Suomi 100
Niin. Suomi100. Ensinnäkin suuri kiitos kaikille niille jokka oli tätä päivää mahollistamassa sillon aikonaan. Kaikille sotilaille. Lotille. Ja myös kaikille niille jokka piti pyörät pyörimässä kotirintamalla. Kiitos uhrauksista. Kiitos urheuvesta. Ja ennen kaikkea siitä että ette hetkeäkään miettineet kun käsky kävi. Isänmaan puolesta. Paremman huomisen takia. Teistä kaikki ei koskaan palannu. Hattu päästä heijän muistolleen. Teijän kaikkien takia Suomi on ny saavuttanut kunnioitettavan ijän. Itsenäisenä.
Nii. Itsenäisyys. Kysymys kuuluu ollaanko sitä. On eeuuta. On kaikemmaaliman liittoja. Nurkan takana kurkkii natolainen. Onhan meillä siellä kehäkolomosen sisällä komia pytinki jossa on töissä meijän äänillä valittu kahensaan hengen porukka. Päätöksiä tekemässä. Mutta kenen hyväksi ja kenen ohjeilla. On suuria virmoja. Isoja ammattiliittoja. On iso peikko itänaapurissa. Ja se eeuu. Tirektiivejä tästä ja tuosta. Osa viksuja. Osa seinähulluja. Kieltoja. Käskyjä.
Mutta on meillä jotain mitä nämä herrat ei pois saa. On esimerkiks nelijä omalla tavallaa kaunista vuojenaikaa. On suhteellisen mutkaton kansa. Ja äärettömän kaunis luonto. Monimuotonen maisema joka hurmaa päivästä toiseen sillä muuntautumiskyvyllään. On hilijasuus. Runsas valikoima kaikennäköstä eläjää karhusta kottaraiseen. Kurrea unohtamatta. On mäkiä. Jokia. Ja jos minkänäköstä puunkäppyrää. Ja ettei unohu. Sieniä ja marjoja vappaasti poimittavissa. Jokamiehenoikeus.
Mutta jos oikeen haluvaa olla pessimisti joka muuten on kans yks kansallispiirteistä nii... On meillä onkelmiaki. On virmoja jokka sotkee kallista luontoa. On yrityksiä jokka tekkee muutaman euron isompaa voittua sillä että palakkaa töihin muita ku suomalaisia. On homekouluja. Asunnottomia. Yksinäisiä vanahuksia. Syrjäytyneitä nuoria. Ja suuren maaliman malliin on myös erilaisia piristeitä kauppaavia ja käyttäviä. Terroristeja ei hirveitä määriä onneks oo. Vielä.
Mutta Ukko pienenä ihimisenä keskittyy ommaan elämääsä. Akka ja kissat. Mökki ja piha. Siinä on Ukon ittenäisyys. Se että saa kupin kahavia ottaa kouraan ja kävellä pihamaalla kuunnellen joko lintuja tai sitten sitä hilijasuutta. Tai vaan katella maisemia. Taivasta joka on millon sininen millon punanen. Taikka illan pimmeyvessä tutkia tähtikarttaa joka piirtyy tummalle kankaalle kuun viereen. Ja tojeta että maalla ON mukavaa. Ni.
Suomi 100. Finlandia.
Nii. Itsenäisyys. Kysymys kuuluu ollaanko sitä. On eeuuta. On kaikemmaaliman liittoja. Nurkan takana kurkkii natolainen. Onhan meillä siellä kehäkolomosen sisällä komia pytinki jossa on töissä meijän äänillä valittu kahensaan hengen porukka. Päätöksiä tekemässä. Mutta kenen hyväksi ja kenen ohjeilla. On suuria virmoja. Isoja ammattiliittoja. On iso peikko itänaapurissa. Ja se eeuu. Tirektiivejä tästä ja tuosta. Osa viksuja. Osa seinähulluja. Kieltoja. Käskyjä.
Mutta on meillä jotain mitä nämä herrat ei pois saa. On esimerkiks nelijä omalla tavallaa kaunista vuojenaikaa. On suhteellisen mutkaton kansa. Ja äärettömän kaunis luonto. Monimuotonen maisema joka hurmaa päivästä toiseen sillä muuntautumiskyvyllään. On hilijasuus. Runsas valikoima kaikennäköstä eläjää karhusta kottaraiseen. Kurrea unohtamatta. On mäkiä. Jokia. Ja jos minkänäköstä puunkäppyrää. Ja ettei unohu. Sieniä ja marjoja vappaasti poimittavissa. Jokamiehenoikeus.
Mutta jos oikeen haluvaa olla pessimisti joka muuten on kans yks kansallispiirteistä nii... On meillä onkelmiaki. On virmoja jokka sotkee kallista luontoa. On yrityksiä jokka tekkee muutaman euron isompaa voittua sillä että palakkaa töihin muita ku suomalaisia. On homekouluja. Asunnottomia. Yksinäisiä vanahuksia. Syrjäytyneitä nuoria. Ja suuren maaliman malliin on myös erilaisia piristeitä kauppaavia ja käyttäviä. Terroristeja ei hirveitä määriä onneks oo. Vielä.
Mutta Ukko pienenä ihimisenä keskittyy ommaan elämääsä. Akka ja kissat. Mökki ja piha. Siinä on Ukon ittenäisyys. Se että saa kupin kahavia ottaa kouraan ja kävellä pihamaalla kuunnellen joko lintuja tai sitten sitä hilijasuutta. Tai vaan katella maisemia. Taivasta joka on millon sininen millon punanen. Taikka illan pimmeyvessä tutkia tähtikarttaa joka piirtyy tummalle kankaalle kuun viereen. Ja tojeta että maalla ON mukavaa. Ni.
Suomi 100. Finlandia.
Kommentit
Lähetä kommentti