Sosiaalinen metia...
Niin. Kuka vielä muistaa ajan ku kaverin sai kiinni vain lankapuhelimella ? Tai ihan vyysisesti oven taa kävelemällä ja ovikellua soittamalla. Taikka jos jollekki kaukasemmalle halus pitemmän viestin laittaa nii ihan piti ottaa kynä kätteen ja kirjottaa paperille kirje. Ja laittaa se postiin vietäväks jonka jäläkeen ootaa monta päivää että kaveri vastais. Toivottavasti. Taikka semmosta palavelua ku esimerkiks kontaktilinja. Johon sai soittaa ja jossa oli muutama muukin sammaan aikaan linijoilla. Ukko oli siihen aikaan kyllä aika nuiori ettei tunnusta moista käyttäneensä. Hih.
Nii. Ei ollu kännyköitä. Ei intternettiä. Ei tekstiviestejä. Ei sähköposteja. Eikä varsinkaa vasepuukkia tai instakrammia tai vitteriä. Ei ollu juutuupeja. Mussiikki hajettiin kirjastosta. Lainaan. Kirjojen kans. Ei ollu mittää suoratoistojuttuja. Ei. Vaan teevee ja pari hullua kanavaa. Ja jos et ollu tiettyyn aikaan ohojelmaa kattomassa ekkä ollu muistanu laittaa veehooässää nauhottaan ni sinne meni. Ei auttanu itku. Ei ollu areenaa. Ei katsomoa. Ei ruutupalavelua. Eikä varsinkaan mittää viapleitä tai ceemoreja. Lähetykset piti kattua suorina. Livenä.
Nii että oliko ennen asiat paremmin vai ? Suhteellista. Ainaki ennen oli kaveriporukat isompia. Tai ainakin Ukolla. Jos joku ei tännää ollukkaa kotona ni kengänkärjet käännettiin kohti seuraavaa mökkiä. Ja niin etelleen. Joskus toki jos laiskotti ni soiteltiin etukätteen ja sovittiin vaikka pihapelejä. Mutta ylleesä tämä kerrääminen tapahtu ihan sillä apostolin kyyvillä. Nuoremmat voi tarkistaa moisen kuuklesta. Hih. Ja sillon tosiaan touhuttiin kartanolla. Ukkoki muistaa kotikulumiltaan vaikkapa sen että jokkaisella tiellä oli oma kaveriporukka. Ja nämä sitten kasattiin ja pelattiin. Ulukona.
Nii että silleen oli paremmin. Toki osa nykynuorista nykkin on ulukona mutta Ukko väittää että ennen oltiin enemmän raittiissa ulukoilimassa. Ja ihan vappaaehtosesti. Kukkaa oikiastaan ei ees halunnu jäähä sisälle. Oli sitten lumipyry tai myrskytuuli. Aivan sama. Taikka vesisaje. Ei haitannu. Muistaapa yhen myrskyn jonka aikana pelattiin vutista. Se oli vaan entistä hauskempaa ku ei se pallo ihan sinne mennykkää ku mihin potkas. Taikka että vesisaje kasteli kaiken. Siis ihan kaiken. Ja talavella niin kauvan ku pakkanen ei jäävyttäny silimiä kii ni mentiin. Luistimilla. Suksilla. Pyörälläki. Iliman pakkasrajjaa.
Sitten tuli ensimmäiset konneet. Tais olla nintento. Tai joku kaveriporukasta semmosen sai ja sitte joukolla istuttiin kaverin huoneessa ja katottii ku se pelas. Ja nimenommaa vaa katottii. Ei se antanu muitten pelata. Korkeintaa jos kävi syömässä. Ja sillonki laitto siksi aikaa jonku vaikian pelin konneesee ettei kukkaa oikiastaan saanu moisesta nauttia. Tai laitto lattaamaan jonku uuven pelin joka kesti ja kesti. Niinkauvan ku kaveri söi. Että hölömöt istu ja ootti eikä saanu kuitenkaan tehä mittää hauskaa. Mutta tuijottaa piti. Se ku oli uutta ja hienua.
