Moternia

Nonnii. Pyhät on ny sitte hetkeks lusittu. Mitä jäi kättee ? Jonnijoutavaa aikataulujen kyttäämistä. Kiirettä liikenteessä. Ylimielistelevvää kaikkien tuttujen ja tuntemattomien muistamista kaikemmaaliman onnitteluilla paremmasta. Ja taas saa vuojen olla hyvällä omallatunnolla. Kerran vuojessa muistaminenhan sitten oikiasti muka joillekki riittää. Ne osotteekki unohtuu että saa taas viikko ennen joulua kysellä. Ja päivittää tietojaan mitä kukin tekkee. Vaikka samalla tekkee jottain muuta. Miksei vaikka samalla ku kirjottaa sen nimen siihen korttii ni laittas sen ylös muistivihkoon. Ainiin. Ei sellaisia ennää kellää oo...

Tää moterni aika on mullistanu monta asiaa. Esimerkiks just tuon muistijutun. Käsi ylös jolla on paperilla kalenteri. Tai ees laukussa kynä. Hilijasta. Ei vsy käjet vaikka käskis vielä pittää ylläällä. Surullista. Ei tartte ennää ees kortilla maksaessa kuitata. Pinkooti riittää. Tai jos on lähimaksu ni pelekkä kortin villautus. Ja raha liikkuu. Turha mennä markkinoille jos on myyjä joka ottaa vaan kätteistä. Se on jo outolintu. Kaikillahan on konneet. Vaan ku eijjoo. Mutta sehän onki kauhia vaiva käyvä matkalla siinä pankkiautomatilla nostamassa oikeen paperista rahhaa. Muistatteko vielä ?

Ja tietysti sitten tuo intternetti. Ennen ku halus äänesä kuuluviin ni sen kirjotti kynällä paperille. Laitto kuoreen ja kiikutti postiin. Ja sitten ootti että sen julukaseva paikallislehti ilimestyy. Että josko se ois siihen ehtiny ja ylittäny julukasukynnyksen. SItten leikkas sen irti ja laitto kansioon. Muistoksi. Tännää voi puoli kolomen aikaan yöllä monen romillen tilassa haukkua koko maan hallituksen jossain vasepuukissa ja kaikki näkkee. Tai no ainaki ne niissanotut kaverit. Jos näkevät. Tai välittävät. Taikka jos vaikka vasepuukki ilimottaa että kielenkäyttö on ylittäny jonku kipurajan ja ny ei saa viikkoo kirjottaa sinne mittää. Nii se on heleppua. Eikä tarvi leikellä talteen. Otetaan kuvakaappaus.

Toisaalta. On se tää plokiki omasa ottanu tikitalisaatiosta. Ei ennää Ukko kirjottele päiväkirjaa. Ei runoja vihkon nurkkaan. Eikä sitä surullisen kuulusaa kirjankuvatustakkaa. Kone vaan auki ja napunapu. Jos vaan on sähköjä. Ja puhelinlinjoissa potkua. Jos nuo katuais ni sillon Ukon parta harmaantus entisestään. Mutta toki Ukko ossaa vielä käyttää lyijystä kirjottajaaki. On Ukolla vihko. Ja Allakka. Toki puhelimessa on kalenteri mutta vaan sitä varten että aamulla herätessään tarkistaa viikonpäivän. Eläkeläiselämää... Ja kaikki sporttilähetykset tullee netistä. Eihän se tuo suomiteevee mittää näytä. Veroja perivät kyllä.

Niijja lopuks. Ukon vatta. Eijjoo pahemmin tännää närästelly. Sai aamusta lääkkeitten lisäks piimää. Kaks päivää ja Ukko on moninkertastanu elämäsä aikana nautitut piimälasilliset. Ei se mittää herkkua oo mutta jos se auttaa ni se on pieni murhe. Jo pienenä oppi tosin siihen ettei mikkää hyvänmakunen lääke mittää auta. Joka muten pittää yhä paikkasa. Ainua mukava hoito on just ny muuten lämpiämässä. Sauna. Auttaa monneen vaivaan. Näläkään tosin ei. Sitä varten on uunissa Akan tekemä lasakne. Karvisen herkku. Että tämmösillä evväillä kohti huomista. Ni.