Närästyksen jäläkeen
Ensinnäki. Jos Ukko on joskus aliarvioinut jonkinsortin vattavaivoja ni anteeks. Ja luppaa ettei tee moista virhettä ennää. Kun kokkee vattaa polttavalla tavalla repivän tuskan ni ymmärtää. Ensinnäkin ne puhheet joita lääkäri sannoo suojalääkkeitten käytöstä. Ei oo hyväksi syyvä vuosikaupalla hirveitä myrkkyjä pillereitten muovossa iliman että tulis jottai ruuvansulatuksellisia onkelmia. Ja Ukko ei puhu ny osastosta vessa. Kun vartalon etuosa tissien välistä navan alle tuntuu olevan kuin tulessa. Kun ei tiijä onko vika pumpussa vai keuhkoissa tai "vain" ruokatorvessa. Ja sana vain tuntuu olevan raskaasti aliarvioiva.
Niiettä jos tohtori määrää lääkkeen mahan suojaks. Syö. Tottele. Kerranki. Ukko vietti viime yön pyörimällä. Ja närästyslääkkeitä syyven. Kaiken lisäks oli kortisooniyö. Eli valavomista olis ollu muutenki. Siihen ku lissää vattaa vellova happojen aaltomaine hyökkäys. Hetken oli aina hyvä. Mutta vaan hetken. Ja kun lähes sai lyötyä kättä nukkumasan kans hetkisen torkuista ni se aalto löi taas. Aamuviijeltä Ukko sentään tajus siirtyä aviovuoteelta konttorin moottorisänkyyn. Istuma-asentoon unta hakemaan. Ja saiki jollain konstilla muutaman tunnin unet.
Oppitunnin saldo. Lääkkeet. Aikataulu. Uskotaan lääkäriä. Totellaan apoteekin ohojeita. Tottakai jokkaine sairastappaus on yksilöllinen mutta alan ammattilaisilla on kuitenkin jonkillainen näppituntuma mitä ja mihin aikaan ja minkä kanssa noita pillereitä otetaan. Toiset tyhyjään vattaan. Toiset ruuvan päälle. Ylleessä kuitenki runsaalla nesteellä. Ukollaki mennee ny asiat vahavaan harkintaa. Onko kaikki tapletit otettava aamulla niinku ois toki kaikkein helepointa. Ei tarttis ennää murehtia. Mutta. Yks lääke ei välttis sovi otettavaks toisen kans. Kuulemma voi kumota toista. Tai aiheuttaa vaikka ny tän närästyksen.
Jottain positiivista. Vattan raivotessa unohtaa muut kivut. Lonkat ei samalla tavalla häiritte. Eikä silimien mahollinen väsymys. Eikä alaraajojen maholliset verenkiertohäröt. Joku viisas sano joskus että jos on polovi kipiä ni lyö vasaralla peukaloon. Unohtuu ne poloven tuskat. Ehkä. Ku ei niitä aattele ni ne lievenee. Voi olla. Moni vaiva saaki alakusa päästä. Tai voimistuu siellä. Kuulemma vois olla se kipukynnys. Mitä enemmän tuskaa sen paremmin sen sietää. Ehkä. Ukolla ainaki. Ku aikanaan selän nikama oli naps ja korjattii ni Ukko päätti ettei ihan turhaa syö puranaa. Eikä muuten oo syöny. Niitä syötetään potilaille muutenki liikaa.
Joo. Ny ollaan kuiten suunnalla paremmalla. Huomenna Akan kans isolle kirkolle. Ukko käy piikillä. Muuten ohojelma on Akan varassa. Eijjoo Ukko kyselly. Varmaan pikkumiestä ainakin käyvään kattomassa. Ja sen siskua. Kai. Piipaakaa. Kiakko. Piuvauvee. Touhua. Ukko saattaa tosin piipahtaa yhellä kirpparilla. Ehkä. Yks levy jäi viimeks vaivaamaan. Varmaa jo myyty mutta mutta... Jos on tallessa ni otetaan parempaan kotiin. Mutta ny. Iltaa jatkaa muut aktiviteetit. Tai telekkari. Kenties. Ni.
Niiettä jos tohtori määrää lääkkeen mahan suojaks. Syö. Tottele. Kerranki. Ukko vietti viime yön pyörimällä. Ja närästyslääkkeitä syyven. Kaiken lisäks oli kortisooniyö. Eli valavomista olis ollu muutenki. Siihen ku lissää vattaa vellova happojen aaltomaine hyökkäys. Hetken oli aina hyvä. Mutta vaan hetken. Ja kun lähes sai lyötyä kättä nukkumasan kans hetkisen torkuista ni se aalto löi taas. Aamuviijeltä Ukko sentään tajus siirtyä aviovuoteelta konttorin moottorisänkyyn. Istuma-asentoon unta hakemaan. Ja saiki jollain konstilla muutaman tunnin unet.
Oppitunnin saldo. Lääkkeet. Aikataulu. Uskotaan lääkäriä. Totellaan apoteekin ohojeita. Tottakai jokkaine sairastappaus on yksilöllinen mutta alan ammattilaisilla on kuitenkin jonkillainen näppituntuma mitä ja mihin aikaan ja minkä kanssa noita pillereitä otetaan. Toiset tyhyjään vattaan. Toiset ruuvan päälle. Ylleessä kuitenki runsaalla nesteellä. Ukollaki mennee ny asiat vahavaan harkintaa. Onko kaikki tapletit otettava aamulla niinku ois toki kaikkein helepointa. Ei tarttis ennää murehtia. Mutta. Yks lääke ei välttis sovi otettavaks toisen kans. Kuulemma voi kumota toista. Tai aiheuttaa vaikka ny tän närästyksen.
Jottain positiivista. Vattan raivotessa unohtaa muut kivut. Lonkat ei samalla tavalla häiritte. Eikä silimien mahollinen väsymys. Eikä alaraajojen maholliset verenkiertohäröt. Joku viisas sano joskus että jos on polovi kipiä ni lyö vasaralla peukaloon. Unohtuu ne poloven tuskat. Ehkä. Ku ei niitä aattele ni ne lievenee. Voi olla. Moni vaiva saaki alakusa päästä. Tai voimistuu siellä. Kuulemma vois olla se kipukynnys. Mitä enemmän tuskaa sen paremmin sen sietää. Ehkä. Ukolla ainaki. Ku aikanaan selän nikama oli naps ja korjattii ni Ukko päätti ettei ihan turhaa syö puranaa. Eikä muuten oo syöny. Niitä syötetään potilaille muutenki liikaa.
Joo. Ny ollaan kuiten suunnalla paremmalla. Huomenna Akan kans isolle kirkolle. Ukko käy piikillä. Muuten ohojelma on Akan varassa. Eijjoo Ukko kyselly. Varmaan pikkumiestä ainakin käyvään kattomassa. Ja sen siskua. Kai. Piipaakaa. Kiakko. Piuvauvee. Touhua. Ukko saattaa tosin piipahtaa yhellä kirpparilla. Ehkä. Yks levy jäi viimeks vaivaamaan. Varmaa jo myyty mutta mutta... Jos on tallessa ni otetaan parempaan kotiin. Mutta ny. Iltaa jatkaa muut aktiviteetit. Tai telekkari. Kenties. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti