Keskellä viikkua kortisoonin tahtiin...
Elikkäs. Vajjaanlaiset yöunet. Mutta jonkullaiset kuitenki. Yöllä muutama tunti ja aamulla hiukan lissää. Siinä onki varmaan tekosyy lääkkeitten väärin nauttimiseen. Ukko nappas kissojen ruokinna ja kahavnkeiton vällii ensi tyhyjään mahhaan ohojeitten mukkaa rimaspaanin ja styroksiinin. Sitten kahavi konneeseen. Ja sen päälle sitten akloviiri ja revlimiiti. Tässä vaiheessa ois pitäny ottaa jottain evästä. Vaan ei aamuhöyryissä ottanu. Vaan unta sen pari tuntia. Ja vielä ois ollu saumaa murkinoija. Vaan ei. Kahavia ja kortisooni. Virhe. Iso virhe.
Alako meinaan sen sortin rintapolte ettei oikeen päässy vian alakulähteille. Oliko kysseessä pumpun vikatoiminta. Vai lihaskipu. Taikka mahollisesti pahanlaatunen närästys. Ei auttanu neste. Ei lepo. Ei auttanu muu ku tojotaan ja teekoohon. Akka tosin kyseli jo että pittääkö soittaa ammuva lanssi. Ukko sano ei. Niinku urokset ylleesä. Vaan kakskolomasossaa ajettua tuli etteen jo tilanne että oliko teheny väärän ratkasun. Kipu vaan paheni. Teekoohon kävellessä roppa oli jo melekeen kaksistakerron. Komento oli verikokkeet ja ekg. Vai mikä pumpusta otettava elokuva onkaan.
Käyrä oli onneks tylsän tasanen. Ei ollu nyt eikä aikasemmin minkään sortin invarktia. Verenepaineet ja pulssi oli pikkasen kohollaan mutta kai se voijaan laittaa tilanteesta aiheutuneen jännittämisen piikkiin. Ja aikasa ku ootti niin lääkärityttö vahavisti asian. Eijjoo vikkaa pumpussa. Eikä keuhkoissa. Eikä kuulemma oireitten perusteella oo sepesusivaltimoissakaan. Että kolomen viikon kuuri närästyksenestopillereitä. Jos ei auta ni lyyvään letku kurkusta alas ja tehhää tokumenttielokuva. Ajatus ei luonnollisestikkaa oo miellyttävä. Varsinkaa ku ei siihen varmaankaa saa säätiön tukea. Niinku ei Spetekää.
Että hiukan rauhallisempi päivä. Joka ei toki tarkota etteikä Akan kans saunota. Sitä ei estä muu ku oikeen korkia kuume. Tai katkonainen kinttu. Kenties ehkä se että Ukko eijjoo kotona. Mutta on niitä saunoja varmaan muuvallakki. Kenties. Mutta toki eivät oo niin hyvälöylysiä. Tietenkään. Oma sauna paras sauna. Puusauna. Toki. Ni.
Alako meinaan sen sortin rintapolte ettei oikeen päässy vian alakulähteille. Oliko kysseessä pumpun vikatoiminta. Vai lihaskipu. Taikka mahollisesti pahanlaatunen närästys. Ei auttanu neste. Ei lepo. Ei auttanu muu ku tojotaan ja teekoohon. Akka tosin kyseli jo että pittääkö soittaa ammuva lanssi. Ukko sano ei. Niinku urokset ylleesä. Vaan kakskolomasossaa ajettua tuli etteen jo tilanne että oliko teheny väärän ratkasun. Kipu vaan paheni. Teekoohon kävellessä roppa oli jo melekeen kaksistakerron. Komento oli verikokkeet ja ekg. Vai mikä pumpusta otettava elokuva onkaan.
Käyrä oli onneks tylsän tasanen. Ei ollu nyt eikä aikasemmin minkään sortin invarktia. Verenepaineet ja pulssi oli pikkasen kohollaan mutta kai se voijaan laittaa tilanteesta aiheutuneen jännittämisen piikkiin. Ja aikasa ku ootti niin lääkärityttö vahavisti asian. Eijjoo vikkaa pumpussa. Eikä keuhkoissa. Eikä kuulemma oireitten perusteella oo sepesusivaltimoissakaan. Että kolomen viikon kuuri närästyksenestopillereitä. Jos ei auta ni lyyvään letku kurkusta alas ja tehhää tokumenttielokuva. Ajatus ei luonnollisestikkaa oo miellyttävä. Varsinkaa ku ei siihen varmaankaa saa säätiön tukea. Niinku ei Spetekää.
Että hiukan rauhallisempi päivä. Joka ei toki tarkota etteikä Akan kans saunota. Sitä ei estä muu ku oikeen korkia kuume. Tai katkonainen kinttu. Kenties ehkä se että Ukko eijjoo kotona. Mutta on niitä saunoja varmaan muuvallakki. Kenties. Mutta toki eivät oo niin hyvälöylysiä. Tietenkään. Oma sauna paras sauna. Puusauna. Toki. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti