Kesäkeliä
Sunnuntai. Lepopäivä. Ja ketut. Synttärireissu. Yks vee. Kakkua ja mummoja. Piirakoita ja kirppisreissu. Juu. Ukko karkas. Ku tupa on täynnä naaraita ni sillon on aikas usiasti se mutkattomin vaihtoehto ottaa ne niissanotut ritolat. Ja kannatti kai. Matonnan eka älpee. Ja pikkumiehelle maski. Mutta siitä sen enempää ja alakuviikkoon raportin kans mennään että korvissa humisee...
Maanantai. Sattuneista syistä elikkäs lentsu ja sen oireet. Nii. Renkaanvaihto. Meni talon molemmat tojotat sammaan syssyyn. Ja musta sai sisuksiisa vielä uuvet arapilimukat. Elikkäs ölijyt. Se on jännää muuten ku eijjoo vuosittaisia kilometrejä ammattikuskin tavvoin nii hirviästi ni joutuu joka kevät opettellee kuinka noilla nastattomilla kummeilla ajetaan. Ihan on erilainen tuntuma tienpintaan.
Tiistai. Hmmm. Ainii. Ystävällinen sielu oli ottanu talteen hukkaan meneviä älpeelevyjä. Tänks taas. Ja näissä oliki semmosia pikkuaarteita. Kotimaista suhteellisen rautasta rokettirollia. Ja toki sekkaan mahtuu aina sitä Ukon termein hyväntekeväisyysavaraa. On levyjä joita Ukko ei koskaan kuuntelis mutta ei aijjo myöskää ottaa moisia hyllyyn pölyä kerräämään. Uus koti on siis näillä ny.
Keskiviikko. Hammaslääkäri saarnan kans. Ku pittäis sitä ja tuota. Ottaa sitä ja tätä. Hampaassa oli reikä ja se on paikattu. Asiaa ois lääkärillä ollu mutta onneks oli muita menoja. Ja oli menettäny moinen puheoikeutesa siinä vaiheessa ku oli puoli tuntia myöhässä. Ukko oli ihan silleen pikkusta vailla jo poistumassa kysseisen laitoksen tilloista ku kutsu kävi. Vaan ehti ku ehtikin. Partaa lyhentään. Näyttää ny melekeen ihimiseltä.
Torstai. Leima. Mustaan tojotaan. Mittää mainittavvaa ei ollu. Taaskaan. Vaan täytyy kyllä sevverta mainita että hiukkasen kävi kulukuneuvon jousia sääliks ku se katastushenkilö paino nappia ja kone alako tojotaa ravistellee. Oli semmonen heittely että jos moinen ois tapahtunu laivassa ja Ukko ois ollu kannella ni päivän murkinat ois siirtyny nestemäisenä kalojen evvääks. Liukkaanlaisesti.
Perjantai. Jaa. Kalenteri on palijas. Niinku lauvantainki kohalla. Ja sunnuntaillekkaa ei oo... Ompas. Ne synttärit. Ja loppulause. Että kun jostain saatte pallautteena sitä nekatiivista juttua ni elekää ny ainakaa moittiko sitä viestintuojaa. Elekääkä ainakaa missään nimessä sanoko että ei saa noin aatella. Ku positiivisesti. Ei. Ja vielä kerran ei. Kaikesta ei tartte hakia sitä hopiareunaa. Mutta moisesta voi ottaa opiks. Ja tehä asiat ens kerralla ainaki pikkusen paremmin. Ni.
Maanantai. Sattuneista syistä elikkäs lentsu ja sen oireet. Nii. Renkaanvaihto. Meni talon molemmat tojotat sammaan syssyyn. Ja musta sai sisuksiisa vielä uuvet arapilimukat. Elikkäs ölijyt. Se on jännää muuten ku eijjoo vuosittaisia kilometrejä ammattikuskin tavvoin nii hirviästi ni joutuu joka kevät opettellee kuinka noilla nastattomilla kummeilla ajetaan. Ihan on erilainen tuntuma tienpintaan.
Tiistai. Hmmm. Ainii. Ystävällinen sielu oli ottanu talteen hukkaan meneviä älpeelevyjä. Tänks taas. Ja näissä oliki semmosia pikkuaarteita. Kotimaista suhteellisen rautasta rokettirollia. Ja toki sekkaan mahtuu aina sitä Ukon termein hyväntekeväisyysavaraa. On levyjä joita Ukko ei koskaan kuuntelis mutta ei aijjo myöskää ottaa moisia hyllyyn pölyä kerräämään. Uus koti on siis näillä ny.
Keskiviikko. Hammaslääkäri saarnan kans. Ku pittäis sitä ja tuota. Ottaa sitä ja tätä. Hampaassa oli reikä ja se on paikattu. Asiaa ois lääkärillä ollu mutta onneks oli muita menoja. Ja oli menettäny moinen puheoikeutesa siinä vaiheessa ku oli puoli tuntia myöhässä. Ukko oli ihan silleen pikkusta vailla jo poistumassa kysseisen laitoksen tilloista ku kutsu kävi. Vaan ehti ku ehtikin. Partaa lyhentään. Näyttää ny melekeen ihimiseltä.
Torstai. Leima. Mustaan tojotaan. Mittää mainittavvaa ei ollu. Taaskaan. Vaan täytyy kyllä sevverta mainita että hiukkasen kävi kulukuneuvon jousia sääliks ku se katastushenkilö paino nappia ja kone alako tojotaa ravistellee. Oli semmonen heittely että jos moinen ois tapahtunu laivassa ja Ukko ois ollu kannella ni päivän murkinat ois siirtyny nestemäisenä kalojen evvääks. Liukkaanlaisesti.
Perjantai. Jaa. Kalenteri on palijas. Niinku lauvantainki kohalla. Ja sunnuntaillekkaa ei oo... Ompas. Ne synttärit. Ja loppulause. Että kun jostain saatte pallautteena sitä nekatiivista juttua ni elekää ny ainakaa moittiko sitä viestintuojaa. Elekääkä ainakaa missään nimessä sanoko että ei saa noin aatella. Ku positiivisesti. Ei. Ja vielä kerran ei. Kaikesta ei tartte hakia sitä hopiareunaa. Mutta moisesta voi ottaa opiks. Ja tehä asiat ens kerralla ainaki pikkusen paremmin. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti