkua ja kukkia pöytään. Juu. On taas syövän vuosppäivä. Tai siis ens viikolla on. Ja muuten taas keskiviikko. Kuten se alakuperänen tiaknoosin päivä. Se tummien varjojen hetki. Mutta. Alun termein. Mistä on luovuttu ja mille on luovutettu tai annettu periksi. Ensimmäinen on se kentes helepoin. Pakkoluopuminen terveyvestä. Siitä normiarjesta joka työn kans rakensi päiviä ja viikkoja. Sitä oravanpyörää. Että tuskaa luopua ? Arvaatteko ?
Luopumista rutiineista. Pakkotekemisistä. Toki työstä luopuminen on tuonu mukanaa palakasta ja lomista luopumista. Toki joku vääräleuka ny kiemurtellee että eihän eläkeläinen lommaa tarvi ku on aina vappaalla. Niinkö ? Hävettääkö ? Eikö loman tarkotus oo poistaa ajatukset ja muut siitä normiarkirutiinista ? Toki se että aikaa on ei tarkota sitä etteikö sitä vois käyttää joskus toisinkin. Joku satunnainen kylypyläloma hoitoineen tekis hyvvää. Eläkeläiselleki. Siis sille joka ei monen mielestä muuta tee ku kuluttaa aikaa. Käy sekin kuulkaa välliin työstä. HIh.
Mutta luopumisen ny varmaan hoksaatte. Entäpäs luovuttaminen. Sitä kuulkaa kuulee ympäristössään hoettavan. Kiitettävän liikaa. Ei saa luovuttaa tauville. Ei missään nimessä. Ukko sannoo että niin kauvan ku on lääketieteessä tutkijoita ja osaavia lääkäreitä ni uusia lääkkeitä tullee. Sitten on tietty tuo pyrokratia joka yrittää parraasa mukkaa sotkia ja jarruttaa pillereitten oikiaan paikkaan päätymistä. On kaikenmaaliman korvauspykäliä ja tutkimustulosvaatimuksia. Ukolla menis järki. Se vähänenki. Mutta pääasia on ettei luovuta.
Antaa periks. Pehemiä lasku. Joskus on muuten oikiasti hyvä hiukan taipua ja ottaa askel taakse. Kenties jopa myöntää että ois väärässä. Tai vähintäänki erehtyny. Esimerkiks. Uros. Ja naaras. Piolookinen tosiasia on että naaras on aikas usiasti oikiassa. Ei aina mutta monesti. Että urosten pitäs usiammin antaa periksi. Toki tässä tullaan ny semmoseen hiukka hankalaa uuven ajan rentiin ku metoo. Se on arka paikka ja siinä naaras ei aina oo oikiassa. Mutta myöntääkö ? Jää nähtäväks. Antaako periks ? Ehkä. Jos on olevinnaan se viisaampi rotu. HIh.
Nojoo. Ukko päättää tän toukokuisen episootin ny. Kuumaa pukkaa. Juu ja ei valita. Sinällää. Mutta kyllä vois jo taivas antaa vettä. Hiukka viilenis. Iho kyllä tykkää helteestä mutta pumpulla alakaa olleen jo liikaa hommia. Vajjaalla ku käy muutenkin. Vaan nii kai koko mies. Että nauttikaa. Ja juokaa nestettä. Palijon. Myös iliman alakomahoolia. Ni.
Luopumista rutiineista. Pakkotekemisistä. Toki työstä luopuminen on tuonu mukanaa palakasta ja lomista luopumista. Toki joku vääräleuka ny kiemurtellee että eihän eläkeläinen lommaa tarvi ku on aina vappaalla. Niinkö ? Hävettääkö ? Eikö loman tarkotus oo poistaa ajatukset ja muut siitä normiarkirutiinista ? Toki se että aikaa on ei tarkota sitä etteikö sitä vois käyttää joskus toisinkin. Joku satunnainen kylypyläloma hoitoineen tekis hyvvää. Eläkeläiselleki. Siis sille joka ei monen mielestä muuta tee ku kuluttaa aikaa. Käy sekin kuulkaa välliin työstä. HIh.
Mutta luopumisen ny varmaan hoksaatte. Entäpäs luovuttaminen. Sitä kuulkaa kuulee ympäristössään hoettavan. Kiitettävän liikaa. Ei saa luovuttaa tauville. Ei missään nimessä. Ukko sannoo että niin kauvan ku on lääketieteessä tutkijoita ja osaavia lääkäreitä ni uusia lääkkeitä tullee. Sitten on tietty tuo pyrokratia joka yrittää parraasa mukkaa sotkia ja jarruttaa pillereitten oikiaan paikkaan päätymistä. On kaikenmaaliman korvauspykäliä ja tutkimustulosvaatimuksia. Ukolla menis järki. Se vähänenki. Mutta pääasia on ettei luovuta.
Antaa periks. Pehemiä lasku. Joskus on muuten oikiasti hyvä hiukan taipua ja ottaa askel taakse. Kenties jopa myöntää että ois väärässä. Tai vähintäänki erehtyny. Esimerkiks. Uros. Ja naaras. Piolookinen tosiasia on että naaras on aikas usiasti oikiassa. Ei aina mutta monesti. Että urosten pitäs usiammin antaa periksi. Toki tässä tullaan ny semmoseen hiukka hankalaa uuven ajan rentiin ku metoo. Se on arka paikka ja siinä naaras ei aina oo oikiassa. Mutta myöntääkö ? Jää nähtäväks. Antaako periks ? Ehkä. Jos on olevinnaan se viisaampi rotu. HIh.
Nojoo. Ukko päättää tän toukokuisen episootin ny. Kuumaa pukkaa. Juu ja ei valita. Sinällää. Mutta kyllä vois jo taivas antaa vettä. Hiukka viilenis. Iho kyllä tykkää helteestä mutta pumpulla alakaa olleen jo liikaa hommia. Vajjaalla ku käy muutenkin. Vaan nii kai koko mies. Että nauttikaa. Ja juokaa nestettä. Palijon. Myös iliman alakomahoolia. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti