Tapaninpäivää

Jos ensin otettas unet. Talon molemmat kissojen henkilökuntaan kuuluvat jäsenet nukkuivat runsaammanpuoleiset unet. Ukko joka jäi kysseisessä tehtävässä hiukan tappion kantaa sai tuloksen joka ei sekkää näin jäläkikätteen hävetä. Yhtään. Melekeen yheksän. Kyllä. Tuntia. Taas saa kaivaa muistilokeroita oikeen hartauvella että moista tulle ees mielen sivvuun. Mutta kuten monesti on sanottu ni tän talon sääntöihin kuuluu se että nukutan ku nukuttaa. Kellolla eijjoo siinä hommassa mittää virkaa.

Juuh. Aamukahavin ja lääkkeitten oton sekä sitä seuranneen kissojen ruokinnan jäläkeen Ukon aamu kulu hetken aikaa vaan ihan hilijaa hissutellen. Ja Akan herräämistä ootellen. Ja ku tämä suuri tapahtuma sitten totteutu ni oli aika tehhä yllätys. Tai oikiastaan pyytää Akalta moinen. Ukolla teki mieli. Kaurapuuroa. Siitäki on tovi jos toinenki vierähtäny että moista mielitekua on ollu ees sen harmaan aivosolun ulukosyrjässä. Ukko ku on aikanaa oman kiintiösä moista apetta kurkusta alas tunkenu. Vaan on se hyvvää. Joskus.

Sitten oliki jo aika ryhtyä tekoreeraamaan. Ukon konttori on jo jonki aikaa eläny semmosta murrosvaihetta kaaoksen ja melekeen valamiin välillä. Yks lipasto taas pois. Kaappiin kertynyttä roinaa roskiin. Periaatteena jos ei oo tarvinnu ni tuu tarvimaankaan. Mitä tuota tavaraa säilyttään sillä verukkeella että jos. Tai kun. Pois vaan. Ja niin alakaa olla huone sen näkönen ku melekeen valamis on. Jottain tauluhommia on vielä mutta sen hoitaa paremmalla sisustussilimällä Akka. Tai oikiastaan. Ukolla mittää silimää oo...

Aikaset päiväunet. Ruoka. Lepo. Kohta taas saunan lämmitys. Iliman rekiajelua. Onko semmosia muuten ennää missää ? Että oikeen hevonen vetäs ja lampaanturkisten tai semmosten alla karvalakki päässä istuttas ? Toisaalta ei taija koko maassa ees olla niin palijoo lunta että vois ylleisillä teillä rekiajelua harrastaa. Ku eivät tunnu autoillakaa osuvan moisiin väyliin... Mutta ei mittää nekatiivista. Nyt on pyhä. Hilijasta. Nautitaan. Ni.