Nii. Paremminko ? Ehkä. Nyt on tosiaan se intternetti. Siellä on vasepuukit ja muut aplikaatiot. Senhän nuoretkin ymmärtää... Istutaan konneilla ja seurustellaan. Sosiaalinen elämä on siirtyny verkkoon. Onhan siinäki puolesa. On ihimisiä joilla ei ois minkäälaista kosketusta muihin iliman moista. Istusivat erakkona vaan huoneissaa ja miettisivät kuka mitäkin. Mutta toisaalta taas on ihimisiä jokka ellää ihan verkossa vaikka voisivat olla muuvallaki. Rakentavat toisen elämän sinne. Totta tai ei. Kulissi vai ei. Koska siellä ei kukkaa tarkistaa onko sanas totta tai onko sulla siellä seinällä kukkataulu vai ei.
Ukko ei väitä etteikö nykymenossa ois hyvvääki. Muistaa ihan sen ajan ku sairastu ja jos sillon ois ollu lankapuhelimen ja apostolin varassa ni aika yksinäistä ois ollu. Ei se ovi niin tiuhaan käyny. Ei ollu kavereita jonoksi kylläilemässä. Mutta intternetti. Siellä sai hienoja ja kannustavia viestejä. Jakso paremmin sitä alun rankkaa arkea. Ja kun nykyään ihimisten rytmit on sanosko kirjavat ni juttuseuraa saa ihan mihin kellonaikaan vaan. On tuttuja vuorotöissä. Ulukomailla. Ja kaikki yhen napin päässä. Se on hienoo. Että on saavutettavissa. Aina.
Niin. Puolesa ja puolesa. Tuskin vanahaan lankapuhelimmeen kukkaan ennää haluvaa palata. Toki jos sillä sais esim nuorison aktivoitua tekemään jottai muuta ku istuun konneella tai käveleen tsompiena puhelin kourassa pitkin ja poikin ni joo. Takas se aika. Mutta kyllä kaikennäköstä muuta helepotusta tuo verkko on tuonu että taitaa kuiten olla parempi näin. Vai mitä ? Saa kommentoija. Ni.
Nii. Ei ollu kännyköitä. Ei intternettiä. Ei tekstiviestejä. Ei sähköposteja. Eikä varsinkaa vasepuukkia tai instakrammia tai vitteriä. Ei ollu juutuupeja. Mussiikki hajettiin kirjastosta. Lainaan. Kirjojen kans. Ei ollu mittää suoratoistojuttuja. Ei. Vaan teevee ja pari hullua kanavaa. Ja jos et ollu tiettyyn aikaan ohojelmaa kattomassa ekkä ollu muistanu laittaa veehooässää nauhottaan ni sinne meni. Ei auttanu itku. Ei ollu areenaa. Ei katsomoa. Ei ruutupalavelua. Eikä varsinkaan mittää viapleitä tai ceemoreja. Lähetykset piti kattua suorina. Livenä.
Nii että oliko ennen asiat paremmin vai ? Suhteellista. Ainaki ennen oli kaveriporukat isompia. Tai ainakin Ukolla. Jos joku ei tännää ollukkaa kotona ni kengänkärjet käännettiin kohti seuraavaa mökkiä. Ja niin etelleen. Joskus toki jos laiskotti ni soiteltiin etukätteen ja sovittiin vaikka pihapelejä. Mutta ylleesä tämä kerrääminen tapahtu ihan sillä apostolin kyyvillä. Nuoremmat voi tarkistaa moisen kuuklesta. Hih. Ja sillon tosiaan touhuttiin kartanolla. Ukkoki muistaa kotikulumiltaan vaikkapa sen että jokkaisella tiellä oli oma kaveriporukka. Ja nämä sitten kasattiin ja pelattiin. Ulukona.
Nii että silleen oli paremmin. Toki osa nykynuorista nykkin on ulukona mutta Ukko väittää että ennen oltiin enemmän raittiissa ulukoilimassa. Ja ihan vappaaehtosesti. Kukkaa oikiastaan ei ees halunnu jäähä sisälle. Oli sitten lumipyry tai myrskytuuli. Aivan sama. Taikka vesisaje. Ei haitannu. Muistaapa yhen myrskyn jonka aikana pelattiin vutista. Se oli vaan entistä hauskempaa ku ei se pallo ihan sinne mennykkää ku mihin potkas. Taikka että vesisaje kasteli kaiken. Siis ihan kaiken. Ja talavella niin kauvan ku pakkanen ei jäävyttäny silimiä kii ni mentiin. Luistimilla. Suksilla. Pyörälläki. Iliman pakkasrajjaa.
Sitten tuli ensimmäiset konneet. Tais olla nintento. Tai joku kaveriporukasta semmosen sai ja sitte joukolla istuttiin kaverin huoneessa ja katottii ku se pelas. Ja nimenommaa vaa katottii. Ei se antanu muitten pelata. Korkeintaa jos kävi syömässä. Ja sillonki laitto siksi aikaa jonku vaikian pelin konneesee ettei kukkaa oikiastaan saanu moisesta nauttia. Tai laitto lattaamaan jonku uuven pelin joka kesti ja kesti. Niinkauvan ku kaveri söi. Että hölömöt istu ja ootti eikä saanu kuitenkaan tehä mittää hauskaa. Mutta tuijottaa piti. Se ku oli uutta ja hienua.
Nii. Paremminko ? Ehkä. Nyt on tosiaan se intternetti. Siellä on vasepuukit ja muut aplikaatiot. Senhän nuoretkin ymmärtää... Istutaan konneilla ja seurustellaan. Sosiaalinen elämä on siirtyny verkkoon. Onhan siinäki puolesa. On ihimisiä joilla ei ois minkäälaista kosketusta muihin iliman moista. Istusivat erakkona vaan huoneissaa ja miettisivät kuka mitäkin. Mutta toisaalta taas on ihimisiä jokka ellää ihan verkossa vaikka voisivat olla muuvallaki. Rakentavat toisen elämän sinne. Totta tai ei. Kulissi vai ei. Koska siellä ei kukkaa tarkistaa onko sanas totta tai onko sulla siellä seinällä kukkataulu vai ei.
Ukko ei väitä etteikö nykymenossa ois hyvvääki. Muistaa ihan sen ajan ku sairastu ja jos sillon ois ollu lankapuhelimen ja apostolin varassa ni aika yksinäistä ois ollu. Ei se ovi niin tiuhaan käyny. Ei ollu kavereita jonoksi kylläilemässä. Mutta intternetti. Siellä sai hienoja ja kannustavia viestejä. Jakso paremmin sitä alun rankkaa arkea. Ja kun nykyään ihimisten rytmit on sanosko kirjavat ni juttuseuraa saa ihan mihin kellonaikaan vaan. On tuttuja vuorotöissä. Ulukomailla. Ja kaikki yhen napin päässä. Se on hienoo. Että on saavutettavissa. Aina.
Niin. Puolesa ja puolesa. Tuskin vanahaan lankapuhelimmeen kukkaan ennää haluvaa palata. Toki jos sillä sais esim nuorison aktivoitua tekemään jottai muuta ku istuun konneella tai käveleen tsompiena puhelin kourassa pitkin ja poikin ni joo. Takas se aika. Mutta kyllä kaikennäköstä muuta helepotusta tuo verkko on tuonu että taitaa kuiten olla parempi näin. Vai mitä ? Saa kommentoija. Ni.
Kommentit
Lähetä kommentti